 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Joroinen | Pohjois-Savo | |
Joroisten kartanot |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Joroisten kartanot | ||
| Kuvaus | ||
| Joroisten kartanoiden ryhmä on omaperäinen, maan varsinaisen kartanovyöhykkeen ulkopuolelle syntynyt ilmiö, joka on voimakkaasti leimannut pitäjän rakennettua kulttuuriympäristöä. Kartanoiden joukkoon kuuluu arkkitehtuurihistorian merkkiteoksia. Joroisten kartanot ovat osa laajempaa Savon kartanot -kokonaisuutta, johon kuuluvat Joroisten lisäksi Rantasalmen ja Juvan kartanot.
Sotilasvirkatalojärjestelmän ja Rantasalmen kadettikoulun vaikutuksesta kehittynyt savolainen kartanoalue keskittyy lähinnä Joroisiin, Juvalle ja Rantasalmelle. Joroisissa kartanoita ovat mm. Frugård, Paajala, Joroisniemi, Järvikylä, Koskenhovi, Torstila, Kotkan hovi, Stendal, Vättilän hovi, Pasala ja Korhola. Moniin kartanoihin johtaa pitkä, jopa kilometrejä pitkä, suora puukujanne vanhalta maantieltä. Kartanoiden torpparit ovat muodostaneet merkittävän osan pitäjän väestöstä 1920-luvulle asti, ja tuolloin itsenäistyneitä torppia on vielä pitäjän asuinrakennusten joukossa. Kotkatlahden alavaa, Keriselästä työntyvän kapean lahden länsirannan viljelymaisemaa hallitsevat Frugårdin, Paajalan ja Kotkan kartanoiden rakennusryhmät ja pihapuistot. Frugårdin kartano sijaitsee Kotkatlahden kulttuurimaisemassa järveen viettävien peltojen reunassa. Kumpareella sijaitsevaan pihapiiriin johtaa koivukuja. Suorakaiteenmuotoinen pihapiiri muodostuu keltamaalatusta, mansardikattoisesta päärakennuksesta, kahdesta punamullatusta asuinrakennuksesta, makasiinista ja navetasta. Päärakennuksen keskiakselissa olevan puutarhakäytävän molemmin puolin on istutettu muotopuutarha. Frugård on vanha ratsutila ja muodostettu 1700-luvulla viidestä talonpoikaistalosta. Sitä ovat omistaneet Grotenfelt-, Wright- ja Collan-suvut. Kartanon päärakennus, jonka pohjakaava on Carl Wijnbladin mallipiirustusten mukainen, periytyy kustavilaiselta ajalta. Kustaa III:n tallimestari Adolf Fredrik Munck on rakennuttanut kartanon äidilleen Hedvig Juliana Munckille. Mansardikattoinen rokokoorakennus on valmistunut 1784. Se on merkittävimpiä kartanorakennuksia maassamme ja rokokoon asumiskulttuurin huippuesimerkki. Kaikissa puutarhanpuoleisissa huoneissa on alkuperäiset pellavalle maalatut tukholmalaistapetit ja alkuperäiset puiset rintapaneelit sekä rokokookauden uunit. Mansardikerroksen päädyissä on pienet lämmitettävät kamarit ja varsinainen ullakko-osa, jonka kattoikkunat on avattu myöhemmin, on sisustettu kartanon kotimuseoksi. Paajalan (Örnevikin) vanhan ratsutilan empiretyylinen päärakennus on siirretty nykyiselle paikalleen 1830-luvulla ja se on säilyttänyt tuon ajankohdan asun. Ympärillä on tuuhea puisto. Kotkan hovin kaksikerroksinen, rapattu päärakennus on vuodelta 1930. Rakennuksen on suunnitellut rakennusmestari Kokkonen. Vanhan Kuopiontien varressa olevaan pihapiiriin kuuluu talousrakennuksia, puutarha, puukuja ja kuusiaita. Joroisniemen kartanon rakennusryhmä on avarien peltojen ympäröimä. Pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi sivurakennusten tapaan sijoitetut kaksi aittaa, ns. vanha tupa, jossa asuintuvan lisäksi on ollut väentupa, hevostalli ja nyttemmin autotalliksi muutettu vaja. Istutettu puisto ympäröi kartanorakennusta. Kartanon päärakennus on peräisin 1700-luvun lopulta. Sen jäsentelemättömässä ulkoarkkitehtuurissa on nähtävissä venäläisen kartanorakentamisen vaikutteita. Järvikylän päärakennus on lääninagronomi Alfred Sjöströmin suunnittelema. Aumakattoisen päärakennuksen päätyihin on lisätty neljä pyramidikattoista tornirakennelmaa, mikä luo puolustuslinnamaisen vaikutelman. Pihapiirissä on runsas historiallinen talousrakennuskanta sekä 1924-26 arkkitehti Urho Åbergin suunnittelema kookas puimala-varastokompleksi. Järvilylän kartanoon kuuluu myös oma kappeli. Torstilan 1681 muodostettu ratsutila, jonka on omistanut mm. Tiegerstedt-suku. Torstilassa on asunut myös J. A. Sandels. Nykyinen nikkarityylinen päärakennus on arkkitehti Leander Ikosen suunnittelema 1894. Peltojen ympäröimään rakennusryhmään kuuluu lisäksi arkkitehti J.S. Sirenin suunnittelema 120 lehmän navetta ja muita talousrakennuksia. Torstilan ja Järvikylän avarat rantapellot ovat syntyneet järvenlaskun yhteydessä 1860-luvulla. Pasalan rakennusryhmä, johon kuuluu klassistinen päärakennus, talousrakennuksia ja puisto, sijaitsee laajan Pasalankylän peltoaukean reunassa. Vättilän hovin vanhin osa on 1700-luvulta ja nuorin on huvila Villan. Pihapiiriin kuuluu aitan lisäksi navetta (1927), puimala (1928). Vättilä, joka on ollut mm. Swartz- ja Enckell-sukujen hallussa, on taidemaalari Torger Enckellin ja kirjailija Rabbe Enckellin lapsuuden ympäristö. Koskenhovin päärakennus on rakennettu monessa osassa. Sen vanhin osa on empiretyylinen keskeissalirakennus vuodelta 1844. Rakennusta on sittemmin jatkettu 1870- ja 1890-luvuilla. Kartanon puisto laskee Muurikoskeen, jossa on mylly sekä maamme vanhimpiin kuuluva sähkövoimalaitos. |
||
| Historia | ||
| Savossa oli 1600-luvun alussa vain neljä kartanoa. Läänitetyt tilat peruutettiin 1680-luvulla ja muodostettiin ratsutiloiksi ja sotilasvirkataloiksi. Savon kartanokulttuurin kukoistuskaudella 1760-1860 kartanoita oli siviilivirkamiesten ja upseerien omistuksessa yli sata. Savon ja sitä kautta Joroisten kartanoiden synty 1700-luvulla liittyy Haapaniemen kadettikoulun 1781-1819 toimintaan. Upseerit hankkivat kartanotiloja Rantasalmen lisäksi lähiympäristön pitäjistä Joroisista ja Juvalta. Monet kartanorakennuksista ovat peräisin autonomian ajalta 1800-luvun alkupuolelta. | ||
| Lisätietoa | ||
| Clas v. Collan, Frugård. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.
Karl Grotenfelt, Örnevik. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929. N. Karl Grotenfelt, Herrgårdsliv i Jorois under svunna tid. SLS 281. Historiska och litteraturhistoriska studier 16. 1940. Eva Christina Mäkeläinen, Säätyläisten seuraelämä ja tapakulttuuri 1700-luvun jälkipuoliskolla Turussa, Viaporissa ja Savon kartanoalueella. Historiallisia tutkimuksia 86. 1972. Etelä-Savon rakennusperintö. Etelä-Savon kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114:1984. C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. Keuruu 1989. Ann-Marie Åström, Sockneboarne. Herrgårdskultur i Savolax 1790-1850. Folklivsstudier XIX. SLS 585. 1993. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; pihapiiri; puisto; talousrakennus; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Frugårdin kartanon päärakennus. Elias Härö 1967. |
Örnevikin eli Paajalan kartanon päärakennus. Elias Härö 1967. |
Järvikylän kartanon navetta. Elias Härö 1973. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU