 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Ilmajoki | Etelä-Pohjanmaa | |
Yli-Lauroselan pihapiiri |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Yli-Lauroselan pihapiiri | ||
| Kuvaus | ||
| Yli-Lauroselan talonpoikaistilan kaksifooninkinen päärakennus on pohjalaisen hirsirakennustaidon ja komean eteläpohjalaisen rakennustavan edustava näyte. Sitä pidetään eräänä maamme talonpoikaisarkkitehtuurin merkittävimmistä monumenteista. Talon rakentaminen liittyy Etelä-Pohjanmaan 1800-luvun vaurastumiseen, joka Pohjanmaalla perustui tervanpolttoon ja kytöviljelyyn.
Yli-Lauroselan rakennusryhmä sijaitsee Ilmajoen kirkonkylän keskeisellä paikalla teiden risteyksessä. Päärakennus sekä pihapiiriä ympäröivät navetta, tallit, hyysit, ajo- ja tarvekaluvaja, puuliiveri, vellisauna, paja ja luttirati heijastavat suuren talonpoikaistalon asuintapaa ja muodostavat yhdessä harvinaisen kokonaisuuden. Yli-Lauroselan talo on rakennettu 1848. Valmistumisvuosi on hakattu talon kivijalkaan. Sopusuhtaisen päärakennuksen ulkoasussa on runsaasti empiren vaikutusta: seinäpinnan jako pilasterein, voimakas räystäslistoitus, kuusiruutuiset ikkunat otsalautoineen, päätykolmioiden puolipyöreät ikkunat ja vaakaponttivuoraus. Alakerrassa on porstuasta vasemmalle suuri tupa sekä isännän ja emännän kamarit. Porstuan takana on porstuakamari ja oikeassa päädyssä erustupa, jossa tehtiin puhdetöitä. Toisen kerroksen huonejärjestys vastaa ensimmäistä kerrosta. |
||
| Historia | ||
| Lauroselan kantatilaa, kirkonkylä n:o 7, on asuttu todennäköisesti jo keskiajalta lähtien. Myöhemmin tila jakaantui kahdeksi, Ala- ja Yli-Lauroselaksi. 1900-luvun alussa Yli-Lauroselan n. 350 hehtaaria käsittävä maaomaisuus jakaantui seitsemään eri lohkoon. Kotipalsta, joka alkoi Kyrönjoesta, oli noin 400 metrin levyinen ja noin 12 kilometrin pituinen sarka. Se käsitti asuintontin, peltoja ja metsää. Viisi niittyä ja ulkometsäpalsta sijaitsivat 8-16 kilometrin etäisyydellä talosta, osa niityistä oli raivattu Alajoen viljelylakeudelle.
Mallikelpoisesti hoidettua maatilaa isännöivät viimeksi Juha Yli-Lauroselan perilliset, sisarukset Frans (1882-1962) ja Eliina (1876-1953) Yli-Laurosela. Heidän jälkeensä tila oli perikunnan omistuksessa. Vuonna 1971 valtio osti Yli-Lauroselan. Talomuseo avattiin yleisölle 1978. |
||
| Lisätietoa | ||
| Elias Härö ja Panu Kaila, Pohjalainen talo. Rakentajan opas. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto. 1976.
Risto Hakomäki, Yli-Lauroselan talomuseo. Opas. Museovirasto 2004. |
||
| kohteeseen sisältyy: museo; pihapiiri; talonpoikaistalo; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; taajama; | ||
Yli-Lauroselan päärakennus. Soile Tirilä 2000. |
Päärakennus ja kaivo. Soile Tirilä 2000. |
Luttirati. Markku Haverinen 2004. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU