 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Suomen Pankki, Kansallisarkisto ja Säätytalo |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Suomen Pankki, Kansallisarkisto ja Säätytalo | ||
| Kuvaus | ||
| Suomen Pankki, Kansallisarkisto ja Säätytalo Senaatintorin pohjoispuolella kuvastavat Helsingin pääkaupunkifunktiota ja jatkavat monumentaalikeskustan klassismin arkkitehtuuria. Suomen Pankki on maan keskuspankki, Kansallisarkisto maan keskusarkisto ja Säätytalo maan ensimmäinen valtiopäivätalo. Kansallisiksi symbolirakennuksiksi muodostuneet monumentaalirakennukset muodostavat ryhmän, joka ilmentää 1800-luvun lopun kaupunkisuunnittelun ihanteen mukaista kaupunkirakennetta. Rakennusten sisätilat ovat koristeellista interiööritaidetta ja rakenteissa on käytetty aikanaan edistyksellisiä rautakonstruktioita. Pankin ja Säätytalon suunnittelusta järjestetyt kansainväliset arkkitehtuurikilpailut ovat varhaisimpia Suomessa.
Suomen Pankin päärakennuksella on italialaisen renessanssipalatsin hahmo, kuten monilla muillakin ajan eurooppalaisilla pankkirakennuksilla. Nykyaikaisen pankkitoiminnan juuria heijasteleva arkkitehtuuri on ollut esikuvallinen maan pankkien suunnittelussa. Saksalaisen arkkitehdin Ludwig Bohnstedtin piirtämän pankin edusaukiolla on monumentaalinen luonne. Pohjoisessa sitä reunustaa Valtionarkiston rakennus jalustalta kohoavine kolossaalijärjestelmineen ja keskirisaliitteineen sekä idässä saman suunnittelijan, Gustaf Nyströmin, pylväspäätyinen Säätytalo, sekin pankin tavoin vapaasti omalle tontilleen sijoitettuna, Wienin Ringstrassen esikuvien mukaan. Pankin etuaukiolla on 1923 pystytetty J.V. Snellmanin patsas. Valtionarkiston, nyttemmin kansallisarkiston, vanhimmassa päärakennuksessa on kolme eri kokoista ja eri suuntiin avautuvaa rakennusosaa, jotka on erotettu toisistaan palomuureilla: aktimakasiini eli asiakirjavarasto sekä tutkijasali valurautagallerioineen ja asiakirjoineen sekä näiden välinen toimistosiipi. Sisätilat koristemaalauksineen ovat vaikuttavia, kuten pääsisäänkäynnin porrashalli ja sen yhteydessä olevat tilat. Snellmaninkadun suuntainen arkistolaajennus on 1920-luvulta ja vanhan osan länsi- ja pohjoispuolen laajennukset 1970-luvun alusta, jolta ajalta on myös yleisön sisäänkäynti arkistoon. Säätytalon, joka on rakennettu kolmen aatelittoman säädyn kokoontumispaikaksi, rakennusohjelma näkyy sekä klassistisissa julkisivuissa, niiden pylväsjärjestelmissä että juhlavissa runsain maalauksin koristelluissa sisätiloissa. Säätytalon klassillisen temppelipäädyn päätykolmiossa on pronssiin valettu veistosryhmä, jonka keskushahmona on keisari Aleksanteri I vahvistamassa Suomen lait ja oikeudet, oikeanpuoleinen ryhmä kuvaa kansan kehitystä taistelun kautta kohti parempaa tulevaisuutta ja vasemmanpuoleinen kehitystä työn kautta. Säätytalon sisätiloja hallitsee monumentaalinen lasikattoinen porrashalli. Porrastasanteen yläpuolella kohoaa toisinto Senaatintorilla olevasta Walter Runebergin Aleksanteri II:n patsaan lakia esittävästä jalustaveistoksesta. Kutakin säätyä varten on toisessa pääkerroksessa suuri istuntosali sekä siihen liittyvät kanslia- ja etutilat. Kirkkokadun puolella entinen porvariston istuntosali on nykyisin Juhlasali, Rauhankadun puoleinen talonpoikaissäädyn sali on Luentosali ja Snellmaninkadun puoleinen papiston sali on Tiedotussali. Säätytalon takana on puistikko suihkukaivoineen. Suomen Pankin ja Säätytalon ympäristölle on laadittu yhtenäinen puistosuunnitelma 1890. |
||
| Historia | ||
| Suomen Pankin, Kansallisarkiston ja Säätytalon sijoituspaikka on vanhinta Vironniemen Helsinkiä, joka oli rakennettua kaupunkialuetta jo 1600-luvulla.
Suomen Pankki perustettiin 1811 Turkuun nimellä Waihetus-, Laina- ja Depositioni-Contori. Pankki siirrettiin Helsinkiin 1819. Suomen Pankki on maailman neljänneksi vanhin keskuspankki, jonka toimintaan keskuspankin piirteitä antoivat 1840 raharealisaatio, Suomen markan käyttöönotto 1860–1865 sekä liikepankkien perustaminen 1800-luvun jälkipuolella. Suomen Pankki rakennettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkon itäpuolelle. Suomen Pankin rakennushanke ajankohtaistui 1870-luvulla, kun pankin tulot kasvoivat puutavaran viennin korkeasuhdanteen aikana. Toimitalon suunnittelusta järjestetyn kansainvälisen arkkitehtikilpailun voitti 1876 saksalaisarkkitehti Ludwig Bohnstedt. Rakennus valmistui 1883. Bohnstedt oli suunnitellut 1870-luvulla Saksassa kolme pankkia. Turvallisuussyistä rakennuksesta tehtiin jykevärakenteinen. Veistoskoristelun teki C.E. Sjöstrand. Päärakennuksen taustalla olevan laajennuksen 1960-luvun taitteesta sekä Rauhankadun setelipainon 1950-luvun puolivälistä suunnitteli arkkitehti Harry W. Schreck. J.V. Snellmanin muistomerkistä 1913 järjestyn kilpailun voittivat yhteisellä ehdotuksella kuvanveistäjä Emil Wikström ja arkkitehti Eliel Saarinen. Keräysvaroin rahoitettu kansallismuistomerkki paljastettiin 1923 Suomen Pankin edustalla. Jalustan ja muistomerkin ympäristön suunnitteli arkkitehti Eliel Saarinen. J.V. Snellman vei loppuun rahauudistuksen, jossa Suomi sai oman valuutan, markan 1860. Snellman nimitettiin 1863 senaattiin valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi. Tässä virassa hän johti Suomen talouspolitiikkaa ja hänen ansiostaan markka sidottiin rahan arvon vakauttaneeseen hopeakantaan 1865. Suomen keskushallinnon päätösasiakirjat tallennettiin Ruotsin vallan aikana Tukholmaan. Autonomian ajalla perustettiin 1816 senaatin arkisto, jonne siirrettiin Ruotsista luovutetut Suomea koskevat asiakirjat. Senaatin arkistosta muodostui kansallinen keskusarkisto. Aluksi arkisto palveli vain hallinnon tarpeita, mutta 1859 se avattiin yleisölle. Varsinainen Valtionarkisto syntyi 1869, ja sen nimi kuvasi viraston tarkoitusta tallentaa valtionhallinnon asiakirjoja. Valtionarkisto siirtyi 1890 senaatin linnasta professori Gustaf Nyströmin suunnittelemaan rakennukseen, joka oli rakennettu 1886-1890. Rakennuksen attikan kolmen naishahmon veistosryhmä (Suomi ympärillään historia ja muinaistutkimus), Kansallisarkiston tunnuskuva, on kuvanveistäjä C.E. Sjöstrandin suunnittelema. Tutkijasalin kattomaalaukset ja sisääntulohallin seinädekoraatiot teki koristemaalari Salomo Wuorio 1890. Asiakirjavaraston alkuperäiset rautavälipohjat vaihdettiin tulenkestäväksi teräsbetoniksi 1950-luvulla. Arkkitehti Magnus Schjerfbeckin suunnittelema laajennusosa valmistui 1928 ja arkkitehti Olof Hanssonin suunnittelema laajennusosa, jonne pääsisäänkäynti muutettiin, valmistui 1973. Luettelohuoneen seinämaalauksen teki taitelija Tor Arne 1974. Valtionarkiston nimi muutettiin Kansallisarkistoksi 1994. Säätytalo, papiston, talonpoikien ja porvareiden säätyvaltiopäivien kokoontumispaikka valmistui 1891. Säätyvaltiopäivät olivat kokoontuneet säännöllisesti 1860-luvulta lähtien, aluksi aatelin 1862 valmistuneessa Ritarihuoneessa, joka rakennettiin asemakaavassa säätyjen talolle varatulle paikalle. Kaikkien säätyjen rakennukselle esitettiin sijoituspaikaksi myös Tähtitorninmäkeä. Lopullinen paikka löytyi kuitenkin läheltä Ritarihuonetta. Vaiheikkaan suunnittelun viimeisimmän kutsukilpailun voitti Gustaf Nyström. Säätytalon päätykolmion friisin suunnittelusta järjestetyn kilpailun voitti Emil Wikström teoksellaan "Suomen kansan kehitys taistelun ja työn kautta ensimmäisille valtiopäivillensä saakka 1809". Veistosryhmä, jossa on 26 luonnollista kokoa suuremmassa koossa pronssiin valettua figuuria, asetettiin paikalleen 1903. Säätyvaltiopäivät kokoontuivat vuoteen 1906, jolloin siirryttiin yksikamariseen kansanedustuslaitokseen. Yksikamarisen eduskunnan aloitettua työnsä 1907 Säätytalon tilat eivät riittäneet 200 kansanedustajalle. Siellä oli eduskunnan kirjasto ja pidettiin valiokuntien kokouksia vuoteen 1931, jolloin Eduskuntatalo valmistui. Tämän jälkeen rakennus tunnettiin Tieteellisten Seurain Talona. Säätytalo siirtyi valtioneuvoston kanslian hallintaan 1978, mutta talossa pidettiin edelleen myös tieteellisten seurojen tilaisuuksia. Säätytalo peruskorjattiin 1988-1993. Koristemaalari Salomo Wuorion ja hänen apulaisensa C. Ehrlingin aikoinaan tekemät renessanssi- ja jugendkoristelut, ornamentit ja marmoroinnit entisöitiin. Svante Olssonin 1890 laatima puistosuunnitelma käsitti Suomen Pankin edustan puistikon ja Säätytaloa ympäröivän puiston. Suomen Pankin edusta istutuksineen uudistettiin 1920-luvulla. |
||
| Lisätietoa | ||
| Carolus Lindberg, Riksarkivet. Arkitekten 1926.
Eeva-Maija Viljo, Suomen pankin rakennus arkkitehtuuriperinteen murrosvaiheen kuvastajana. Rakennushallitus 1811-1986 175 vuotta. Suomen rakennustaiteen museo 1986. Olof Hansson, Valtionarkiston lisärakennus ja muutos. Arkkitehti 6/1973. Ville Lukkarinen, Valtionarkiston satavuotias rakennus. Riksarkivets hundraåriga byggnad. Valtionarkisto 1990. Jussi Kuusanmäki, Valtionarkiston rakennus sata vuotta. Elias. SKS:n jäsenlehti 4/1990. Vilhelm Helander et al (toim.), Säätytalo the House of Estates Helsinki. Edita 1999. Pekka Lehtinen, Pankkisalit: tilatyypin historiaa. Museoviraston rakennushistorian osaston aikakauskirja 2. Helsinki 2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: muu hallintorakennus; muu kulttuurirakennus; puisto; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Säätytalo. Museovirasto 2016. |
Kansallisarkisto. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Marit Henriksson 2018. |
Suomen Pankki. Saara Vilhunen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU