 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Pietarsaari | Pohjanmaa | |
Pietarsaaren historiallinen keskusta |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Pietarsaaren historiallinen keskusta | ||
| Kuvaus | ||
| Pietarsaaren keskustalle on tunnusomaista leveät kadut, kaupunginosia erottavat esplanadit ja kaupungin eteläosan vauraimpien tonttien eduspuutarhat. Kaupungin porvaristo on rakentanut talonsa Puutarhakadun sekä pääkadun, Isokadun, varteen. Nämä kadut ovat säilyttäneet pääosin vanhan rakennuskantansa. Isokatu saa alkunsa itä-länsisuuntaisesta Puutarhakadusta, kulkee kohti pohjoista päättyäkseen kaupunkiseurakunnan kirkkoon. Kadun puolivälissä on raatihuoneen tori, jonka itälaidalla on 1800-luvun lopulla rakennettu kaupungintalo puistoineen.
Pietarsaaren keskusta-alueen ja Pohjoisnummen eli Skatan teollisuus- ja työläisalueen väliin jäävä alue, jolla kaupunkiseurakunnan kirkko sijaitsee, rakentuu yhä paloa edeltävään asemakaavaan. Isokadun päässä sijaitseva Pietarsaaren kirkko on osa historiallista kaupunkirakennetta ja kuuluu maamme varhaisiin ristikirkkoihin. Kirkkosalin arvokkaasta esineistöstä mainittakoon messinkikruunut, jotka ovat kaupungin porvareiden lahjoja 1690-luvulta seurakunnan ensimmäiseen kirkkoon sekä pormestari Nicklas Wendeliuksen vaimonsa ja perillistensä kanssa vuonna 1709 lahjoittama yli kolme metriä korkea seitsenhaarainen messinkinen kynttilänjalka. Lisäksi kirkossa on säilynyt kauppaneuvos Adolph Lindskogin 1840-luvulla lahjoittamat patarummut. Kirkkotarhassa sijaitseva pohjalaistyyppinen kellotapuli on vuodelta 1742. Kirkkotarhassa oleva kaupungin viiden porvarien itselleen rakennuttaman hautakappelin yhtenäinen rivi on valmistunut vuosien 1778-1786 välisenä aikana. Merkittäviä yksittäisiä porvaristaloja Pietarsaaren historiallisessa keskustassa ovat mm. Irjalan talo, Isokadulla kauppias Malmin talo ja kaksikerroksinen laivanvarustaja Lindskogin kivitalo paloa edeltävältä kaudelta, vuodelta 1797, raatimies Mellbergin 1836 valmistunut talo, Isokatu 1:n empirerakennus sekä Lassfolkin pitsitehdas ja konttori. Isokadun päätteen muodostaa poikittainen toriaukea, jonka koilliskulmassa on Strengbergin eli Labbartin talo. Kaupungin puinen, kaksikerroksinen raatihuone on rakennettu 1878 (G. Wilenius). Malmin talo on Anders Fredrik Granstedtin 1838 suunnittelema empirekauden porvaristalo. Tontin toinen, Isokadun varrella oleva rakennus, ns. "Bondstugan" on valmistunut asuinkäyttöön 1835. Bondstugan takana oleva 1835 valmistunut hirsinen piharakennus on käsittänyt leivin-, pesu- ja talonpoikaistuvan sekä panimon. Päärakennuksen ikäisiä piharakennuksia ovat tontin perällä oleva vaunuvaja sekä renkien ja palvelijoiden asuinrakennus ja vinkkelimäinen tallin, navetan ja varastotiloja sisältänyt piharakennus. Pietarsaaren ruotsinkielisen yhteislyseon kivirakennus on Bertel Jungin suunnittelema 1904. Koulurakennukseen liittyy oloissamme ainutlaatuinen kasvitieteellinen puutarha. Koulupuutarha, joka on Bengt Schalinin 1910-luvulla suunnittelema, jakautuu kolmeen osaan: julkisivun edessä on ranskalainen puutarha, sen länsipuolella pieni kasvitieteellinen puutarha ja puutarhoja kehystävä, keskustan kortteleihin rajautuva englantilaistyyppinen puistoalue. Terasseilla ja kukkarabatteissa on yli 1000 kasvilajia. Suihkukaivon veistos on Matti Hauptin vuodelta 1952. |
||
| Historia | ||
| Pietarsaaren kaupunki perustettiin 1652 ja sen ensimmäinen asemakaava oli muodoltaan epäsäännöllinen. Kaupungin eteläosan tuhouduttua vuoden 1835 kaupunkipalossa se sai uuden, säännöllisen ruutuasemakaavan (A. Berger, C.L. Engel). Tällöin sai alkunsa myös etelästä kaupunkiin tulevaa tietä koristava koivukuja Parentes.
Kaupungin edellinen, vuonna 1691 käyttöön vihitty puinen ristikirkko tuhoutui muun rakennuskannan tavoin isonvihan venäläismiehityksen aikana marraskuun lopussa 1714. Uusi kirkko valmistui 1731. Kirkko uudistettiin sisältä 1884 ja ulkoa 1896, jolloin myös sisäänkäyntien eteen rakennettiin uudet eteiset. Pietarsaaren ensimmäinen pedagogio rakennettiin 1654. Alalakeiskoulu perustettiin kaupunkiin 1842, kolmeluokkainen oppikoulu 1886 ja viisiluokkainen 1895. Koulupuutarhan paikalla oli 1860-luvulla apteekkari Viktor Schaumanin puutarha ja kasvihuone. Schaumanin jälkeläiset lahjoittivat puutarhan Pietarsaaren kaupungille. Puutarha uudistettiin 1915-1932 Bengt Schalinin suunnitelman mukaan Victor ja Elisen Schaumanin muistoksi. |
||
| Lisätietoa | ||
| Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
Stadsplanering i finska städer. Den nordiska trästaden 12. 1972. Svenska Osterbottens historia IV. Vasa 1983. Henrik Lilius, Kaupunkirakennustaide suurvalta-ajalla. Ars. Suomen taide 2. Otava 1988. S.J. Roos, Jakobstads kyrka och församling. Jakobstad 1931. Lars Pettersson, Kyrkor och klockstaplar i svenska Österbotten. Svenska Österbottens historia V. Vasa 1985. Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars Suomen taide 3. Keuruu 1989. Juhani Kostet, Cartographia urbanium Finnicarum. Suomen kaupunkien kaupunkikartaografia 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. Monumenta Cartographica Septentrionalia. Rovaniemi 1997. Bengt Schalin, Schaumanin koulupuutarha Pietarsaaressa. Puutarha 12/1916. Teemu Mökkönen, Pietarsaaren kaupunkiarkeologinen inventointi 2002. |
||
| kohteeseen sisältyy: kaava-alue; katutila; kaupungin asuintalo; kirkko; koulu; puisto; raatihuone; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Keskellä Pietarsaaren kirkko, oikealla Bertel Jungin suunnittelema lyseorakennus. Tupakkatehtaan takana levittäytyy Pohjoisnummen alue. Hannu Vallas 1998. |
Pietarsaaren Etelänummikatu päätteenään Lars Sonckin suunnittelema vesitorni. Tuija Mikkonen 2007. |
Pietarsaaren raatihuone. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Santeri Viinamäki 2018. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU