 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Raasepori | Uusimaa | |
Pohjan kirkonmäki ympäristöineen |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Pohjan kirkonmäki ympäristöineen | ||
| Kuvaus | ||
| Pohjan kirkonmäki on ollut laajan, keskiajalla perustetun ja aina Hankoniemelle ulottuneen seurakunnan keskus. Pohjan kirkonmäen historialliseen ympäristöön kuuluvat mäellään seisovan, kirkkotarhan ympäröimän keskiaikaisen kirkon lisäksi sen länsipuolella olevat eriaikaiset koulurakennukset, Högåsan seurantalo ja kauempana peltojen keskellä olevan pappilan maisemallisesti näyttävä rakennusryhmä. Maaseutupitäjän seurakunnallisten ja yhteisöllisten rakennusten lisäksi kirkonmäen ympäristöön kuuluu Sonabackan tilan päärakennus.
Pohjan Pyhälle Marialle omistettu kivikirkko sijaitsee Pohjanlahden pohjukassa, keskiaikaisperäisen Turun ja Viipurin välisen Suuren Rantatien varrella. Ulkohahmoltaan uusiutuneen kirkon kaksilaivaisen nelitraveisen kirkkosalin pohjoislaiva on eteläistä kapeampi. Kirkon keskiaikaisista veistoksista huomattavin on suurikokoinen Pietà 1400-luvun alkupuolelta. Tyyliltään lähinnä myöhäiskustavilainen kaksikerroksinen tapuli on rakennettu 1827 Pehr Granstedtin parikymmentä vuotta vanhemman piirustuksen mukaan. Kirkkotarhassa on Johan Jacob Julinin perheelleen 1835 rakennuttama hautaholvi sekä suuri määrä, noin 80 kappaletta, Fiskarsin ja Billnäsin ruukkien läheisyydestä kertovia valurautaisia hautamuistomerkkejä. Ne on kunnostettu 1997. Kirkonmäen sivuitse kulkee ns. Suuri Rantatie. Maantien varressa oleva neljän koulurakennuksen ryhmä kuvastaa maaseudun kouluarkkitehtuuria lähes sadan vuoden ajalta. Arkkitehti Florentin Granholmin suunnittelema puinen uusrenessanssityylinen koulu on 1870-luvulta. Punatiilinen kaksikerroksinen koulu 1900-alusta on toiminut kirjastona vuodesta 1954. Klassistinen valkoiseksi rapattu rakennus on 1930-luvulta ja koulusta nuorin on tyyppipiirustusten mukainen rakennus 1950-luvulta. Ikimuistoisella paikallaan sijaitsevan pappilan taitekattoinen ja leveärunkoinen päärakennus on varustettu myöhemmillä matalilla altaanityyppisillä siipiosilla. Nuorempi väentupa toistaa pappilan rakennusmuotoa. Pihapiiriin liittyy joukko vanhoja talousrakennuksia. Mäelle peltoaukean keskelle rakennettu Sonabackan tilan päärakennus on kaksikerroksinen uusrenessanssirakennus. |
||
| Historia | ||
| Pohjan seurakunta mainitaan asiakirjalähteissä ensimmäisen kerran 1359. Nykyinen myöhäiskeskiaikainen kirkko muutettiin ulko- ja sisäasultaan ja sisustukseltaan empirekirkoksi 1848 tehdyssä uudistuksessa, jolloin nelikulmaiset pilarit hakattiin kahdeksankulmaisiksi, ikkunat suurennettiin ja länsipäähän rakennettiin eteisrakennus. Sakariston ikkunat suurennettiin, päädyt madallettiin ja asehuone purettiin 1864. Arkkitehti Ragnar Gustafssonin suunnittelemassa restauroinnissa 1950-1951 laajennettujen oviaukkojen muodot palautettiin, kirkkoon tehtiin uusi alttarikaide ja lehterinrintamus ja 1600-luvun saarnastuoli restauroitiin. Kirkko kunnostettiin 2001 arkkitehti Esa Karhumaan suunnitelmin.
Pappilan nykyinen päärakennus valmistui 1700-luvun lopulla. Sen ulkovuoraus ja ikkunat tehtiin 1800-luvun lopun uudistuksen yhteydessä. |
||
| Lisätietoa | ||
| Olof af Hällström, Sockenkyrkan. Pojo sockens historia. I. Pojo 1959.
Mikko Härö, Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto 1993. Per-Olof Blomqvist, Gravvårdar av metall i Pojo. Fiskars Hembygdsförening 1997. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; koulu; kylä; pappila; seurantalo; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Pohjan kirkko ja tapuli. Johanna Forsius 2007. |
Pohjan pappila. Mikko Härö 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU