 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Parainen | Varsinais-Suomi | |
Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutus |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutus | ||
| Kuvaus | ||
| Saaristomeren kyläympäristöt muodostuvat keskiajalta periytyvästä, pysyvästä merellisten elinkeinojen synnyttämästä saaristolaisasutuksesta. Ulkosaariston asuttaminen liittyy merenkulkuun ja kalastukseen. Saarten pienimuotoinen, pysyvä kyläasutus on saanut alkunsa saarissa jo keskiajalla ja monet ulko- ja välisaariston kylistä ovat säilyneet yhtenäisinä kokonaisuuksina. Kyläkuvalle ovat ominaista pienialaiset niityt ja kallioiden suojassa sijaitsevat tiiviit taloryhmät. Asutus on keskittynyt pääasiallisesti sataman ja pienialaisten kyläpeltojen tuntumaan.
Saaristomeri on laaja Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen rannikon välinen merialue, joka käsittää Turunmaan ja Ahvenanmaan saaristot sekä pohjoisen saariston. Ympäristöministeriö on luokitellut Saaristomeren yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Berghamn, Nötö, Sandholm, Lökholm ja Borstö sekä Jurmo ja Björkö ovat osa valtakunnallisesti arvokasta Saaristomeren kulttuurimaisemat maisema-aluetta. Saaristokylien kulttuuriympäristöön kuuluvat satama laitureineen ja aallonmurtajineen, ranta-aittoineen ja venesuojineen sekä peltotilkut kiviaitoineen. Kylien syntyyn ovat kalastuksen lisäksi vaikuttaneet saarten ohi kulkeneet merireitit ja laivaväylät. Keskeisissä kylissä rakennettuun ympäristöön kuuluvat myös kappelit, koulut ja luotsiasemat. Saarilla on myös linnoituslaitteita, jatulintarhoja sekä pronssikautisia hautaröykkiöitä. Saarten kulttuurimaisemaan on vaikuttanut pysyvän asutuksen ja laiduntamisen väheneminen 1900-luvun loppupuolella sekä samaan aikaan tapahtunut matkailun lisääntyminen. Kyläasutus entisen Nauvon ulkosaaristossa käsittää Nötön, Lökholmin, Sandholmin ja Borstön sekä enemmän sisäsaariston puolella Berghamnin, Stenskärin ja Gullkronan. Saaristolaisasutuksen lisäksi Gullkronan saarella on luotsiasema ja Nötössä kappeli. Berghamnin saaren vanhin asutus, Norrgård, Mellangård ja Södergård, sijaitsee saaren itärannalla, pelto- ja niittyalueen tuntumassa. Kolmen kantatalon jakautuminen ja torppien perustaminen on levittänyt asutusta saaren eri osiin ja lähisaarille. Gullkronalla on ollut keskeinen asema Gullkronan selän kulttuurimaisemassa. Kylän muodostavat kaksi tilaa sijaitsevat saaren pohjoisrannalla, sataman tuntumassa. Rakennuskannasta on säilynyt mm. tuulimylly. Saaren korkeimmalla kohdalla oleva pieni luotsiasema on perustettu 1700-luvulla, luotsimaja on rakennettu 1887. Saaren hakamaat ja niityt ovat säilyttäneet perinteisen luonteensa. Stenskärissä on kaksi vanhaa tilaa, joiden rakennuskanta on keskittynyt kyläsatamasta lähtevän notkelman ja raitin varrelle. Kallioisen saaren pienet pellot ja niityt ovat keskittyneet suojaisien notkelmien yhteyteen. Saaristokylistä suurimpia on Nötön vanha kylä kappeleineen. Kylä on keskittynyt saaren länsirannalla olevan lahden pohjukkaan. Lahden lisäksi kylän asutusta rajaavat pellot. Puukirkko vuodelta 1757 on kahdeksankulmainen, aumakattoinen pitkäkirkko, johon liittyy eteinen ja myöhemmin lisätty sakaristo. Kappelissa olevat maalaukset ovat taiteilija G. Lukanderin. Suojaisan Sandholmin saaren asutus on keskittynyt sataman ja kyläpellon ympärille. Kylä on kolmen talon muodostama hieno ulkosaarelaisasutus. Kunnostettu tuulimylly ja komeat kiviaidat täydentävät rakennettua maisemaa. Lökholmin kyläpellon poikkeuksellinen laajuus on mahdollistanut pienelle saarelle laajan asutuksen. Saaren 13 vanhaa tilaa muodostavat kiinteän, kylämäisen kokonaisuuden karulla saarellaan. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. Borstön nelitaloinen kylä on satamalahden ympärillä. Perinteisen ilmeensä säilyttäneen kylän rakennuskantaan kuuluvat tuulimylly ja maamerkkinä Borstö-gumman, 1700-luvun kaljuunakuva. Saaressa on lisäksi jatulintarha, vanhoja kiviaitoja ja tykkiaseman jäännökset 1940-luvulta. Entisen Korppoon ulkosaaristossa saaret ovat pieniä ja suurelta osin paljaaksi huuhtoutuneita kallioita. Asutus on sijoittunut suurimmille saarille tai saariryhmän keskiosiin. Alueen historiallisesta merkittävyydestä kertovat Jurmon ja Aspön kappelit sekä Björkön keskiaikaisen kappelin jäännökset. Aspön talot, pienet niityt ja satama ovat keskittyneet suojaisan salmen rannalle. Satamassa olevan arkkitehti I. Wirkkalan suunnittelema kappeli (1956) on järjestyksessään saaren viides. Björkön pitkästä asutushistoriasta todistavat keskiaikaisen kappelin jäänteet. Asutus on keskittynyt saaren itärannalle. Saaren eteläosassa Vintrasnäsissä on kivistä ladottu kompassiruusu. Björkön kyläkuvalle ovat ominaisia pienialaiset niityt ja kallioiden suojassa sijaitsevat talot. Nykyisin lähes puuttoman Jurmon asutus on keskittynyt neljän talon rykelmäksi kyläniityn ja rannan väliin. Jurmon kappeli on rakennettu 1846. Pääsaaren keski- ja itäosassa on puolisen tusinaa kivilatomusta, ns. munkinkehää. 1900-luvun lopulla Jurmoon on tullut kesämökkejä ja vierasvenesatama. Pienen Österskärin kylässä on säilynyt eheänä kokonaisuutena vanhoja asuin- ja talousrakennuksia sekä venesuojia. |
||
| Historia | ||
| Länsi-Turunmaan ulkosaaristo sai pysyvän asutuksen viimeistään keskiajalla. Nauvon pitäjään kuuluneiden pienempien saarten esihistorialliseen käyttöön viittaavat saarilta löytyvät kiinteät muinaisjäännökset mm. jatulintarhat. Saaret sijaitsevat vanhojen merenkulkuväylien varrella ja niillä oli merkitystä suojaisina satamapaikkoina. Kylien elinkeino perustui kalastukseen, merenkulkuun ja vähäiseen karjanhoitoon.
Korppoon Aspön ja Björkön kylissä oli 1530-luvulla kolme taloa, Jurmossa neljä. Saarista Österskär asutettiin myöhemmin. Pienten saarten merkittävät taloluvut selittyivät hyvillä kalavesillä ja yhteiskalastuksen vaatimalla työvoiman tarpeella. 1560-luvulla suurimman asutuksen muodosti sijainniltaan keskeinen Nauvon pitäjän Nötön kylä, joka oli 13 talollaan suurimpia keskiajalta lähtien. Saarella oli parhaimmillaan yli 200 asukasta ja oma koulu. Ensimmäinen kappeli rakennettiin jo 1600-luvulla ja nykyinen kirkko valmistui 1757. Pienempiä kyliä muodostivat Berghamn, jossa oli kolme taloa, Gullkronassa ja Stenskärissä oli yksi talo sekä Sandholmissa ja Lökholmissa neljä. Nuorinta asutusta edustaa Borstö, joka asutettiin ilmeisesti 1740-luvulla. Korppoon Jurmo lienee ollut Turunmaan ensimmäisiä saaria, joihin rakennettiin kappeli. Eräiden arvioiden mukaan Jurmossa on ollut kirkkorakennus jo 1100-luvulta alkaen. Jurmo toimi vuosisatojen aikana Turunmaan lounaissaariston asukkaiden keskuksena. Aspön, Björkön ja Utön asukkaat hautasivat pitkään vainajansa Jurmon hautausmaahan. Jurmon ensimmäinen kirkkorakennus sijaitsi saaren korkeimmalla kukkulalla, Kappelinmäellä, mistä se siirrettiin muualle, koska mrenkulkijat tulkitsivat rakennuksen virheellisesti pookiksi. Nykyiselle paikalle Jurmon kappeli rakennettiin 1703 ja nykyinen kappeli valmistui 1846 korppoolaisen timpurin Adolf Abraham Gränebackin johdolla. Aspön ja Björkön sijainti itä-länsisuuntaisten merireittien varrella teki niistä jo viikinkinkiajasta lähtien tärkeitä pysähdyspaikkoja. Myöhemmin Aspön, Björkön ja Jurmon saarille rakennettiin kappelit. Aspössä oli lisäksi 1600-luvulla luotsitoimintaa. 1910-luvulla Aspössä oli venäläisten vartioasema ja 1940-luvulla sukellusvenesatama. Nauvon Gullkronan oli luotsipaikkana 1700-luvun loppupuolelta aina 1920-luvulle saakka, jolloin höyrylaivojen yleistyminen muutti reittejä. Asukasluku alkoi laskea 1900-luvulla elinkeinojen muuttuessa. Pellot ja niityt metsittyivät ja niiden sijaintia merkitsivät enää kiviaidat. 1900-luvun loppupuolella matkailusta tuli merkittävä elinkeino Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvilla saarilla. |
||
| Lisätietoa | ||
| Svante Dahlström, Björkö i Korpo. 1938.
Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto. Suomen historiallinen seura. Käsikirjoja VII. 1973. Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot. Helsingin yliopiston historian laitos. Julkaisuja n:o 4. 1973. Raoul Johnsson, Borstö: kertomus saaresta, elinkeinoista, ihmisistä ja menneisyydestä. 1975. Juhani Vainio, Asutusrakenteen kehitys Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto 1984. Leif Lindgren, Torsten Stjernberg, Saaristomeren kansallispuisto. Porvoo 1986. Rainer Fagerlund, Nagu sockens historia I. Nagu kommun 1992. Johanna Aminoff-Winberg, Nagu sockens historia II. Nagu kommun 2001. Leif Lindgren, Saariston laitumet. Metsähallitus & Edita 2000. Jussi Nordquist, Turunmaan ulkosaariston kylät – luonto ja kulttuuri. Turunmaan seutu ry. 2006. Jussi Nordquist, Turunmaan ulkosaariston kyliä koskeva asutusselvitys. Turunmaan seutu ry. Parainen 2007. Agneta Andersson, Jurmo by: närmast havet. Vrakplundrarförlaget 2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: kirkko; kylä; luotsiasema; pienasumus; piensatama; talonpoikaistalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: merialue; | ||
Jurmon saaren kyläasutusta. Sampo Kiviniemi 2017. |
Stenskärin kyläasutusta. Hannu Vallas 2006. |
Aspön kyläasutusta. Hannu Vallas 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU