 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Helsingin Rautatientori |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Helsingin Rautatientori | ||
| Kuvaus | ||
| Helsingin Rautatientori on monumentaalirakennusten reunustama pääkaupungin julkisen liikenneverkon suurtori, joka on piirretty asemakaavaan 1873 rautatien ja rautatieaseman mukanaan tuoman kaupunkiliikenteen keskukseksi. Kaisaniemenkadun ja Keskuskadun linjaukset Rautatientorilta purkautuvia kasvavia liikennevirtoja ja liikerakennuksia varten on suunnitellut Eliel Saarinen.
Rautatientorin länsisivua reunustava Helsingin rautatieasema ja Valtionrautateiden hallintorakennus on Suomen rautatiearkkitehtuurin tunnuskuva. Venäjän suuriruhtinaskunnan asemaksi suunniteltu, mutta itsenäistyneen tasavallan pääasemaksi 1919 vihitty rakennus on arkkitehti Eliel Saarisen kotimaahan laatimista suunnitelmista kansainvälisesti tunnetuin. Julkisivukiven hienostuneet muodot on hakattu punagraniitista, kuten pääsisäänkäynnin molemmin puolin seisovat, maapalloja kannattelevat Emil Wikströmin veistämät mieshahmotkin. Ne ovat kellotornin tavoin juurtuneet aseman symboleiksi. Torin ensimmäinen kansallisen kulttuurin merkkirakennus on etelälaidalla sijaitseva Ateneum. Maan vanhin museorakennus, ensimmäinen taidemuseo ja taidekoulu on valmistunut valtion rahoittamana 1887 Carl Theodor Höijerin suunnitelman mukaan. Julkisivua vartioi Ateneumille nimensä antanut viisauden jumalatar Pallas Athene. Pääjulkisivun veistoskoristelu, jonka vertauskuvallisen kuvakertomuksen teema on Suomen taiteen ja arkkitehtuurin liittyminen länsimaisen taiteen perinteeseen, on C.E. Sjöstrandin ja V. Vallgrenin toteuttama. Ateneum on nykyään maamme kuvataiteeseen erikoistuneen museotoiminnan päärakennus. Ateneumia vastapäätä torin vastakkaisella laidalla sijaitseva Suomen Kansallisteatteri on ensimmäinen suomenkielistä näyttämötaidetta varten suunniteltu rakennus vuodelta 1902. Arkkitehti Onni Tarjanteen piirtämän teatterin pääjulkisivut ovat Uudenkaupungin harmaata graniittia, ja näyttämötaiteeseen, kansanrunouteen sekä eläin- ja kasvikuntaan liittyvät koristeveistokset itäsuomalaista vuolukiveä. Rakennuksen kansallisromanttisena pidettyyn arkkitehtuuriin ovat vaikuttaneet ajankohdan kansainväliset esikuvat. Teatteria on laajennettu Kaisaniemen puiston suuntaan. Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema laajennus Pieni näyttämö kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan. Rautatientorilla, Kansallisteatterin edustalla, on Wäinö Aaltosen veistos kansalliskirjailija Aleksis Kivestä (1939). Rautatientorin itäsivulla on edustava joukko liikerakennuksia autonomian ajalta ja itsenäisyyden ensi vuosikymmeniltä. Rautatieasemaa vastapäätä on 1899 valmistunut loistoluokan hotelli ja ravintolarakennus Hôtel Fennia (Grahn, Hedman & Wasastjerna), muita ovat S.O.K. 1920-1921 (K.S. Kallio, O. Kallio), Mikonkatu 19 vuodelta 1911 (W.G. Palmqvist, E. Sjöström) ja Mikonlinna 1939 (Jung & Jung). |
||
| Historia | ||
| Suomen ensimmäinen rautatie avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välille 1862, jo edellisenä vuonna valmistui Helsingin varhaisin asemarakennus Rautatientorin laitaan. Kuivatettu tori, joka oli entistä Kluuvinlahden pohjaa, sai nykyiset 1800-luvun loppupuolen asemakaavoitukselle ominaiset katuverkon rajaamat suorakulmaiset mittansa 1870-luvulla.
Torilla käytiin jonkun verran torikauppaa 1928 asti, mutta vähitellen tori järjestettiin liikenteen tarpeisiin, hevosomnibussien sijaan tulivat raitiovaunut ja linja-autot. Rautatieaseman ja -torin asemaa kasvavan kaupungin paisuvan liikenteen verkossa kohennettiin 1900-luvun alussa Eliel Saarisen suunnittelemilla, vanhaa kaupunkirakennetta puhkaisevilla uusilla liikenneväylillä Kaisaniemenkadulla ja Keskuskadulla. Keskuskadun päätteiksi tulivat Ruotsalainen teatteri ja rautatieasema. Liikekeskusta pankki- ja liikepalatseineen laajeni Rautatientorille. Helsingin ensimmäinen asemarakennus oli C.A. Edelfeltin suunnittelema, kuten muutkin Helsinki-Hämeenlinna -radan asemat. Helsingin nopean kasvun vuoksi rautatiehallituksessa suunniteltiin uutta asemaa jo 1800-luvun lopussa. Pääteasemalle tyypilliset U-kirjaimen muotoiset pohjapiirustukset suunnittelivat rakennushallituksen arkkitehdit Magnus Schjerfbeck ja Sebastian Gripenberg, hallinto-osan rautatiehallituksen arkkitehti Bruno F. Granholm. Arkkitehdeille järjestetyssä julkisivujen suunnittelukilpailussa aseman julkisivumateriaaliksi määritettiin luonnonkivi, hallinto-osan rappaus ja luonnonkivi. Arkkitehti Eliel Saarinen voitti aseman julkisivujen suunnittelukilpailun kansallisromanttisella ehdotuksella 1904, mutta kritiikin ja ulkomaanmatkan jälkeen Saarinen muutti suunnitelman toteutuneeseen asuun. Eri vaiheitten kautta kypsyneet lopulliset piirustukset vahvistettiin 1905-1912, mutta historian käänteet viivyttivät valmistumista niin, että asema vihittiin käyttöön 1919. Rautatieaseman viimeistelyn yksityiskohtia piirrettiin rautatiehallituksessa ja monet myöhemmät muutokset toteutettiin VR:n arkkitehtien suunnittelemina. Asemapihan lasi- ja teräsrakenteinen kate valmistui 2001 arkkitehti Esa Piirosen suunnitelmien mukaan. Finska Konstföreningen avasi kokoelmansa yleisölle 1836 Margelinin talossa. Vuotta pidetään taidemuseon perustamisvuotena. Yhdistys keräsi kokoelman kipsijäljennöksiä ja taideteoksia, perusti piirustuskoulun 1848. Veistokoulu aloitti toimintansa 1871. Näille taideyhdistys halusi oman talon, Ateneumin. Theodor Höijerin suunnittelema talo vihittiin käyttöön 1887 ja 1901 valmistui Höjerin piirtämä laajennus. Ateneum päätettiin 1977 muuttaa kokonaan museokäyttöön ja koulut muuttivat pois. Arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunion suunnittelema korjaus ja laajennus valmistui 1991, sisäpihat laajennettiin ja katettiin 1991 ja 2000. Ensimmäinen suomenkielinen 1872 perustettu ammattiteatteri toimi Arkadia-teatterissa. Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne) laati uuden teatterin alustavat suunnitelmat 1897 ja lopulliset arkkitehtikilpailun jälkeen. Uusi teatteritalo vihittiin käyttöön Elias Lönnrotin 100-vuotispäivänä 1902 ja sen nimeksi tuli Suomen Kansallisteatteri. 1930 teatteria laajennettiin Tarjanteen suunnitelmien mukaan. 1954 valmistui Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema laajennus Pieni näyttämö. 1960-luvulla vanha teatterirakennus uudistettiin Heikki ja Kaija Sirenin suunnitelmien mukaan, 2002 valmistui Sari Schulmanin arkkitehtitoimiston suunnittelema teatterin laaja korjaus ja restaurointi. |
||
| Lisätietoa | ||
| Thure Hellström, Helsingin asematalo. Valtionrautatiet 1912-1937. II osa. Helsinki 1937.
Sirkka Valanto, Suomen rautatieasemat vuosina 1857-1920- Museovirasto, rakennushistorian osasto. Julkaisu 11/1982. Sirkka Valanto, Rautateiden arkkitehtuuri. Asemarakennuksia 1857-1941. Suomen rakennustaiteen museo 1984. Eeva Maija Viljo, Planerna för ett ”konstens hem” i Finland under 1870- och 1880-talen. Taidehistoriallisia tutkimuksia 7. Helsinki 1984. Marika Hausen, Kirmo Mikkola, Anna-Lisa Amberg, Tytti Valto, Eliel Saarinen. Suomen aika. Keuruu 1990. Tuula Arkio, Ateneum nykyaikaisena taidemuseona. Ateneum-juhlakirja 2. Espoo 1991. Sopimus valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta (YM, päätös 9.12.1998 diarionro 2/562/96). Veikko Pakkanen (toim.), Neljä fasadia torille. Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto 2000. Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, do.co.mo.mo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002. Maria-Liisa Nevala (toim.), Suomen Kansallisteatteri. Teatteritalo ennen ja nyt. Keuruu 2003. Hilkka Högström, Helsingin rautatieasema. 2. laajennettu painos. Helsinki 2004. |
||
| kohteeseen sisältyy: liikenteenrakennus; museo; teatteri; tori; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Helsingin Rautatientori. Museovirasto Museiverket 2017. |
Kansallisteatteri Rautatientorilta kuvattuna. Museovirasto Museiverket 2017. |
Ateneumin taidemuseo. Museovirasto Museiverket 2017. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU