Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Raasepori Uusimaa

Bromarvin kirkonkylän kesäasutus

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Bromarvin kirkonkylän kesäasutus
Kuvaus
Bromarvin kirkonkylä, joka sijaitsee Länsi-Uudenmaan sisäsaariston luonnonkauniissa harjumaisemassa, on muodostunut 1800-luvun loppupuolella pääkaupunkiseudun ruotsinkielisen väestön kesähuvila-alueeksi. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät huvilat ja täyshoitolat ovat 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvun alkupuolelta. Höyrylaivaliikenteen kehittyminen on vaikuttanut keskeisesti kesäasutuksen muotoutumiseen.

Bromarvin kirkonkylän topografiaa hallitsevat kaksi merenlahtea ja Bromarvinkannas, joka on ulomman Salpausselän päätepiste. Harjun jyrkät rinteet ja harva mäntymetsä ovat rakennetun ympäristön lähtökohta. Kirkonkylän osin uudistunut rakennuskanta on sijoittunut pitkäksi nauhaksi kannasta seuraavan maantien varrelle. Huvila-asutus on rakennettu väljästi raitin varrelle, osin kangasmaaston rinteisiin ja osin niiden juurelle.

Edustavia esimerkkejä vuosisadan vaihteen suurhuviloista ovat kirkon eteläpuolella oleva senaattori A.M.Hornborgin rakennuttama Furutorp ja Leo Mechelinin rakennuttama ja arkkitehti Harald Neoviuksen suunnittelema Mechelinin huvila. Kolmas poliittisen eliitin rakennuttama huvila on poliitikko Karl Söderholmin jugendhuvila, jonka suunnitteli ilmeisesti arkkitehtitoimisto von Essen-Ikäläinen-Kallio. Villoja on rakennettu myös Bromarvin rusthollin maille. Tenholaan vievän tien varressa on Villa Reginaro. Täyshoitoloista on säilynyt mm. Tallmo.

Bromarvin vanhalle kirkonpaikalle rakennettu, arkkitehti Carl Johan Slotten suunnittelema ja 1981 valmistunut ristikirkko jäljittelee piirteiltään ja hengeltään edeltänyttä, tulipalossa 1979 tuhoutunutta kirkkoa. Kellotapuli on rakennettu 1772 (Isak Grahn). Vanhan kiviaidan ympäröimällä hautausmaalla on Riilahden kartanon hautakappeli 1800-luvun alkupuolelta. Lähellä sijaitseva hirsinen pitäjänmakasiini on 1860-luvulta. Kylän varhaisempi, luultavasti keskiaikainen kappelinpaikka sijaitsee noin 300 metriä nykyisestä kirkonpaikasta luoteeseen.

Bromarvin rusthollin päärakennuksen vanhimmat osat ovat 1790- ja 1830-luvulta. Tilaan kuuluu lisäksi 1800-luvulla rakennettu harmaakivinavetta ja kaksi hirsistä asuinrakennusta.

Kirkkolahden länsipuolella olevassa niemessä on näköalapaikka, joka osaltaan liittyy kesänviettopaikan perinteiseen luonteeseen. Niemessä on myös alueen pitkästä asutushistoriasta kertova muinaishauta sekä historiallisen ajan kivilouhos.
 
Historia
Bromarvin kylässä oli 1560-luvulla yksi talo. Kappeliseurakunnaksi Bromarv erotettiin Tenholasta 1677 ja itsenäisenä seurakuntana Bromarv oli vuodesta 1865 vuoteen 1877, jolloin se liittyi Tammisaaren seudun seurakuntayhtymään. Kunnallishallinnollisesti Bromarv yhdistyi 1977 Tenholaan ja myöhemmin Tammisaareen, joka puolestaan liittyi Raaseporiin 2009.

Bromarvin kirkonkylä oli liikenteen solmukohta, jossa rannikkoa noudatellut vanha sisäväylä kohtasi Tenholan kirkolta saapuneen tien. Bromarvin alueen elinkeinoina oli kalastus, laivanrakennus ja purjehdus. Kesäasutuksella on ollut merkittävä rooli 1890-luvulta alkaen, jolloin Padvaan johtavan tien varrelle alkoi kohota ajanmukaisia hirsihuviloita. Bromarv oli osa laajaa huvila- ja kesäasutuskulttuuria, joka levisi kaupunkien ympäristöön ja höyrylaivareittien varsille 1800-luvun loppupuolelta alkaen.

Bromarvin ensimmäisen huvilan, Furutorpin, rakennutti senaattori A.M. Hornborg 1890-luvun puolivälissä. Senaattori Leo Mechelinin ja poliitikko Karl Söderholmin huvilat valmistuivat 1900-luvun alkupuolella. Höyrylaivaliikenteen laajentuessa Bromarvin kirkonkylästä muodostui 1900-luvun alkupuolella merkittävä kesänviettokeskus. Pienempien huviloiden lisäksi kylään rakennettiin matkustajakoteja ja mm. Bromarvin rustholli toimi pensionaattina. Huviloiden ja täysihoitoloiden rakentamiskausi kesti Bromarvissa aina 1930-luvulle saakka.
 
Lisätietoa
Oscar Nikula, Tenala och Bromarf socknars historia, Helsinki 1938.

Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto. Suomen historiallinen seura. Käsikirjoja VII. 1973.

Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot. Helsingin yliopiston historian laitos. Julkaisuja n:o 4. 1973.

Mikko Härö, Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto. Tammisaari 1993.

Bo Wessman, Två kyrkor. Bromarfs kyrka och församling. Bromarfs församling 2008.
 
kohteeseen sisältyy:  hautakappeli; hautausmaa; huvila; kauppa- ja liikerakennus; kellotapuli; kirkko; koulu; kylä; lainamakasiini; matkailurakennus; muinaisjäännös; tie;
ympäristön nykyluonne:  kirkonkylä;
 
Bromarvin kirkonkylää kahden merenlahden välisellä Bromarvinkannaksella. Hannu Vallas 2006
Bromarvin kirkonkylää kahden merenlahden välisellä Bromarvinkannaksella. Hannu Vallas 2006.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009