Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Turku Varsinais-Suomi

Turun tuomiokirkko ja Turun historiallinen ydinalue

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Turun tuomiokirkko ja Turun historiallinen ydinalue
Kuvaus
Turun, Suomen vanhimman keskiaikaisen kaupungin, tuomiokirkko ja historiallinen ydinalue heijastavat Turun asemaa maamme hallinnollisen, uskonnollisen, akateemisen ja kulttuurielämän keskuksena ja Suomen pääkaupunkina vuoteen 1812. Unikankareen mäellä vuodesta 1300 seisonut Turun tuomiokirkko on Suomen kansallispyhäkkö.

Tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin alueen asemakaavallinen ratkaisu perustuu osin vanhaan korttelijakoon ja osin Engelin 1828 laatimaan asemakaavaan. Turun 1300-luvun alun tienoilla alkunsa saanut kaupunkialue sijaitsee Aurajoen ja nykyisen Hämeenkadun välisellä alueella ja ulottuu Tuomiokirkolta Kaskenkadun tienoille, Pyhän Olavin dominikaanikonventin paikalle. Keskiaikainen kaupunki on ulottunut myös Aurajoen länsirannalle. Alue on tullut kaupunkiasutuksen piiriin lyhyessä ajassa. Keskiajalta periytyvä epäsäännöllinen katuverkko on edelleen nähtävissä tuomiokirkolta suurtorin ja Rettigin palatsin tienoille ja keskiaikainen suurtori Vanhalla Suurtorilla. Torilta alkavat keskiaikaisperäiset Suuri Rantatie sekä Hämeen Härkätie.

Turun tuomiokirkkoa on laajennettu lukuisia kertoja ja sen nykyinen ulkohahmo C.L. Engelin suunnittelemine länsitornin huippuineen on peräisin Turun palon jälkeiseltä ajalta. Länsitornillisen tiilibasilikan itäpäähän liittyy kahdeksankulmainen kuoriosa ja runkohuonetta reunustaa keskiajan kuluessa rakennettujen kappelien yhtenäinen rivistö. Kolmilaivaisen kirkkosalin leveässä keskilaivassa on tähtiholvit. Pilarit ovat kirkon vanhimmassa länsiosassa neliskulmaiset, piispa Hemmingin aikana rakennetussa, saarnastuolin itäpuolella olevassa osassa kahdeksankulmaiset. Sivulaivaan avautuvat, eri pyhimysten alttareille omistetut kappelit ovat muuttuneet 1600-luvulla mahtimiesten hautakappeleiksi. Kirkon kiinteä sisustus on tulipaloista johtuen pääosin 1800-luvulta.

Turun akatemiatalo on kustavilaisen uusklassismin kauden profaaniarkkitehtuurin hienoimpia saavutuksia ja yksi suurimmista siihenastisista rakennushankkeista Suomessa. Akatemiatalon juhlasali ja konsistorien istuntosalit porrashuoneineen ovat maamme arvokkaimpia julkisia tiloja. 1800-luvun alussa rakennettu, arkkitehti C. Chr. Gjörwellin suunnittelema Akatemia ryhmittyy kahden neliömäisen pihan ympärille. Pihojen välissä on rakennuksen päätila, juhlasali, jota koristaa kuvanveistäjä Erik Cainbergin reliefisarja. Rakennukseen liittyvä edusaukio on Hämeenkadun puolella.

Vanhan Suurtorin alue on ollut ennen vuoden 1827 kaupunkipaloa Turun vanha kaupunkikeskusta. Suurtorin tuntumassa on jäänteitä kaupungin keskiaikaisesta katuverkosta ja rakennuksiin sisältyy keskiaikaisia kerrostumia. Suurtorin historiallisia rakennuksia ovat vanhan raatihuoneen lisäksi Hjeltin ja Brinkkalan talot sekä Classicumin koulurakennus. Miljööseen liittyvät myös Cajanderin ja Trappin talot. Tuomiokirkkoa ympäröi lukuisten klassististen rakennusten kokonaisuus. Tuomiokirkon kivettyä aukiota eteläpuolella rajaavassa puistikossa oleva kuvanveistäjä C.E. Sjöstrandin tekemä Henrik Gabriel Porthanin patsas vuodelta 1864 on ensimmäinen julkinen henkilöpatsas Suomessa.

Suurtorin ympäristö sekä 1700-1800-luvun asuin- ja julkisen rakentamisen korttelit Aurajokivarressa eli ns. siltojen väli Tuomiokirkkosillalta Aurasillalle, muodostaa monikerroksisen miljöön. Se on määritelty kivikaupungiksi Engelin 1828 laatimassa maan ensimmäisessä empireasemakaavassa, joka on ollut esimerkkinä Suomen kaupunkien kaavoituksessa aina 1850-luvulle. Jokivarren lehmukset ja laiturikiveykset ovat vanhimpia palon jälkeen toteutettuja kaupunkiuudistuksen rakenteita. Monista eri aikoina rakennetuista osista koostuvassa ns. Ingmanin talossa on ollut 1700-luvun jälkipuolella ns. Seipelin sali, Turun huomattavin ravintola- ja juhlahuoneisto. Turun kaupunginkirjasto on rakennettu 1901-1903, uudisrakennus Linnankadulle 2007. Läntinen Rantakatu 1-17 on edustava, pääosin 1800-luvun alkupuolella rakentunut kokonaisuus. Osa rakennusrivistöstä on rakennettu jo 1700-luvulla, mutta rakennuksia on muutettu 1800-luvun alussa. Klassististen kaupunkitalojen lisäksi siihen kuuluvat nelikerroksinen liike- ja asuintalo Verdandi vuodelta 1898, seurahuoneeksi 1811 valmistunut rakennus, joka on muutettu 1879-1883 kaupungintaloksi sekä kaupunginkanslian 1908-1909 rakennettu nelikerroksinen jugendkivirakennus. Turun paloa edeltäviin puurakennuksiin kuuluu apteekkimuseona toimiva Qwenselin talo.

Hämeenkatu ja nykyinen Runeberginpuisto perustuvat osin Engelin asemakaavaan. Puisto on yksi Engelin asemakaavan seitsemästä aukiosta. Sen varrella on empiretyylinen Talousseurantalo. Korttelin kokoinen Rettigin palatsi puiston vieressä on rakennettu 1928 ja entinen tupakkatehdas useassa vaiheessa 1800-luvulta 1920-luvulle. Rettigin alue kuuluu keskiaikaisen kaupungin kokonaisuuteen ja katuverkon lisäksi osaan rakennuksista sisältyy keskiajalta periytyviä osia.
 
Historia
Turkua edelsi Aurajoen varren keskuspaikkana Koroinen, joka maankohoamisen vuoksi oli menettänyt asemansa. Turun kaupungin perustamiseen vaikuttivat Ruotsin kruunu, Turun hiippakunta ja dominikaanijärjestö. Pyhälle Olaville pyhitetty dominikaanikonventti perustettiin Suomeen 1249 ja se sijoittui Turkuun ilmeisesti saman vuosisadan kuluessa. Turun tuomiokirkon rakennushistoria alkoi sen vihkimisestä, mikä tapahtui ilmeisesti 1200-1300-luvun taitteessa. Turusta muodostui hallintokeskus ja Suomen pääkaupunkina Turku toimi vuoteen 1812 asti.

Turun tuomiokirkon ulkohahmo muuttui oleellisesti, kun hallikirkko Petrus Muratorin, Pietari Kemiöläisen, johdolla holvattiin 1460-luvulla basilikaksi keskilaivan seinämuureja korottamalla. Nykyinen pääkuori, alkuaan Kaikkien pyhien kappeli rakennettiin 1480-luvulla. 1600-luvulla pääkuorin viereen rakennettiin Kankaisten kappeli. 1920-luvulla kirkossa tehtiin kauan suunniteltu suuri korjaus, jota edelsi perusteellinen rakennusarkeologinen tutkimus ja dokumentointi. Kirkkoa kunnostettiin arkkitehti Pekka Pitkäsen laatiman suunnitelman mukaan 1978-1979.

Turun vanhin kaupunkiasutus asettui aivan kirkon ympärille ja laajeni 1400-luvun kuluessa sen eteläpuoliselle, suurtoria ympäröivälle alueelle. Vanhan suurtorin seutu oli kaupungin keskusta raatihuoneineen sekä kauppiaitten ja käsityöläisten taloineen. Torille johtivat tiet Hämeestä ja Viipurista sekä Aninkaisten puolelta Satakunnasta, millä kohdalla oli joenylityspaikka ja 1400-luvun alkupuolelta lähtien silta.

Turun hallinnollista merkitystä lisäsi maan ensimmäinen hovioikeus, joka perustettiin kaupunkiin 1623. Turun akatemia perustettiin 1640 ja se toimi tuomiokirkkomuurissa olevissa rakennuksissa, joita korjattiin ja laajennettiin useaan otteeseen 1700-luvun kuluessa. Uuden akatemiatalon piirustukset tilattiin arkkitehti Carl Christoffer Gjörwelliltä 1800 ja rakennustyöt käynnistettiin 1801. Rakennustyöt valmistuivat 1815 ja rakennus vihittiin käyttöönsä 1817. Erik Cainbergin reliefit valmistuivat akatemiatalon juhlasaliin 1816. Akatemiatalo vaurioitui pahoin Turun kaupunkipalossa 1827, minkä jälkeen yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Akatemiatalo korjattiin hovioikeuden ja lääninhallituksen käyttöön arkkitehti C.L. Engelin suunnitelmien mukaan.

Päätös tehdä Helsingistä pääkaupunki merkitsi virastojen muuttoa uuteen pääkaupunkiin, mikä tapahtui viimeistään Turun tuhoisan kaupunkipalon 1827 jälkeen. Palon jälkeen kenraalikuvernööri A. Zakrevski määräsi kaupungin uuden asemakaavan laatijaksi intendentinkonttorin johtajan, arkkitehti C.L. Engelin. Engel laati asemakaavan, jonka tarkoituksena oli ensisijaisesti parantaa kaupungin paloturvallisuutta. Kaavan sisältöön vaikuttivat Suomen kenraalikuvernöörin, Turun porvariston ja Turun läänin maaherran mielipiteet. Jälleenrakennusta varten perustettiin valvontaelin ja uusi rakennusjärjestys ohjasi rakentamista kaavan periaatteiden mukaisesti.

Engelin asemakaavassa 1828 kaupungin päätori, hallinnollinen keskus, osoitettiin nykyiselle Kauppatorille. Tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin välinen alue oli Engelin kaavassa suuri Uudenmaankadun kahteen osaan jakama aukio Nikolaintori. Aukio laajeni vielä toteutuksen yhteydessä etelään keskiaikaisen Hämeentien linjalle ja alue jaettiin toriksi ja istutetuiksi alueiksi. Vanha Seurahuone uudistettiin kaupungintaloksi 1885. Engelin asemakaavaan liittyi siltojen rakentaminen Aurajoen yli, ensin Tuomiokirkkosilta ja 1900-luvun alussa Aurasilta. Rantatöyräät jätettiin rantakaduiksi istutuksineen ja 1800-luvun mittaan useita Engelin kaavassa aukioiksi jätettyjä alueita istutettiin puistoiksi. Kaavan mukaan pääkatujen ja aukioiden varsille tuli rakentaa vain kivitaloja.
 
Lisätietoa
Oscar Nikula och Lars-Ivar Ringbom, Åbo i går och idag. Åbo. 1947.

Turku, Rakennushistoriallinen inventointi, Pekka Kärki ja Helinä Koskinen. Museovirasto 1967.

Oscar Nikula, Turun kaupungin historia 1809-1856. Turun kaupunki 1972.

Henrik Lilius, Suomalaisen ruutukaupungin synty ja kehitys. Genius logi. Otto-Ivar Meurmanin 90-vuotisjuhlakirja 4.6.1980. 1980.

Henrik Lilius, Kaupunkirakentaminen 1617-1856. Suomen kaupunkilaitoksen historia 1. Keskiajalta 1870-luvulle. Suomen Kaupunkiliitto. 1981.

Sixten och Åsa Ringbom, Akademiska gårdar. 1985.

Juhani Kostet, Aki Pihlman, Keskiajan kaupungit 3. Turku. Keskiajan kaupungit –projekti. Turun maakuntamuseo 1986.

Tarja-Tuulikki Laaksonen, Vanha Raatihuone. Rakennushistoriallinen tutkimus. Turun maakuntamuseo. 1986.

C.J. Gardberg, Keskiajan rakennustaide ja Antero Sinisalo, Myöhäiskeskiaikaiset kivikirkot. Ars. Suomen taide 1. 1987.

Matti Klinge, Rainer Knapas ja Anto Leikola, Helsingin yliopisto. I, II. Turun kuninkaallinen akatemia, keisarillinen Aleksanterin yliopisto. Helsinki 1989.

Henrik Lilius, Kaupunkirakennustaide autonomian alusta 1850-luvulle. Ars Suomen taide 3. 1989.

Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.

C.J. Gardberg, Simo Heininen ja P.O. Welin, Kansallispyhäkkö. Turun tuomiokirkko 1300-2000. Tammi 2000.

Juhani Kostet, Från Åboråd till tingsrätt. Det aboensiska rättsväsendets skeden från medeltiden till slutet av der andra årtusendet. Åbo 2000.

Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Turku 2003.

Markus Hiekkanen, Suomen kirkot keskiajalla. Keuruu 2003.

Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.

Aki Pihlman, Varhainen Turku – Tutkimukset Turun tuomiokirkon vieressä. Elämää ja maalaiselinkeinoja keskiaikaisessa kaupungissa. History in Town. 2007.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän verkkosivut http://www.turunsrk.fi/portal/fi/kirkot (18.8.2009).
 
kohteeseen sisältyy:  kaava-alue; kaupungin asuintalo; kaupungintalo; kirkko; muinaisjäännös; muu hallintorakennus; oppilaitos; puisto; raatihuone; silta; tori;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Turun tuomiokirkko ja Akatemiatalo. Hannu Vallas 1996
Turun tuomiokirkko ja Akatemiatalo. Hannu Vallas 1996.
Turun historiallista ydinaluetta Aurajoen molemmin puolin. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Platy2112 2016
Turun historiallista ydinaluetta Aurajoen molemmin puolin. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Platy2112 2016.
Turun tuomiokirkko. Hilkka Högström 2008
Turun tuomiokirkko. Hilkka Högström 2008.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009