 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Mustasaari | Pohjanmaa | |
Björkön kylämaisema |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Björkön kylämaisema | ||
| Kuvaus | ||
| Björkön kylässä on poikkeuksellisen selkeästi näkyvissä maannousemarannikolle tyypillinen viljelymaisema ja kylärakenne, joka sijoittuu jääkauden jälkeen mannerjään sulamisvesien vaikutuksesta syntyneen De Geer - pyykkilautamoreenin raidoittamaan mastoon. Asutus on syntynyt moreeniharjanteille ja pellot niiden välisiin kapeisiin painantaisiin.
Björkön monitaloisessa kylässä rakennuskanta on mittakaavaltaan Pohjanmaan saaristokylille tyypillistä ja hyvin rakentamisaikansa asussa säilynyttä. Kyläkuva on säilynyt perinteisenä agraarimaisemana lukuisine peltoaloja rajaavine kiviaitoineen. Rakennuskanta muodostaa tiheän kyläkokonaisuuden erityisesti kirkon ympäristössä. Asuinrakennukset, joista monet ovat 1800-luvulta, ovat etupäässä puolitoistakerroksisia ja valtaosa niistä on punamullattuja. Suuret kuistit ovat tyyppilisiä saaren asuinrakennuksille. Pitkärunkoiset talousrakennukset rajaavat asuintontteja. Björkön pieni punainen puukirkko on rakennettu 1859 ja se on järjestyksessään seurakunnan toinen. Maankohoamisen vaikutus merenkululle näkyy kylän venesatamien kehityksessä. Rantaviivan paetessa vanhemmat satamat ovat jääneet pois käytöstä. Bodbackin vanhassa kalasatamassa, joka on ollut käytössä vielä 1930-luvulla, on jäljellä muutama kala-aitta ja pari vanhaa venevajaa. Myös uudemmassa satamassa, yhä käytössä olevassa Svedjehamnissa on vanhoja rantavajoja, mutta sekin alkaa olla liian matala suuremmille veneille siitä huolimatta, että satamaa ja väyliä on ruopattu. Suuremmille kalastusveneille onkin jo rakennettu Vikarskatiin uusi satama 1994. Björkön kylä ja viljelykset on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Kylä sijaitsee Merenkurkun saariston alueella, joka luokiteltu kansallismaisemaksi. Merenkurkun saaristo on hyväksytty Unescon maailman luonnonperintöluetteloon heinäkuussa 2006. |
||
| Historia | ||
| 1500-luvun alussa saarella oli kolme taloa, Brådd, Galt ja Skägg, mutta 1549 jo 12 verotaloa. Ensimmäiset asukkaat harjoittivat hylkeenpyyntiä ja kalastusta. Maanviljelyn muututtua tärkeämmäksi elinkeinoksi viljelymaata raivattiin 1700-luvun vajaasta 10 hehtaarista niin, että peltopinta-ala 1850-luvulla oli 42 ha, 1920 jo 141 ha ja sotien jälkeen lähes 300 hehtaaria. | ||
| Lisätietoa | ||
| Kansallismaisemat. Ympäristöministeriö 1993.
Michael Ek, Gårdarna i Björkö, 1996. Svenolof Karlsson (toim.), I förbund med havet - Björkö - en värld i Kvarken. Björkö hembygdsforskare 1996. Hokos, Warma, Voloi... taloja ja kyliä saaristosta, Karjalasta ja Inkeristä, gårder och byar från skärgården, Karelen och Ingermanland. Mittauspiirustuksia Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolta arkkitehtuurin historian kokoelmista, vuosilta 1990-96. Helsinki 1997. Chiristine Bonn, Björköby landskapsvårsplan. En planeringsmodelle för vård av landskapsområden. Västra Finlands miljöcentral 1998. Pohjanmaan merellinen perintö. Pohjanmaan liitto 2001. Kvarkens skärgård. Presentation för nominering av gränsöverskridande världsarvobjekt som ett komplement till värdsarvet Höga Kusten. Vasa 2004. Metsähallituksen ylläpitämä verkkopalvelu Merenkurkun saariston maailmanperintökohteesta. http://www.kvarken.fi/ (9.7.2009). |
||
| kohteeseen sisältyy: kirkko; kylä; pienasumus; piensatama; talonpoikaistalo; talousrakennus; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Björkön kylä. Hannu Vallas 2006. |
Talonpoikaisrakennuksia Björkössä. Maria Kurtén 2007. |
Svedjehamnin satama. Tuija Mikkonen 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU