 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Ylitornio | Lappi | |
Aavasaksan kruununpuiston matkailurakennukset |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Aavasaksan kruununpuiston matkailurakennukset | ||
| Kuvaus | ||
| Aavasaksan vaara Tornionjokilaaksossa on yksi vanhimmista ja tunnetuimmista näköalapaikoista ja matkakohteista Suomessa. Vaikuttava vaara- ja jokimaisema sekä keskiyön auringon ihailu ovat houkutelleet matkailijoita vaaran laelle jo 1600-luvulta alkaen.
Aavasaksan jyrkältä vaaralta avautuu Peräpohjolan vaara- ja jokiseudun maisema kaikessa vaikuttavuudessaan, tummat metsäiset vaarat kehystävät Tornionjokilaakson viljelymaisemaa ja vanhaa kyläasutusta. Kansainvälisestä näkökulmasta Aavasaksan Kruununpuiston perustaminen liittyy luonnonsuojelun ensimmäiseen vaiheeseen 1800-luvun loppupuolella, jolloin eri puolille maailmaa perustettiin luonnonpuistoja virkistysalueiksi ja luonnontieteellisen tutkimuksen kohteiksi. Aavasaksan lakialueen ympäristö on yhdistelmä kalliota, puustoa ja eriaikaisia matkailua palvelevia rakennuksia ja rakenteita. Vaaran laella on koristeellinen hirsinen matkailumaja. Rakennusta luonnehtivat leveät räystäät, kahdeksankulmaisiksi höylätyt hirret sekä runsaat koristeleikkaukset. Matkaiilumajan läheisyydessä on Tornion apteekin jugend-kioski, joka on siirretty paikalle 1950-luvulla palvelemaan maisemamatkailijoita. Aavasaksan kunnostettu paviljonki on alkuaan 1920-luvulta. Vaaran laella on myös 1960-luvulla rakennettu punatiilinen näkötorni, josta avautuu panoraamamaisema Tornion- ja Tengeliönjokien laaksoon. Muut turismia palvelevat rakennelmat kuten ulkoilmanäyttämö ovat myöhempiä. Yksi Unescon maailmanperintökohteeksi valitun Struven kolmiomittausketjun piste sijoittuu Aavasaksan korkeimmalle kohdalle rakennetun näkötornin lattian alle. Ympäri vaaran lakea sijaitseviin kiviin on 1800-luvun lopulta 1950-luvulle ikuistettu matkailijoiden nimikirjaimia. Vaaran laelle on pystytetty joukko muistomerkkejä (Maupertuisn mittaukset, Struven kolmiomittausketju, kirjailija Annikki Kariniemi). Aavasaksa on valtakunnallisesti arvokas maisemanähtävyys. Vaaralta avautuva maisema on luokiteltu yhdeksi Suomen kansallismaisemista. |
||
| Historia | ||
| Keskiyön auringon ihaileminen on houkutellut matkailijoita Euroopan kaikilta kulmilta Aavasaksan vaaran laelle jo 1600-luvulta lähtien. Kansainvälistä huomiota Aavasaksalle toi Ranskan Tiedeakatemian retkikunta, joka tiedemies Maupertuisn johdolla teki siellä tähtitieteellisiä astemittauksia vuosina 1736-1737. Italialainen Giuseppe Acerbi vieraili vaaralla 1799 ja hänen neljälle kielelle käännetty matkakirjansa sai laajaa huomiota. Kävijämäärä kasvoi 1800-luvun loppua kohti, jolloin keskiyön aurinkoa ihailemaan tuli satamääräin matkailijoita. Lukuisien vierailijoiden nimikirjoitukset ovat sälyneet kallioon hakattuina.
Struven kolmiomittausketjun piste merkittiin Aavasaksan laelle alkujaan 1845 keskusmerkillä ja kahdella varmistusristillä, jotka oli kaiverrettu kallioon. Piste jäi nykyisen näkötornin lattian alle. Autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa rauhoitettiin tsaari Aleksanteri I:n aloitteesta Punkaharjun luonnonpuisto jo vuonna 1802. Autonomian ajalla perustettiin mm. Punkaharjun 1840, Imatran kosken 1842, Aavasaksan 1878, Imatran 1883 ja Kolin 1907 luonnonpuistot. Valtio osti vaaran lakialueen 1878 ja rakennutti kruununpuistoon kansallisromanttisen, muinaispohjoismaisia piirteitä sisältävän matkailumajan 1882-83 arkkitehti Hugo Emil Saurénin suunnitelmien mukaan. Majalla järjestettiin tarjoilua ja se toimi sateensuojana. Paviljonki rakennettiin 1927 matkailuvajaksi matkailijoiden käyttöön. Tornion Apteekinpuiston 1912rakennettu jugend-kioski siirrettiin Aavasaksalle 1959. Vuonna 1969 valmistuneen näkötornin rakennuttaja oli Tornionlaakson matkailijayhdistys, joka lahjoitti sen myöhemmin Ylitornion kunnalle. Näkötornin huippu katettiin 2004 lasikatolla. |
||
| Lisätietoa | ||
| Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
Sven Hirn, Aavasaksa ja keskiyön aurinko. Finlandia, Otavan iso maammekirja, 9. Otava 1987. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto. 1993. Kansallismaisema. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki 1993. Seppo Aho, Lapin tunnetuksitulo matkailukohteena. Tornionlaakson vuosikirja 1999. Aavasaksan maisemaselvitys ja maisemavaikutusten arviointi. Luonnos 9.1.2008. Sito. "Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus. http://www.aavasaksa.fi (12.3.2008) Harri Hautajärvi, Autiotuvista lomakaupunkeihin: Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Aalto-yliopiston julkaisusarja. Doctoral dissertations 31/2014. Aalto-yliopsto 2014. |
||
| Päivitetty tieto | ||
| Päärakennuksen nimitys muutettu Keisarinmajasta matkailumajaksi saadun asiantuntijapalautteen perusteella. | ||
| kohteeseen sisältyy: matkailurakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: metsämaisema; | ||
Matkailumaja Aavasaksan Kruununpuistossa. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Htm 2017. |
Paviljonki Aavasaksan Kruununpuistossa. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Htm 2017. |
Aavasaksan vaara. Mikko Härö 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU