 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Salo | Varsinais-Suomi | |
Teijon ruukinalue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Teijon ruukinalue | ||
| Kuvaus | ||
| Teijon ruukki (Tykö bruk) on yksi maamme varhaisista 1600-luvun rautaruukeista ja osa Halikonlahden raudanvalmistuskeskittymää. Teijon ruukinalue on edustava 1700-luvun ruukinmiljöö, joka koostuu ruukinkartanon lisäksi sen puistosta ja kirkosta, rantakaistaleelle keskittyneistä teollisuusrakennuksista sekä metsän rajaamista viljelysaloista.
Teijon ruukinalue sijaitsee Halikonlahden Teijonselälle laskevan joen alisen kosken varrella. Ruukin 1800-luvun masuuni on säilynyt uudempien teollisuusrakennusten sisässä. Uudet, maatalouskoneita valmistavat teollisuuslaitokset ovat vanhan masuunin ja meren välisellä alueella. Rannalla lastauslaiturin läheisyydessä on säilynyt myös hiiliuuneja 1800-luvulta. Teijolla on telakka- ja konepajatoimintaa. Ruukinkartano on teollisuusalueen pohjoispuolella ja sen kokonaissommitelma käsittää huolellisesti sijoitetut asuin- ja talousrakennukset, ruukinkirkon, puistokujat ja ranskalaisen muotopuutarhan parterreineen. Päärakennus on rakennettu 1770 Turun kaupunginarkkitehti C. Fr. Schröderin, Fagervikin ja lounaissuomalaisten rokokookartanoiden suunnittelijan piirustuksilla. Kaksikerroksinen rakennus on ensimmäisen kerroksen osalta rustikoitu ja toista sileäksi rapattua kerrosta jäsennöivät leveät maalatut pilasterit. Ulkoarkkitehtuurissa ja pohjakaavassa on selvästi nähtävissä Wijnbladin mallikirjojen vaikutus. Pääoven inskriptiotaulussa on teksti: "Medelsst Guds Wälsignelse har Bergs Rådet Herr Johan Jacob Kijk Låtit detta hus upbygga Anno 1770. C.F. Schröder." Päärakennukseen liittyy patolammen rannalle istutettu puisto. Ruukinkartanon päärakennuksen lähelle 1800-luvun alkupuolella rakennettu ruukinkirkko on sovitettu osaksi maisemapuistoa. Kirkonmäelle johtaa puukujanne ja mäellä on myös ruukinaikainen kivinen viljamakasiini. Kirkon arkkitehtuurille antaa ilmeen kookas pagodimaisesti kohoava torniosa. Portaittain kohoava torni on puusta ja rapattu valkoiseksi. Oven päällä oleva laatta kertoo kirkon rakentamisesta: "Ad gloriam Dei hoc Templum aedificaverunt Robertus et Brita Bremer Anno 1830". Pienessä kirkkosalissa on selkeä yksityiskappelin tunnelma. Seinät on kalkittu ja niitä kiertää tummaksi maalattu paneelimaalaus. Ikkunakaaria ja alttarisyvennystä kiertää rustiikkikoristelu. Kirkon sisätilan nykyinen asu perustuu suurelta osin 1930 tehdyn korjaukseen, jonka on toteuttanut konservaattori Karl Nygren. Yksityinen tehdasseurakunta on lakkautettu 1869. Ruukin oma hautausmaa on perustettu meren rannalle päärakennuksen luoteispuolelle. Hautausmaalla on ruukinpatruuna Kijkin rakennuttama 1790-luvulla tiilestä muurattu hautakappeli, jonka ympärillä on Bremer-suvun haudat. |
||
| Historia | ||
| Teijon masuunin perusti vuorikollegion presidentti Lorentz Creutz nuor. 1686. Masuunia täydensivät läheiset Kirjakkalan manufaktuuri ja Hummeldalin virran kankivasara. Uuteen kukoistukseen Teijo nousi turkulaisen tukkikauppias Johan Jacob Kijkin 1743 alkaneella omistuskaudella. Hän rakennutti uuden masuunin ja nykyisen päärakennuksen 1784. Vuonna 1792 ruukki tuli turkulaisen liikemiehen Joseph Bremerin omistukseen, joka rakennutti ruukkiin uuden masuunin ja tehosti ruukin toimintaa. Teijon ruukilla rakennettiin runsaasti 1844-1858 Viktor Zebor Bremerin hoitaessa sitä; mm. työväenasuntoja ja hiiliuuneja sekä kuljetusyhteyksien parantamiseksi Strömman avokanava. Samaan aikaan Teijon toiminnan laajentuessa Hummeldalin virralle perustettiin putlauslaitos Mathildedal.
Teijon masuunin toiminta lopetettiin 1908 ja Teijolla alettiin valmistaa maatalouskoneita ja -tarvikkeita. 1900-luvulla Teijo vaihtoi useasti omistajaa. Wihuri-yhtymän aikana Teijolle perustettiin myös laivatelakka. Ruukin päärakennuksen mansardikerrokseen sisustettiin 1937 Hilding Ekelundin suunnitelman mukaan sarja asuinhuoneita, jotka saavat valaistuksensa karniisipäätteisistä kattoikkunoista. Samassa vaiheessa uudistettiin koko kiinteä sisustus, ovet, ikkunat, listoitukset. Vain muutama rokokoo-ovi säilyi. Toiseen kerrokseen sisustettiin 1960-1970-luvun korjauksissa mm. sauna alkuperäisen vierashuoneen alkoviin. |
||
| Lisätietoa | ||
| Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar. 1845.
Carl G. Björkenheim, Tykö. Herrgårdar i Finland II. Helsingfors 1928. Karl Ekman, Ett gammalt herrgårdsbruks historia. Tykö bruk 1686-1936. 1937. Ragna Ahlbeck, Gods och herresäten i Finland.1946. Edv. Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1884. Ruukit. Historiallisia tutkimuksia XXXI:2. 1948. Tove Riska, Teijon tehtaan kirkko. Suomen kirkot 5. Suomen MUinaismuistoyhdistys 1968. Ruukinmiljööt. Näyttelyluettelo. Elias Härö, Asko Salokorpi. Helsinki 1980. Ruukki-inventointi, Museovirasto 1982. C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. Keuruu 1989. Kustaa H.J. Vilkuna, Valtakunnan eduksi, isänmaan kunniaksi, ruukinpatruunalle hyödyksi. Suomen rautateollisuus suurvalta-ajalla. Historiallisia tutkimuksia 188. SHS 1994. Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999. Perniön kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; kirkko; puisto; ruukki; työväen asuintalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Teijon ruukin päärakennus viljelysaukean ja puukujanteen takana. Museovirasto 2017. |
Teijon ruukin päärakennus. Museovirasto 2017. |
Teijon ruukinkirkko. Johanna Forsius 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU