KARTTAHAKU |
Helsinki | Uusimaa | |
Johanneksen kirkko ympäristöineen |
||
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Johanneksen kirkko ympäristöineen |
Kuvaus | ||
Johanneksen kaksitorninen tiilikirkko on uusgotiikan loppuvaiheen pääesimerkki Suomessa. Kaupunkikuvallisesti merkittävää kirkkoa ympäröi poikkeuksellisen edustava ja yhtenäinen kaupunkitila, joka muodostuu puistoalueesta ja sitä kehystävistä, 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa rakennetuista koulu- ja asuinrakennuksista.
Johanneksen kirkon toisessa päädyssä kohoaa kaksi tornia. Poikkilaivalla varustetun pitkäkirkon tyylin mukainen rikas ornamentiikka on toteutettu betonista. Rinteessä seisovaa kirkkoa ympäröi terassoitu puisto, joka liittyy muurin erottamana ympäröivien koulujen käyttämään urheilukenttään. Punanotkon puistosarjaan lukeutuu kirkon edustaistutusten lisäksi Koulupuistikko, istutettu entinen Koulutori, joka kuvastaa hyvin 1900-luvun alun puistosuunnittelua. Poikkeuksellisen yhtenäisen ilmeen kaupunkitilalle antavat viisikerroksisten uusrenessanssi- ja jugendasuintalojen rivistöt, joiden lisäksi aukiota reunustaa sarja huolella suunniteltuja koulurakennuksia. Ns. Brobergin koulu (nykyinen Designmuseo) edustaa 1880-luvun uutta koulutyyppiä; yhteiskoulua. Arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitteleman koulurakennuksen julkisivu heijastaa aikansa tiiligotiikkaa keskirisaliitin torneineen. Suomalaisen Alkeisopiston klassististyylinen kolmikerroksinen koulutalo on vuodelta 1879. Viereinen Suomalaisen normaalilyseon koulu (nykyinen Helsingin normaalilyseo) on valmistunut 1905. Kolmikerroksinen uusrenessanssirakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Cygnaeus lågstadieskolanin mansardikattoisen, pohjaltaan epäsymmetrisen jugendkoulun vuodelta 1910 on suunnitellut Helsingin kaupungin rakennusvirastolla arkkitehti Karl Hård af Segerstad. Koulun kokonaisuuteen liittyy piharakennus sekä koulupihaa rajaava aita. Arkkitehtien Valter Jung, Emil Fabritius ja Waldemar Aspelin suunnittelema entinen ruotsalaisen kauppaopiston talo Merimiehenkadulla on vuodelta 1910. |
||
Historia | ||
Helsingin asukasluvun noustua voimakkaasti eteläiseen Helsinkiin päätettiin rakentaa uusi kirkko 1873. Sijaintipaikaksi valittiin kaupungininsinööri Konrad Reuterin kannattama paikka Punanotkosta, mistä oli käynnissä olleessa asemakaavoituksessa varattu paikka kaupungin kolmannelle kirkolle. Johanneksenvuori oli kirkon sijaintipaikkaa päätettäessä vielä laitakaupunkia ja paikalla oli rakentamaton alue. Alueella kohtasivat Helsingin 1800-luvun alun jälleenrakennuskauden itäisen kantakaupungin ja Kampin ruutukaavakortteleiden asemakaavakoordinaatistot. Yhtymäpaikkaan oli tehty 1800-luvulla useita asemakaavoja.
Kaupunginosan uusi asemakaava vahvistettiin 1875 ja kirkon rakentamisaikaan kiviset asuinkerrostalot alkoivat korvata seudun aiemman matalan puutalokannan. Uuden kirkon suunnittelusta järjestettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu 1878 ja kirkko rakennettiin 1888-1891 ruotsalaisen arkkitehti Adolf Emil Melanderin voittaneen ehdotuksen mukaan. Johannes-nimen kirkko sai Helsingin suomalais-ruotsalaisen seurakunnan jaon yhteydessä 1905. Vuonna 1912 tehdyssä korjauksessa kirkkosalin monivärinen sisämaalaus muutettiin vaaleaksi. Kaupunki antoi paikan julkiselle rakennukselle, kun se lahjoitti yksityiselle Suomalaiselle alkeisopistolle tontin Ratakatu 2:sta. Suomalaisen alkeisopiston rakennus valmistui arkkitehti F.A. Sjöströmin piirustusten mukaan 1878. Yksityinen Suomalainen alkeisopisto muutettiin valtiolliseksi Suomalaiseksi normaalilyseoksi 1887. Koulu toimi Sjöströmin suunnittelemassa rakennuksessa vuoteen 1905, jolloin nykyinen normaalikoulun rakennus valmistui yleisten rakennusten yliarkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnittelemana. Normaalikoulua korotettiin ja laajennettiin 1925 ja 1951. Myöhemmin Ratakatu 2:een muutti Kouluhallitus ja vuodesta 1958 rakennuksessa toimi Helsingin opettajakorkeakoulu. Brobergin yksityinen koulu (Läroverket för gossar och flickor) valmistui 1895 arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmien mukaan ja muutettiin Taideteollisuusmuseoksi (Designmuseoksi) 1979. Cygnaeusskolan valmistui 1911 ja oli tuolloin yksi maamme nykyaikaisimmista koulurakennuksista, jonka suunnittelussa oli mm. huomioitu viihtyisyyden ohella terveysnäkökohtia. Johanneksen kirkon puistikkoa varten oli laadittu puistosuunnitelma jo 1800-luvun lopulla. Koulutorin puisto (Koulupuistikko) valmistui kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin suunnittelemana 1909 ja Punanotkon puisto (Johanneksenpuisto) 1914. Puistoja perustettaessa niiden yhteyteen päätettiin myös jättää avoin kenttä läheisten koulujen käyttöön. Urheilukentällä järjestettiin Suomen ensimmäiset messut 1920. |
||
Lisätietoa | ||
Helsingin kaupungin historia III:1-2 1950 ja IV:1 1955.
Henrik Lilius, Suomalaisen koulutalon arkkitehtuurihistoriaa. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 83. 1982. Eeva-Maija Viljo, Kaupungistuvan yhteiskunnan rakennustaide. Ars. Suomen taide 4. 1989. Heikki Nuutinen, Johanneksen kirkko 100 vuotta 1891-1991. Helsinki 1991. Maunu Häyrynen, Maisemapuistosta reformipuistoon. Helsingin kaupunkipuistot ja puistopolitiikka 1880-luvulta 1930-luvulle. Entisaikain Helsinki XIV. Helsinki-seura 1994. Hannu Lunkka, Normaalilyseon rakennus, Ratakatu 6. Arkkitehtitoimisto Brantberg-Lunkka (painamaton). 2004. Leena Makkonen, Opintiellä. Helsinkiläisiä koulurakennuksia 1880-1980. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2004. Jouni Heinänen, Kantakaupungin nivelet. Kolmiopuistot ja jäännösaukiot Helsingin ruutukaavaverkkojen saumakohdissa. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2009:12/ Katu- ja puisto-osasto. Helsinki. |
||
kohteeseen sisältyy: kaupungin asuintalo; kirkko; koulu; oppilaitos; puisto; | ||
ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Johanneksen kirkko. Wiki Loves Monuments CC BY-SA 4.0 Tsy1980 2017. |
Helsingin normaalikoulu. Saara Vilhunen 2007. |
julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
palaute kohdetiedoista | ||
sivun alkuun | ||