Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Kruunupyy Pohjanmaa

Kruunupyyn reservikomppania

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kruunupyyn reservikomppania
Kuvaus
Kruunupyyn reservikomppanian alue on tärkeä esimerkki maamme ensimmäisen asevelvollisen sotaväen (nk. Vanhan väen) reservijärjestelmän tarpeita palvelleesta valtion rakennustoiminnasta, jonka tulokset kuuluvat sotalaitoksen 1800-luvun loppupuolen rakennusperintöön.

Valtaosa vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla perustetuista reservin kasarmialueista on ehtinyt hävitä. Vaasan 3:n tarkk´ampujapataljoonan 12. reservikomppianian Kruunupyyn reservikasarmi on yksi harvoista rakenteensa ja rakennuskantansa pääpiirtein säilyttäneistä alueista ja sillä on erityistä historiallista todistusvoimaa laitoslajinsa edustajina.

Kruunupyynjoen varrella sijaitseva Kruunupyyn reservikomppanian kasarmialueen alkuperäinen yleissommitelma ovat edelleen selvästi hahmotettavissa. Entisen reservikomppanian yksi- ja kaksikerroksiset puurakennukset sijaitsevat alueella hajallaan laitoslajin suunnitteluperiaatteiden mukaisesti. Kasarmin 1880-luvun rakennuskannasta on säilynyt osin muutettuina kaksikerroksinen miehistörakennus, kapteenin asuinrakennus, ruokala, kenttävääpelin asunto ja lääkintärakennus sekä pienempiä lisärakennuksia.

Alueella on lisäksi muutamia työsiirtolatoiminnan aikaisia rakennuksia n. 1960-luvulta. Rakennukset ovat siirtyneet yksityiseen omistukseen.
 
Historia
Yleisen asevelvollisuuden järjestämisen yhteydessä perustettiin 1882 kunkin tarkk’ampujapataljoonan alueelle neljä reservikomppaniaa. Järjestelyn seurauksena syntyi 32 kasarmialuetta. Kasarmialue rakennettiin yleisten rakennusten ylihallituksessa laadittujen piirustusten mukaisesti. Reservikomppaniain nimenomaan kesäisin käyttämät kasarmit käsittivät kukin kymmenkunta eri rakennusta.

Pohjanmaalla reservikasarmeja oli Närpiössä, Laihialla, Alavudella, Kruunupyyssä, Oulaisissa ja Oulun Maikkulassa. Kruunupyyn reservikomppaniaa varten valittiin paikka Söderbyn kylän mailta. Alue lohkottiin Byskatasta ja Nygårdista. Suunnitelmien mukaan tuli rakentaa miehistörakennus, artteli, jääkellari, varusvarasto, vartio- ja arestitalo, upseerirakennus, kenttävääpelin ja varusmestarin asuintalo, muonavarasto, liiteri, sairaala, sauna, latriini ja ruutikellari. Ensimmäiset rakennukset valmistuivat 1883.

Kasarmialue jäi vaille sotilaskäyttöä vuoden 1901 jälkeen, kun Suomen sotaväki lakkautettiin. Sen jälkeen rakennuksiin suunniteltiin sairaalakäyttöä ja ne toimivat Kruunupyynjoen perkaajien käytössä 1911-1914 ajan. Kasarmi toimi hetken vankilana ensimmäisen maailmansodan aikana ja varanaisvankilana 1920-1923. Työsiirtolana se toimi vuodesta 1926 1960-luvun viime vuosille.
 
Lisätietoa
Eero-Eetu Saarinen, Ensimmäiset asevelvolliset reservimiehet. Lammin, Urjalan, Oriveden ja Saarijärven reservikomppaniat 1883-99. Sotahistoriallisen Seuran julkaisuja 3. Helsinki 1967.

Nils Storå, Kronoby kommuns historia II. Ekenäs 1982.

Keijo Keto, Vanhan sotaväen reservinkasarmit. Tutkimus kasarmialueiden kulttuurihistoriallisesta merkityksestä. Museovirasto 1994 (painamaton).
 
kohteeseen sisältyy:  kasarmi;
ympäristön nykyluonne:  metsämaisema;
 
Kruunupyyn reservikomppanian komppanianpäällikön asuinrakennus. Maria Kurtén 2007
Kruunupyyn reservikomppanian komppanianpäällikön asuinrakennus. Maria Kurtén 2007.
Kruunupyyn reservikomppanian miehistörakennus. Ullakkokerrokseen on alun perin johtanut avoportaikko. Tuija Mikkonen 2007
Kruunupyyn reservikomppanian miehistörakennus. Ullakkokerrokseen on alun perin johtanut avoportaikko. Tuija Mikkonen 2007.
Kruunupyyn reservikomppanian ruokalarakennus. Maria Kurtén 2007
Kruunupyyn reservikomppanian ruokalarakennus. Maria Kurtén 2007.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009