 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kuopio | Pohjois-Savo | |
Kuopion rännikatuverkko |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kuopion rännikatuverkko | ||
| Kuvaus | ||
| Kuopion rännikatuverkko on 1770-luvulta alkaen läänin pääkaupungin asemakaavaan sisällytetty paloturvallisuutta lisäävä palokujaverkosto. Yhtä kattavaa, kahden erilevyisen kadun hierarkiaa ei ole säilynyt muissa kaupungeissa samassa laajuudessa.
Kuopion keskustan ruutukaava-alueen kattavan rännikatujen alkuperäinen linjaus ja leveys, noin 7,2 metriä, on pääosin säilynyt. Kolmessa kaavoitusvaiheessa 1775, 1869 ja 1903 syntyneen rännikatuverkon alue on rajattu 1770- ja 1860-luvulla kaavoitettuun alueeseen rakennuskannan säilymisen perusteella. Rännikatujen nykyinen kaupunkikuva on ajallisesti kerrostunut. Purkaminen ja katulinjaan rakentamisesta luopuminen on paikoin heikentänyt katujen matalaa ja tiivistä luonnetta. Tuomiokirkko muodostaa osalle rännikatuja merkittävän kaupunkikuvallisen päätteen. Rännikatuja on kunnostettu 1980-luvulta lähtien lähinnä kevyen liikenteen tarkoituksiin. Rännikatujen kehittämissuunnitelma käsittää 46 suurkorttelia, jotka kattavat lähes koko ruutukaava-alueen katuverkon. |
||
| Historia | ||
| Kuopion rännikatuverkko perustuu asemakaavaan, jonka maanmittari Pehr Kjellmanin laati 1775 perustetulle kaupungille. Kaavan pohjalta alkoi kaupungin rakentaminen, ensimmäinen asemakaavoitettu alue oli Tuomiokirkon ympäristö.
Kaupunkistruktuurin kaavallinen idea perustui suurkortteleihin, jotka ns. rännikadut eli palokujat jakoivat neljään pienempään kortteliin. Katujen varsinainen rakentaminen alkoi Tuomiokirkkoa ympäröivistä kortteleista 1770- ja 1790-luvuilla. Kauppatorin ympäristö ja Maljalahdenkatu valmistuivat rännikatujen osalta 1810-luvulla. Myöhemmät ruutukaavat, M. Mohell 1869 ja K.J. Karlsson 1903, laajensivat suurkortteleiden sekä palokujien aluetta länteen ja pohjoiseen. Kjellmanin asemakaavan tavoitteena oli luoda paloturvallinen kaupunkirakenne ja toisaalta korostaa Kuopion asemaa läänin pääkaupunkina. Paloturvallisuuden saavuttamiseksi kadut olivat leveitä, 24 kyynärää, ja tontit suuria. Kortteleita halkovat palokujat tehtiin 12 kyynärää (vähän yli seitsemän metriä) leveiksi niin, että aikaa myöten niistä muodostui katuja. |
||
| Lisätietoa | ||
| Marita Hagner, Stadsplanering i finska trästäder. Den nordiska trästaden 12. Helsingfors 1972.
Ars. Suomen taide 2. Keuruu 1988. Rännikatujen kehittämissuunnitelma. Kuopion kaupunki 2005. Helena Riekki, Kuopion kaupungin rakennushistoria. Kaupungin rakentamisvaiheita vuodesta 1875. Kuopion historia 6. Kuopio 2005. Kuopion seudun kulttuuriympäristö seutukunnan vahvuudeksi. Pohjois-Savon liitto 2006. |
||
| kohteeseen sisältyy: katutila; kaupungin asuintalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Kuopion rännikatuverkko, näkymä Hatsalankadulta. Jari Heiskanen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU