 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Savonlinna | Etelä-Savo | |
Raikuun kanava |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Raikuun kanava | ||
| Kuvaus | ||
| Raikuun kanavan ympäristöllä on vuosisatojen ajan ollut strategista merkitystä valtakunnan- ja sotahistorian kannalta. Raikuu oli vanha Ruotsin ja Venäjän välinen rajapaikka Paasiveden ja Puruveden välillä. Nykyinen luonnonkivillä reunustettu avokanava on yksi Turun rauhan jälkeen uuden rajalinjan tuntumaan rakennetuista kanavista.
Raikuun kanava sijaitsee Kerimäellä Puruveden ja Oriveden välillä Saimaan vesistössä. Järvien välinen vesireitti muodostuu kahdesta lammesta ja niiden välille kaivetuista Raikuun, Pistalan ja Nurmitaipaleen kanavista. Kanavan ympäristössä on ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisia puolustuslaitteita, jotka muodostavat yhdessä kanavamaiseman kanssa vaikuttavan ympäristön. Toisen maailmansodan Suomenlahdelta Lappiin ulottuva linnoitusketju Salpalinja (ks. erillinen teemakohde Salpalinja) tukeutuu Etelä-Savossa vesistöihin. Kerimäellä Raikuun kanava on tärkein linnoitettu suunta. Kanavan rannoilla on teräsbetonikorsujen lisäksi mm. panssaritorjuntaan tarkoitettuja muurimaisia kiviesteitä 1,5 kilometriä. |
||
| Historia | ||
| Vanhimmat jäljet Raikuun historiassa ovat kivikaudelta. Raikuu oli vielä uuden ajan alussa matala salmi. Maankohoaminen ja vedenpinnan laskun seurauksena salmi kasvoi kuitenkin vähitellen umpeen.
Henrik Porthanin merkitsemän tiedon mukaan paikkakuntalaiset kaivoivat Raikuun, Pistalan ja Nurmitaipaleen kanavat ilman kruunun rahoitusta 1700-luvun puolivälissä. Turun rauhan raja 1743 kulki Kerimäen pitäjän keskeltä, Raikuun kanavasta tuli Ruotsin ja Venäjän rajaseutua. Kanavien kaivaminen lyhensi matkaa Orivedeltä Saimaalle noin seitsemän peninkulmaa. Kanavaa perattiin 1858-1859 valtiovallan tuella. Laivaliikenteelle kanava oli kuitenkin liian matala, kanavasta muodostui kuitenkin tärkeä uitto- ja pienveneväylä. Kanavalle rakennettiin jo Kustaa III:n sodan 1788-90 aikana varustuksia. Linnoittaminen jatkui venäläisten toimesta I maailmansodan aikana, jolloin se oli osa Pietarin puolustuslinjaa. Kanava-alueen Salpalinja-linnoitteet liittyvät pääosin talvi- ja jatkosodan välillä 1940-41 Suomen itärajan turvaksi rakennettuun Salpalinjaan. |
||
| Lisätietoa | ||
| Avokanavainventointi. Eeva-Liisa Rautela. Museovirasto. (Painamaton)
Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114. Mikkeli 1984. Etelä-Savon puolustusvarustukset historiallisella ajalla, Kauppinen Anna-Maria, Etelä-Savon seutukaavaliitto julkaisu 137, 1987. Historiallisen ajan puolustusvarustuksia Etelä-Savossa. Mikkelin läänin liitto 117,1993. Ulla-Riitta Kauppi, Salpa-asema muistomerkkinä. Salpa-asema -sodan monumentti. Puolustusvoimain Koulutuksen kehittämiskeskus. Salo 1996. Armi Oinonen - Arvo Tolmunen, Matka Salpalinjalle. Opas itsenäisen Suomen tärkeimmälle puolustuslinjalle. Salpalinjan perinneyhdistys ry: Miehikkälä. Helsinki 2005. |
||
| kohteeseen sisältyy: kanava; linnoitus; muinaisjäännös; | ||
| ympäristön nykyluonne: metsämaisema; | ||
Raikuun kanava. Ulla-Riitta Kauppi 1993. |
Salpalinjan panssarieste Raikuun kanavalla. Ulla-Riitta Kauppi . |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU