på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Heinävesi Etelä-Savo
Heinäveden luostarit
Kuvaus
Heinäveden Lintulan ja Uuden Valamon luostarit ovat historiallisesti nuoria, mutta ne edustavat vuosisataista Laatokan Karjalan luostariperinnettä uusilla asuinsijoillaan.

Uuden Valamon Papinniemen päärakennus on vuodelta 1929, ja pienemmät asuinrakennukset, aitat ja makasiinit muodostavat neliömäisen miespihan. Myös ensimmäinen kirkko, kellotapuli ja vanha munkkila ovat miespihan reunalla. Viereistä pihaa, entistä karjapihaa, reunustavat entiset talousrakennukset, jotka ovat majoitus- ja ravintolakäytössä. Pihapiirien ulkopuolella ovat Kristuksen kirkastumisen kirkko 1975-1976 (I. Kudrjavzev), asuntolarakennus sekä 1980-luvulla rakennetut kulttuurikeskus ja hotellirakennus. Uuden Valamon luostariin kuuluu myös hautausmaa ja maatila Juurikkasalmen rannalla.

Kristuksen kirkastumisen kunniaksi pyhitetyn pohjoisvenäläiseen arkkitehtuuriin perustuvaan kirkkoon sisältyy kesä- ja talvikirkot. Luostarin arvokkain ikoni on Jumaläidin ikoni, jonka perimätiedon mukaan Arseni Konevitsalainen on tuonut 1390-luvulla Athos vuorelta.

Lintulan luostarin osittain kaksikerroksinen hirsinen päärakennus on vuodelta 1860. Tilan vanhat talousrakennukset ovat 1900-luvun alusta. Pihapiirin ulkopuolella on asuntolarakennus vuodelta 1966 (V. Suonmaa) ja Pyhän Kolminaisuudelle pyhitetty kirkko vuodelta 1973 sekä kynttilätehdas vuodelta 1988 (Vilho Suonmaa). Lintula on vähäisestä jäsenmäärästään huolimatta kunniakkaasti ortodoksisen hengenelämän perinteitä jatkava Suomen ainoa naisluostari.
 
Historia
Heinävesi oli luovutetulle alueelle jääneiden karjalaisten luostarien uusi sijaintikunta. Laatokan saaressa olevan Valamon luostarin toiminta siirtyi 1940 Papinniemen maatilalle ja Lintulan naisluostari Kivennavalta 1946 Palokin Koskijärven tilalle. Siirron yhteydessä Uuteen Valamoon liitettiin myös Konevitsan ja Petsamon luostarit.

Laatokan saaressa sijainneesta Valamon luostarista on mainintoja jo 1300-luvulta. Luostari tuhoutui 1600-luvun alkupuolella. Uudestaan toiminta alkoi Pietari Suuren toimesta 1700-luvun alkupuolella. Luostari kasvoi suurluostariksi samalla vuosisadalla. Luostarin munkit ja esineistö evakuoitiin talvisodan lopulla, helmikuussa 1940 Suomeen. Uuden luostarin paikaksi tuli ministeri Yrjö Herman Saastamoisen omistama Papinniemen kartano. Luostarin toiminta on elpynyt 1970-luvulta alkaen ja matkailusta on tullut merkittävä elinkeino.

Lintulan luostari perustettiin 1895 Kivennavalle, jossa se harjoitti maanviljelystä. Luostari joutui evakkoon 1939 ja siirtyi Kivennavalta lähdön jälkeen eri vaiheiden kautta 1946 Heinäveden Palokkiin Koskijärven tilalle. Hackman-yhtymältä ostettu maatila turvasi toiminnan jatkuvuuden. Luostarin päätehtäviä on ollut myös kirkkokunnan tuohuksien valmistaminen.
 
Lisätietoa
Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. Lieto 1980.

Eino Aro, Papinniemen hovista Uusi Valamon luostariksi. Joensuu 1981.

Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114. Mikkeli 1984.

Isä Ambrosius, Elämän eheyteen. Uuden Valamon vaiheita ja tulevaisuuden näköaloja. Oulu 1986.

Lintulan luostarin historia Karjalan kannakselta Etelä-Savoon. Valamon luostarin julkaisuja 76. Jyväskylä 1998.
 
Päivitetty tieto
Uuden Valamon Papinniemen päärakennus tuhoutui tulipalossa maaliskuussa 2012.
 
kohteeseen sisältyy:  kellotapuli; kirkko; luostari;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema; metsämaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Papinniemen kirkko.

Papinniemien asuintaloja.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Heinäveden luostarit
 
© Museovirasto 2009