KARTTAHAKU |
Enontekiö Inari Kittilä Muonio | ||
Seitapaikat |
||
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Seitapaikat |
Kuvaus | ||
Seitapaikat kuvastavat saamelaiskulttuuriin liittyvää, luonnosta elävän väestön historiallista maailmankuvaa ja henkistä perinnettä. Inarijärven Ukonsaari, Taatsin, Pakasaivon, Äkässaivon ja Näkkälän seitapaikat ovat tunnettuja, osittain nähtävyyspaikoiksi muodostuneita. Seidat ovat olleet esimerkiksi muusta ympäristöstä selkeästi erottuvia kalliomuodostelmia tai isoja luonnonkiviä.
Saamelaisten vanha uskonto on perustunut animistiseen maailmankatsomukseen ja shamanistiseen kulttimuotoon. Elämänantajana oli luonto. Kivipaasien, sisäjärvien ja tunturien uskottiin auttavan ihmisiä, kun niitä palvottiin ja niille uhrattiin. Uhrit olivat lahjauhreja tai yhteisöllisiä uhreja. Uhrilahjoina olivat poro- ja peuraseidoille sarvet ja luut, kalaseitoja voideltiin kalanrasvaa sisältävällä uhriliemellä, yleisseidoille molemmat. Jumalia ovat olleet luonnonilmiöt aurinko, kuu, ukkosen-, tuulen- ja vedenjumala. Seidat ovat pyhitettyjä kulttipaikkoja, usein erikoisia ja vaikuttavia luonnonmuodostelmia. Saivo puolestaan on uskomusten mukaan vainajien asuinpaikka, saivojärven pohjan alla ylösalaisin oleva toinen maailma. Saivojärvet ovat yleensä hyvin syviä, kirkasvetisiä ja laskujoettomia. ENONTEKIÖ Näkkälän seita Näkkälän seita sijoittuu Näkkälän talvikylän eteläpuolella koivua kasvavalle moreenikumpareelle Syynitievan tyveen Näkkäläjärven länsirannalla. Ylöspäin kapeneva kivi on pohja-alaltaan nelikulmainen ja yli kolme metriä korkea. Kivi on ollut kalamiesten lisäksi myös peuramiesten seita. INARI Inarinjärvestä Ukonselällä jyrkästi kohoava Ukonsaari on korkeaharjainen 300 m pitkä ja 100 m leveä pahtasaari, jolla on useita luolia ja onkaloita. Ukonsaari on hyvin tunnettu, laajasti palvottu ja kunnioitettu pyhä paikka. Ukonsaari on ollut yksi merkittävimmistä ukkosen, voimakkaimman jumalan palvontapaikoista. On mahdollista, että Ukkoa on palvottu ja sille uhrattu yli tuhannen vuoden ajan. Saaren saamenkielinen nimi Äijih tarkoittaa ukkosta. Muita inarinsaamelaisten jumalia olivat Aurinko, Vesimies, Tuulimies ja Seita. KITTILÄ Taatsin seitapaikka ja Taatsinkirkko Kapea, kallioseinämäinen Taatsinjärvi on seitapaikoista tunnetuimpia. Taatsin seita järven luoteispäässä on luontainen, kymmenisen metriä korkea, pykälittäin ylöspäin kapeneva kivipatsas, jonka laella on aiemmin ollut neljän tuulen lakkia muistuttava kivi. Lähellä on lähes pystysuora kalliopahta Taatsinkirkko, johon liittyy myös palvontaperinteitä. MUONIO Pakasaivo ja Äkässaivo Pakasjärven kaakkoispuolella oleva Pakasaivo on noin kilometrin mittainen ja 20-100 metrin levyinen rotkojärvi, jonka lähes pystysuorat pahtaseinät ovat noin 50-70 metriä korkeita. Äkäsjärven, jyrkkäseinäisen saivojärven itärannalla on kirkkopahta, seitakivi, joka on pystyyn nostettu laattakivi korkealla kalliojyrkänteellä Äkäsjärven itärannalla. |
||
Historia | ||
Saamelaisten asuinalueella sijaitsevat seitapaikat ja saivojärvet olivat esikristilliseen uskomusmaailmaan liittyviä kulttipaikkoja. Jokaisella saamenkylällä oli oma seita ja uhripaikat seidan vieressä.
Kristinuskoon kääntymisen jälkeen 1600-1700 -luvuilla seidat alkoivat jäädä pois käytöstä. |
||
Lisätietoa | ||
Kirsi Aapala, Seitauskosta ja Ukon palvonnasta. Raito 1/1989. Lapin maakuntamuseo.
Juha Pentikäinen, Saamelaiset - Pohjoisen kansan mytologia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 1995. Veli-Pekka Lehtola, Saamelaiset - historia, yhteiskunta, taide. Jyväskylä 1997. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, arkeologian osasto 2001. Peter Johansson, Pakasaivo – luonnon kummajainen ja haltijoiden koti. Raito 1/2002. Lapin maakuntamuseo. Juha Pentikäinen, Karhun kannoilla: Metsänpitäjä ja Mies. Etnika 2005. |
||
kohteeseen sisältyy: muinaisjäännös; saamelaiskulttuuri; | ||
ympäristön nykyluonne: tunturimaisema; | ||
julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
palaute kohdetiedoista | ||
sivun alkuun | ||