| Kuvaus |
Viialan kirkko edustaa 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla paljon käytettyä keskiajan kivikirkkoarkkitehtuurista vaikutteita saanutta jyrkkälappeista kirkkotyyppiä. Paikallisten teollisuuslaitosten, yhteisöjen ja yksityishenkilöiden tuella rakennettu kirkko on aikakaudelleen tyypillinen kirkkoarkkitehtuurin hyvin säilynyt esimerkki.
Puistomaisella tontilla olevat kirkko 1950 ja pappila 1956 muodostavat ajallisesti ja tyylillisesti yhtenäisen kokonaisuuden. Hautausmaan lisäksi tontilla on maakummun suojaama ruumishuone 1958 ja 2000 valmistunut vainajien säilytystila.
Kirkko on suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko ja siinä on suhteellisen jyrkkälappeinen harjakatto. Sisäänkäyntipäätyä korostaa keskiaikaisten kivikirkkojen päätykoristeluja mukaileva kapeiden pystyikkunoiden sommitelma. Leveää pääovea reunustaa liuskakivipilasterien kannattama katos. Myös korkean campanile-tyyppisen kellotornin alaosassa on sotien jälkeiselle arkkitehtuurille luonteenomaisia liuskekiviupotuksia. Kuoriosa on kirkkosalia kapeampi. Matala sakaristo on alttaripäädyn toisella puolella ja kaksikerroksinen seurakunnallisten toimitilojen siipirakennus toisella puolella. Siinä oleva seurakuntasali on yhdistettävissä kirkkosaliin.
Kirkkosalin hyvin säilynyt kiinteä sisustus ja sisäholvi ovat lämminsävyistä puuta. Salin alkuperäisessä sisämaalauksessa värityksen asiantuntijana on toiminut tamperelainen taidemaalari Gabr. Engberg. Lahjoituksena saadun taidemaalari Lennart Segerstrålen tekemän alttaritaulun aiheena on "Kristus Viialan katukuvassa". Kirkon koristeelliset kattokruunut ja valaisimet ovat Orno Oy:n tuotantoa. |
| |
| Historia |
| Tamperelaisen arkkitehti Jaakko Tähtisen piirtämä Viialan kirkko valmistui 1950. Se oli 1927 perustetun seurakunnan ensimmäinen varsinainen kirkkorakennus. Kirkon aikaansaamiseen sotia seuranneena tiukan säännöstelyn aikaisena jälleenrakennuskautena myötävaikuttivat ratkaisevasti vuorineuvos Emil Aaltosen, Viiala Oy:n ja Amerikan luterilaisten seurakuntien Suomen kirkolle myöntämät raha- ja rakennusmateriaaliavustukset. Rakennusta laajennettiin 1982 pohjoispuolelle siipirakennuksella. Uudisosan tyyli ja rakenteet jäljittelevät alkuperäistä osaa. |
| |
| Lisätietoa |
Matti Koskela, Viialan kehitys omaksi seurakunnaksi. Toijala 1974.
Jari Heiskanen, Viiala, Rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointi 2005-2006. Pirkanmaan maakuntamuseo.
Marja Terttu Knapas ja Soile Tirilä, Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30. Helsinki 2006. |
| |
| kohteeseen sisältyy:
hautausmaa;
kirkko;
pappila;
|
| ympäristön nykyluonne:
taajama;
|
| |
PERUSHAKU