på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Kuhmo Ristijärvi Sotkamo
Tervanpolton muistomerkit
Kuvaus
Tervanpolton, Suomen ensimmäisen maailmankauppatavaran tuotantoon liittyvät muistomerkit, tervahaudat ja tervankuljetusreitit, ovat jäänteitä Kainuun merkittävimmästä historiallisesta elinkeinosta. Tervahautoja ja tervareittejä on useissa pitäjissä Kainuun vesistöjen varsilla.

Kainuun hiekkakankaat ovat olleet otollista maastoa tervanpoltolle. Tervahaudan kaivaminen, puun kuljetus polttopaikalle ja valmiin tervan kuljetus venepaikoille on olut helppoa. Jokireitit ovat olleet tärkeitä väyliä tervankuljetuksessa rannikolle, etenkin Ouluun.

Lentuankoski, Kuhmon suurin koski, jonka kautta Lentuan järvi laskee Lammasjärveen, on ollut tärkeä kulkureitti ja uittoväylä. Lentua on myös Kuhmon vanhimpia asuttuja alueita 1600-luvulta. Tervanpolton kulta-aikoina koskea pitkin ovat laskeneet lukemattomat tervaveneet. Myöhemmin koskea on perattu ja käytetty uittoväylänä. Koski jakautuu Isoksi ja Pieneksi Lentuankoskeksi. Koskien kokonaisputous on noin 5 metriä. Isomman ja vuolaamman kosken pituus noin 300 metriä. Kosken lähistön metsissä on yhä havaittavissa useita tervahaudan pohjia.

Kuhmon Iso-Palosessa on useita tervahaudan pohjia luonnonsuojelualueella. Ristijärven Hiisijärvellä, jonka rantahietikot ovat paljastuneet 1761 tapahtuneen järvenlaskun ryöstäytymisen yhteydessä, on lukuisia tervahaudan pohjia sekä tervatien ura.

Sotkamon Sapsorannan kylän ympäristössä on nähtävissä useita tervahautoja. Rakennuskanta kuvastaa tervan tuomaa vaurautta. Sapsoperän kylän vanhimpiin kuuluva Vanhapaikka eli Piippola on lohkottu 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ja muodostettu Maunuspellon ja Merilän tilat. Maunuspellon asuinrakennus on yksi Sotkamon suurimmista, pihapiirissä on myös suuri hirsinavetta.
 
Historia
Terva oli Suomen ensimmäinen maailmankauppatavara, jota vietiin jo 1500-luvulla Eurooppaan. Tervaa poltettiin Pohjanmaalla ensimmäistä kertaa myyntiä varten 1570-luvulla. 1600-luvulla tervan valmistus kehittyi suurtuotannoksi Järvi-Suomen alueella sekä kapealla Iistä Vaasaan ulottuvalla Pohjanlahden rannikkovyöhykkeellä.

Tervanpoltto oli vuosisatojen ajan, varsinkin 1800-luvun loppupuoliskolla, maanviljelyn ohella Kainuun pääelinkeino. 1800-luvun alussa tervaa tuotettiin pääosin Puolangalla, Sotkamossa ja Paltamossa, 1800-luvun lopulla tervapolton keskus siirtyi Kainuun itäisimpiin pitäjiin. Kainuu ja Kuhmo olivat tuolloin Suomen ja ehkä koko Euroopan tärkein tervantuotantoalue ja tervaa poltettiin Kainuun joka kolkassa. Tervan tuotanto työllisti metsätöineen, polttoineen ja kuljetuksineen suuret määrät kainuulaisia talonpoikia ja etenkin tilantonta väestönosaa. Kainuun tervaa vietiin ympäri maailman mm. puurakennusten ja puulaivojen suojaukseen.
 
Lisätietoa
E.E. Kaila, Tervanpolton leviäminen Suomessa 1700-luvun puolimaissa. Helsinki, Metsätieteellinen seura 1931.

Mauno Hiltunen, Pekka Oikarinen ja Simo Turunen, Pienen pitäjän omakuva. Oulu 1978.

Rauli Kauppila ja Anneli Suihko, Tervan tie. Kainuun museon julkaisuja. Kajaani 1987.

Juhani Paajala ja Tuula Jokivartio, Tervan valmistus ja käyttö.
Oulun yliopisto 1989.

Oiva Turpeinen, Kaarlo Arffman ja Eero Oikarinen, Ristijärven historia. Jyväskylä 2004.

Kainuun tervan kotisivut: http://www.kainuunterva.com (12.4.2007).

Kari Tervo, Sotkamo - Kainuun etelä, Sotkamon kulttuuriympäristöohjelma. Kainuun ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2008.

Metsähallituksen verkkosivut www.luontoon.fi/lentua ja www.luontoon.fi/iso-palonen-maariansarkat (28.9.2009).
 
kohteeseen sisältyy:  muu tuotantorakennus;
ympäristön nykyluonne:  metsämaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun
 
Kartta: Tervanpolton muistomerkit
 
© Museovirasto 2009