KARTTAHAKU |
![]() |
Parainen | Varsinais-Suomi | |
Kuitian kartanolinna |
||
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kuitian kartanolinna |
Kuvaus | ||
Kuitian kartanolinnan rakennuskanta ja puistomainen ympäristö muodostavat rikkaan ja ajallisesti syvän kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. Keskiajan tai 1500-luvun asumisesta kertova rakennuskanta on Suomesta lähes tyystin hävinnyt ja Kuitia on yksi noin puolesta tusinasta ylemmän aateliston, Hornien tai Flemingien rakennuttamasta kivisestä asuinkartanosta, jotka ovat säilyneet todisteena noiden vuosisatojen rakentamis- ja asumistapojen kehityksestä. Valtaneuvos Erik Flemingin rakennuttamat Kuitian ja Siuntion Suitian kartanot ovat vanhimpia parituparakennuksia maassamme.
Kuitian keskiaikainen kartanolinna sijaitsee Lemlahden saarella Länsi-Turunmaan itäisessä saaristossa. Peltomaiden keskeltä nousevalla kumpareella on keskiaikainen harmaakivilinna, 1700- ja 1800-luvulla rakennettu kartanorakennus sekä kaksi muuta asuinrakennusta. Keskiaikaisen linnan vaiheet kietoutuvat tiiviisti maamme suurmieshistoriaan, ennen kaikkea sen rakennuttaneen Fleming -suvun kautta. Kivilinna on kolmikerroksinen ja sen eteläpäässä on leveämpi poikittaissiipi. Sisäänkäynti on pihanpuoleisessa julkisivussa. Keskellä rakennusta on ollut portaikko, pohjoispäässä sali ja eteläpäässä kaksi avotakallista kamaria. Toisessa kerroksessa on säilynyt kattomaalausfragmentteja 1500-luvulta sekä eteistilassa seinämaalausten jäänteitä. Kuitia on edelleen toimiva maatila. Sen nykyinen, osittain kaksikerroksinen päärakennus on rakennettu useammassa vaiheessa 1700- ja 1800-luvulla mahdollisesti vanhempien kellareiden päälle. Talousrakennukset ja työväen asunnot ovat ryhmittyneet piha-aukion jatkeena olevalle harjanteelle ja mäelle. Kartanon oma hautausmaa on aidattu meren rannalle. |
||
Historia | ||
Kuitia mainittiin asuinkartanona jo 1400-luvun alussa. Fleming-suvun rakennuttama kivilinna valmistui saman vuosisadan lopulla, 1483 kumotun kivirakentamiskiellon jälkeen. Linna rappeutui 1600-luvulla, mutta saatettiin uudelleen kuntoon 1770-luvulla apteekkari von Mellin toimesta. Tuossa vaiheessa purettiin sivuosan ylin kerros, linnan kolmas kerros holvattiin ja rakennus rapattiin ja katettiin loivalla aumakatolla. Linnan pieniruutuiset ikkunat ovat peräisin tuosta vaiheesta. Kivirakennus oli alun perin osa umpipihaista kokonaisuutta ja nyttemmin kadonneiden rakennusten perustuksia on edelleen näkyvillä pihapiirissä. | ||
Lisätietoa | ||
Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar. 1845.
John E. Roos, Quidja. Herrgårdar i Finland II. Helsingfors 1928. Ragna Ahlbeck, Gods och herresäten i Finland. 1946. C.J. Gardberg, Gråstenborgen på Qvidja. Pargasbygdens historia II. Åbo 1959. Kari Suistoranta, Paraisten historia. Paraisten kaupunki. 1985. Eljas Orrman, Bebyggelsen i Pargas, S:t Mårtens och Vemo socknar i Egentliga Finland under senmedeltiden och 1500-talet. Historiallisia Tutkimuksia 131, 1986. C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. Keuruu 1989. |
||
kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kartano; muinaisjäännös; puisto; talousrakennus; | ||
ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
palaute kohdetiedoista | ||
sivun alkuun | ||