 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Pyhtää | Kymenlaakso | |
Kaunissaaren saaristokylä |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kaunissaaren saaristokylä | ||
| Kuvaus | ||
| Pyhtään Kaunissaari on Kotkan Haapasaarien ja Haminan Tammion ja Kuorsalon tavoin sekä rakenteeltaan että rakennuskannaltaan hyvin säilynyt esimerkki kalastuksen ja merenkulun tuottamasta rakennetusta ympäristöstä itäisellä Suomenlahdella.
Kaunissaaren saaristokylä on kasvanut kolmesta kantatilasta Tynistä, Jaakkolasta ja Korppasista saaren eteläosaan Suurlahden ja Pienlahden satamapaikkojen läheisyyteen. Talojen halkomisen kautta tiivistyneen kyläasutuksen ominaispiirteitä ovat aidatut tontit ja puutarhat, tonttien väliset kujat sekä lukuisat laiturit, venevajat ja ranta-aitat. Rakennuskannan vanhinta osaa ovat 1800-luvulta peräisin olevat talot. Kylää on jatkuvasti täydennetty perinteistä mittakaavaa käyttäen. Kaunissaari on harjumuodostuma ja sen luonto poikkeaa Suomenlahden saaristolle tyypillisempien karujen kalliosaarten luonnosta. Kasvillisuus on poikkeuksellisen vehmasta. Kaunissaaren koulun vierellä on maisemallisesti merkittävä niittyaukea. Saaren pohjoisosan entistä peltoa reunustaa suurelta osaltaan metrin korkuinen, hyvin säilynyt kiviaita. Suomenlahden saarille tyypillisiä rakenteita Kaunissaressa ovat saaren pohjoispään loisto 1880-luvulta sekä saaren itärannalla Lähteenmäellä oleva ryssänuuni. Lämmitykseen ja ruuan valmistukseen luonnonkivestä tehdyt tilapäisuunit liittyvät yleensä sotilasleiriytymiseen rannikolla ja rajaseuduilla. Kaunissaari on osa Kaunissaaren-Ristisaaren valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. |
||
| Historia | ||
| Varhaisimmat kirjalliset tiedot Kaunissaaren asutuksesta ovat 1560-luvulta. Tuolloin saarella oli kolme kalastustilaa, jotka kuitenkin autioituivat 1500-luvun lopulla. Pysyvästi saarella oli asutusta 1642 alkaen. Vanhin asutustihentymä oli Suurkylä. Pienlahden itärannalla oli kuusi taloa 1777. Saarelaisten pääelinkeinoina oli kalastus, veneenveisto ja luotsaus.
Kaunissaaren asukasluku kasvoi 1900-luvun alusta 1950-luvulle. Kalastajayhdyskunnan kukoistuskautta oli aika 1930-luvulta 1950-luvulle. Saaren kaikkiaan 29:stä talosta 24:n pääasiallinen elinkeino oli 1950 kalastus. 1960-luvulla ympärivuotinen asutus alkoi vähentyä. Kaunissaaren suosio matkailukohteena alkoi kasvaa 1950-luvulla, kun Suursaari oli luovutettu toisessa maailmansodassa silloiselle Neuvostoliitolle. |
||
| Lisätietoa | ||
| Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kymenlaakson seutukaavaliitto 1984.
Kaunissaaren maisemanhoitosuunnitelma. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisuja B:73. Kotka 1987. Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A 26 1992. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö osa 2. Helsinki 1993. Frank Hering, Kymenlaakso. Kaakkois-Suomen perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 124. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 1999. Anna Kirveennummi ja Riitta Räsänen, Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2000. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001. Jussi Orava, Kaunissaaren asutus ja suvut 1500-luvulta tähän päivään. 2001. Yrjö Kaukiainen, Rantarosvojen saaristo. Itäinen Suomenlahti 1700-luvulla. Historiallisia tutkimuksia 225. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2005. Kaunissaaren kyläkunta ry:n kotisivut http://www.kaunissaari.fi (19.5.2009) |
||
| kohteeseen sisältyy: kylä; majakka; muinaisjäännös; pienasumus; piensatama; talonpoikaistalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: merialue; | ||
Näkymä Kaunissaaren saaristokylästä. Hanna Kronlöf 1977. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU