Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Helsinki Uusimaa

Tähtitorninmäen observatorio ja puisto

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Tähtitorninmäen observatorio ja puisto
Kuvaus
Keisarillisen Aleksanterin yliopiston tähtitieteellisen tutkimuslaitoksen observatorio 1840-luvulta on valmistumisajankohtanaan ollut suunnitteluratkaisuiltaan ja tekniikaltaan kansainvälisestikin esikuvallinen observatoriorakennus. Lähes kaksisataa vuotta alkuperäisessä käytössään palvellut arkkitehti C.L. Engelin suunnittelema rakennus kohoaa Tähtitorninvuorella Helsingin pääakselin, Unioninkadunkadun päätteenä. Observatoriota ympäröivä Tähtitorninvuoren puisto on ensimmäinen kunnallinen, kaupungin suunnittelema ja rakentama täysimittainen julkinen puisto. Puistoistutukset on suunniteltu kehystämään kaupunki- ja merinäkymiä kaupunginniemen korkeimmalta mäeltä, joka on kautta aikain ollut näköalapaikka. Tähtitorninvuori observatorioineen ja puistoineen on tärkeä osa merellistä Helsinkiä, joka on luokiteltu yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Tähtitornirakennus on paikalla, jonka kaupunkisuunnittelijat ovat kaupungin varhaisvaiheista alkaen nähneet tärkeän monumenttirakennuksen sijoituspaikkana. Observatorion symmetrinen rakennuskokonaisuus muodostuu varsinaisesta tähtitornirakennuksesta, siihen liittyvästä kahdesta talousrakennuksesta henkilökunnan asuntoineen sekä muurin rajaamasta etupihasta. Päärakennuksen neliömäisessä keskiosassa on päähavaintotorni ja siitä erkanevien, tasakorkuisten kapeiden sivusiipien päissä on havaintosalit sekä niiden yläpuolella sylinterimäiset havaintotornit – käytännön sanelema ratkaisu on saanut arkkitehtonisesti vaikuttavan muodon. Länsipään meridiaanisalin seinissä ja katossa on kunkin havaintopaikan kohdalla luukut, joiden kautta avautuu näköala etelähorisontista lakipisteen kautta pohjoiseen taivaanrantaan, itä-länsisuuntaista havainnointia varten rakennuksen eteläpäässä on ensivertikaalisali. Arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelema erillinen tähtivalokuvaus- eli refraktoritorni on valmistunut 1889.

Ennen puiston ja kerrostalokaupungin rakentamista kallioiselta Tähtitorninvuorelta on avautunut esteetön näkymä niemen avointen kallioiden yli. Mäen hallitseva asema on aina sanellut sen merkityksen osana ympäristöä. Tähtitorninvuoren puistosuunnittelun erikoispiirre ovat näkymätasanteet ja niiltä avautuvat maisemat kaupunkiin ja merelle. Puiston edustavuutta kuvastaa sekin, että se mainitaan liki kaikissa sotia ennen julkaistuissa Helsingin matkaoppaissa sekä Helsinkiä esittelevissä tietoteoksissa.

Tähtitorninmäen aukiolla on 1898 pystytetty Robert Stigellin haaksirikkoon joutunutta perhettä kuvaava veistos "Haaksirikkoiset".
 
Historia
Tähtitorninvuori toimi aikanaan - Kasaberget-nimen perusteella - vartiotulipaikkana. Mäelle rakennettiin puolustusvarustus 1748 C.A. Ehrensvärdin kaupunkilinnoitussuunnitelman mukaan ja mäki nimettiin Ulricasborgsbergetiksi. C.P. Hagströmin kaupunkimittauskartassa 1787 mäki on kallioinen tarkkailupaikka, jossa Krimin sodan aikana oli optinen lennätin Viaporin yhteyksiä varten.

Pääkaupungin pohjois-eteläsuuntaisen akselin, Unioninkadun päätteenä nousevaa Tähtitorninvuorta pidettiin sopivana sijoituspaikkana julkisille rakennuksille, joille paikan tarjoamalla näkyvyydellä ja näköalalla oli erityinen merkitys.

Kun yliopisto Turun palon 1827 jälkeen määrättiin siirrettäväksi Helsinkiin tähtitieteen professori F.W.A. Argelander ehdotti siirtokomitealle observatorion sijoituspaikaksi Ulriikaporinvuorta. Nikolai I vahvisti paikan ja C.L. Engel laati arkkitehtisuunnitelmat Argelanderin tilaohjelman mukaan. Valmistuessaan 1834 rakennus oli eräs aikakautensa tarkoituksenmukaisimmista ja parhaiten varustetuista observatorioista ja sen suunnitteluperiaatteita hyödynnettiin mm. Pulkovan observatorioon, tähtitieteen tuolloiseen keskukseen.

Gustaf Nyströmin suunnittelema erillinen ns. refraktoritorni otettiin käyttöön 1890. Observatorion länsisiipeen tehtiin 1970-luvulla työpaja ja itäsiipeen talonmiehen asunto. Observatorion luentosali, itä- ja länsirotunda sekä meridiaanisali restauroitiin 1984 arkkitehti Olof Hanssonin suunnitelmin.

1800-luvun loppuun asti observatorio oli paljaalla kalliolla yli kaupungin näkyvä maamerkki, minkä vuoksi paikannimeksi otettiin Tähtitorninvuori (Observatorieberget), nimi virallistettiin 1928, puhekielessä käytetään nimeä Tähtitorninmäki.

Maistraatti ilmoitti 1883, että Tähtitorninvuoresta tuli tehdä ”mitä näköalaan ja raittiiseen ilmaan tulee, yksi miellyttävimmistä ulkoilmavirkistyspaikoista”. Kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin ensitöinään laatima puistosuunnitelma valmistui 1890. Kallioita täytettiin puiston rakentamisen mahdollistamiseksi. Puistosuunnittelussa näkymiin ja näkyvyyteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Kasvillisuus ei peittänyt vaan rajasi ympäröivää kaupunkimaisemaa, jonka katseluun puistoon tehtiin useita tasanteita. Valmistuttuaan 1903 puisto oli ”virallinen” Kauppatorin, sataman, Katajanokan ja Kruunuvuorenselän maiseman katselupaikka. Kaupunkikuvan merkitys heijastui myös pyrkimyksiin suojella näköalaa rajoittamalla rakennuskorkeuksia mäen eteläpuolisissa kortteleissa sekä laajentamalla eteläpuolista Ullanpuistikkoa.
 
Lisätietoa
Tapio Markkanen, Seppo Linnaluoto ja Markku Poutanen, Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa. Observatorio 150 vuotta. 1984.

Tapio Markkanen, Helsingin observatorio. Carl Ludvig Engel 1778-1840. Näyttelykatalogi. 1990.

Lauri Putkonen (toim.), Kansallismaisema. Ympäristöministeriö 1993.

Maunu Häyrynen, Maisemapuistosta reformipuistoon. Helsingin kaupunkipuistot ja puistopolitiikka 1880-luvulta 1930-luvulle. Entisaikain Helsinki XIV. Helsinki-Seura. Helsinki 1994.

Maunu Häyrynen, Tähtitorninvuoren maiseman historiaa. Nokea ja pilvenhattaroita - Helsinkiläisten ympäristö 1900-luvun vaihteessa. Toim. Simo Laakkonen, Sari Laurila, Marjatta Rahikainen. Narinkka, Helsingin kaupunginmuseo 1999.

Eija Vuori (toim.), Helsingin yliopisto. Kampusyliopisto. Edita 1999.
 
kohteeseen sisältyy:  oppilaitos; puisto;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Tähtitorninmäen puistoa. Saara Vilhunen 2007
Tähtitorninmäen puistoa. Saara Vilhunen 2007.
Tähtitorninmäen observatorio. Saara Vilhunen 2007
Tähtitorninmäen observatorio. Saara Vilhunen 2007.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009