 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Lauttasaaren kirkko |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Lauttasaaren kirkko | ||
| Kuvaus | ||
| Lauttasaaren kirkko on korkeatasoiselta sisustukseltaan ja viimeistellyiltä yksityiskohdiltaan hyvin säilynyt ja edustava esimerkki rationalististen suunnittelupyrkimysten esiintymisestä kirkkorakentamisessa. Seurakuntatoiminnan monipuolistumisesta kertova kirkko muodostaa pihasommitelmineen, portaineen ja pengermineen vaikuttavan kaupunkirakennustaiteellisen kokonaisuuden.
Myllykallion rinteessä sijaitsevalle kirkolle nousee Tallbergin puistotien jatkeella olevalta sankarihauta-alueelta kivilohkaremuurien rajaamat leveät portaat. Laatoitettu kirkkopiha yhdistää rakennuksen eri osat toisiinsa. Suomenkielisen seurakunnan ja ruotsinkielisen P. Jaakopin (Sankt Jacob) seurakunnan kirkkojen taustalla on niitä yhdistävä kaksikerroksinen seurakuntatoimintojen siipi. Kirkkopihan keskellä kohoaa kookkaaseen ristiin päättyvä solakka kellotapuli. Kirkkokokonaisuuden pintamateriaalina on hiekkapuhallettu valkobetoni, ikkunavyöhykkeet on kuparilla päällystetty. Suomalaisen kirkon sisääntuloa juhlistaa eteishallin taustaseinässä oleva klinkkerisommitelma. Kuoria kohti alenevaa korkeaa kirkkosalia kattaa hoikkien pylväiden kannattava puuritiläkatos, lattia on Tervolan marmoria. Valo siivilöityy seinien yläosassa olevien nauhaikkunoiden ja kuorin korkean ikkunan kautta. Penkit ja niiden yläpuolella riippuvat kirkkosalin yleisilmeen ja tunnelman kannalta keskeiset messinkivalaisimet ovat sisustusarkkitehti Ilmari Tapiovaaran piirtämät. Alttariseinällä on suomenkielisen seurakunnan kirkossa paljas metalliristi, ruotsinkielisen seurakunnan kirkossa kuvanveistäjä Viktor Janssonin tekemä kookas krusifiksi. Kirkollisissa astioissa ja tekstiileissä toistuu kirkkojen kuparipakotteisten ulko-ovien ristiaihe. Molempiin kirkkoihin liittyy niihin yhdistettävissä olevat seurakuntasalit. |
||
| Historia | ||
| Lauttasaari kuului seurakunnallisesti Helsinkiin vuodesta 1939, vaikka se kunnallishallinnollisesti tuli vasta 1946 toimeenpantujen alueliitosten kautta osaksi kaupunkia. Omaksi seurakunnaksi se erotettiin 1956.
Lauttasaaren kirkollisesta työkeskuksesta pidettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu 1953. Vuonna 1958 valmistunut rakennuskokonaisuus toteutettiin arkkitehtien Marja ja Keijo Petäjän laatiman, kilpailussa lunastettuihin kuuluneen ehdotuksen mukaan. |
||
| Lisätietoa | ||
| Keijo Petäjä, Lauttasaaren kirkko. Arkkitehti 3/1960.
Arvo Aho, Seurakunnat rakentavat. Kehityksen kärjessä. usein vähän jäljessä. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906-1980. Helsinki 1980. Veli Nurminen, Lauttasaaren kirkko ja toimintakeskus. Helsinki 1980. Marja Terttu Knapas, Soile Tirilä, Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian julkaisuja 30. Helsinki 2006. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kirkko; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Lauttasaaren kirkko. Martti Jokinen 1993. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU