KARTTAHAKU |
Kolari | Lappi | |
Kolarin vanha kirkko ja tapuli |
||
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kolarin vanha kirkko ja tapuli |
Kuvaus | ||
Kolarin vanha kirkko on rakennuksena ja ympäristöltään parhaiten säilynyt esimerkki Länsipohjaan Suomen puolelle rakennetuista kirkoista vuoden 1809 jälkeen Venäjän rajan siirryttyä Tornionjokeen. Kirkko ja tapuli ovat säilyttäneet rakentamisaikansa arkaaisen ulkohahmon.
Kolarin vanha keskus sijaitsee Muonionjoen ja sen sivuhaaran jakamassa Kolarinsaaressa. Tärkeänä kauppapaikkana ollut entinen markkinakenttä on saaren eteläpäässä lähellä vanhaa kirkkoa. Intendentinkonttorissa (A.W. Arppe) laadittujen piirustusten mukaan 1818-1819 rakennettu kirkko on lähes kuutiomainen ja sen telttakatto päättyy nelikulmaiseen lanterniiniin. Ulkonurkkia koristavat, valkoiseksi maalatut rustikoidut nurkkapilasterit, joiden yläpuolella kattolinjaa korostaa voimakas horisontaalinen räystäslistoitus. Runkohuoneeseen liittyvät vastakkaisilla sivuilla matalammat eteinen ja sakaristo. J.G Hedmanin Ristiinnaulittu-aiheinen alttaritaulu vuodelta 1832. Erillinen kellotapuli kirkon vieressä on samanaikainen kuin kirkko ja toistaa samanlaista klassistista muotokieltä. Tapulin edustalla on sankarihautausmaa. |
||
Historia | ||
Pajala jakautui kahtia 1809 Suomen sodan seurauksena, kun Ruotsin ja Venäjän rajaksi tuli Tornionjoki. Uusi raja halkaisi yhteisen kieli- ja kulttuurialueen.
Suomen sodan jälkeen Ruotsin puolelle jääneen Pajalan Suomen puoleisista osista perustetun Kolarin saarnahuoneen kirkko rakennettiin keisari Aleksanteri I:n myöntämillä varoilla. Kirkko rakennettiin ikiaikaiselle markkinapaikalle Porokodan mellaan 1818 ja vihittiin käyttöön 1822. Kirkko palveli saarnahuoneena 1820-1858. Kirkossa tehtiin korjaus- ja muutostöitä 1844 ja 1927. Vuonna 1976 kirkko restauroitiin ja siihen tehtiin uusi paanukatto. Kolari erotettiin omaksi seurakunnakseen Ylitorniosta. Suomen sodan seurauksena myös Karungin Karl Gustafin kirkko jäi rajan taakse ja Suomen Karunki sai oman, intendentti A. W. Arppen suunnitteleman ristikirkkonsa 1817. |
||
Lisätietoa | ||
Markku Haapio ja Laura Luostarinen (toim.), Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. Lieto 1980.
"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus. |
||
kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; muinaisjäännös; | ||
ympäristön nykyluonne: taajama; | ||
julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
palaute kohdetiedoista | ||
sivun alkuun | ||