| Kuvaus |
Kallelan kylä kuuluu Kalannin vanhan ydinalueen rautakaudelta asti asuttuihin suuriin, monitaloisiin kyliin. Kylässä on säilynyt perinteinen 1800-luvun talonpoikaisrakennusten muodostama raittinäkymä.
Kallela kuuluu Sirppujoen muinaislahden rautakaudella asutettuun alueeseen. Mäen syrjään rakentuneelta kylätontilta on isojaon jälkeen siirtynyt pois Hellän kantatalo. Kylästä tunnetaan lukuisia esihistoriallisen ajan kiinteitä muinaisjäännöksiä, joista merkittävimpiä ovat satoja vuosia käytössä olleet rautakautiset kalmistot kuten Kalmumäki ja Hiidenvainio. Kylämiljööseen liittyy lisäksi kallioon hakattuja uhrikuoppia, kiviaitoja ja 1920-luvulla perustettu saha. Kylän rakennuksista suuri osa on rakennettu 1900-luvun alkupuolelle mennessä. |
| |
| Historia |
| Kallelan asutuksen varhaisvaihe syntyi viimeistään 400-luvun lopulla Sirppujoen muinaislahden alueelle. Sirppujoki muodostui maankohoamisen seurauksena merenlahdesta 700-luvun lopulla ja vesijättömaat kuivuivat viljelykseen sopiviksi. Kallelan kylä mainittiin vuoden 1540 maakirjassa, jolloin kylässä oli 16 taloa. Taloista siirtyi 1751 kymmenen Männäisten ruukin omistajan hallintaan, joka halusi turvata hiilensaannin ruukin tarpeisiin. Isojako Kallelassa toimitettiin 1783. |
| |
| Lisätietoa |
Juhani Vainio, Asutusrakenteen kehitys Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto 1984.
Terhi Nallinmaa-Luoto ja Kari Alifrosti. Kalannin historia. Jyväskylä 1999.
Veijo Kaitanen et al. (toim.), Muinainen Kalanti ja sen naapurit. SKS 2003. |
| |
| kohteeseen sisältyy:
kylä;
muinaisjäännös;
talonpoikaistalo;
|
| ympäristön nykyluonne:
agraarimaisema;
|
| |
PERUSHAKU