 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Loviisa Pyhtää | ||
Ahvenkosken historiallinen ympäristö |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Ahvenkosken historiallinen ympäristö | ||
| Kuvaus | ||
| Ahvenkosken liikenne- ja sotahistoriallisesti merkittävä ympäristö on Kymijoen läntisimmän haaran ja historiallisen Suuren Rantatien leikkauskohdassa. Sen muodostavat 1700-luvun rajanylityspaikka ruotsalaisine ja venäläisine linnoitteineen, Ruotsin posti- ja tulliaseman paikka sekä markkinapaikka ja Ahvenkosken kartano. 1900-luvun lisän historialliseen ympäristöön on tuonut 1920-luvun betonikaarisilta, 1930-luvulla valmistunut Ahvenkosken vesivoimalaitos patoaltaineen sekä voimalaitoksen eteläpuolitse kulkeva 1960-luvulla rakennettu uusi maantiesilta.
Ruotsinpyhtään puolella sijaitseva keskiaikainen kaupankäyntipaikka, Markkinamäki on Kymijoen ja Suuren Rantatien risteyskohdassa. Markkinapaikka on myöhemmin toiminut virran yläjuoksulle Strömforsin sahalle vietävän puutavaran lastauspaikkana. Turusta Viipuriin johtanut Suuri Rantatie on kulkenut Ahvenkosken ja Kymijoen suistossa olevan Kirmusaaren kautta ja sen eriaikaisia linjauksia on yhä nähtävissä. Kymijoen ja Suuren Rantatien leikkauskohdassa on Ahvenkosken raja- ja ylityspaikka 1700-luvulta. Rajan molemmin puolin on ruotsalaisten ja venäläisten 1700-luvun lopulla rakentamia linnoituslaitteita. Ruotsin tulliasemasta Vähä-Ahvenkoskella on maastossa nähtävillä korkeat perustukset, tietä suojanneiden reduttien rauniot, Suuren Rantatien linjaus ja siltapenkereiden rauniot sekä Kirmusaaren venäläisen redutin jäännökset. Kirmusaaren eteläpuolella on Savukosken museosilta 1920-luvulta. Ruotsinpyhtään ja Pyhtään kuntien rajalla sijaitseva teräsbetonisilta johtaa Kymijoen läntisimmän suuhaaran yli. Muodoltaan 49 metrin pituinen teräsbetonisilta on yksinivelinen yläkaarisilta ja lajissaan maamme ensimmäisiä. Savukosken sillan eteläpuolella on Ahvenkosken vesivoimalaitos patoineen ja patoaltaineen. Maisemallisesti vaikuttavaan voimalakokonaisuuteen kuuluvat alajuoksun penkereet, joenuoma, teräskaarisilta ja istutukset. Joen itärannalla olevaan Ahvenkosken kartanoon johtaa tammikuja Suurelta Rantatieltä. Kartanon huvilamainen päärakennus on yksi harvoista 1800-1900-lukujen vaihteen arkkitehtuurinäkemyksellä toteutetuista kartanorakennuksista. Nykyiseen asuunsa torneineen ja avokuisteineen se on rakennettu arkkitehti Carl C:son Armfeltin piirustusten mukaan 1892-1894. Kartanon interiöörit ovat säilyneet erittäin hyvin. Päärakennuksen ympärillä oleva puutarha on Paul Olssonin suunnittelema. Kartanon harmaakivestä rakennetut viljamakasiini ja entinen talli muodostavat harvinaisen kokonaisuuden päärakennuksen pohjoispuolella ja lienevät, kuten päärakennuksen ulkoasukin, Carl Armfeltin suunnittelemat. Ahvenkosken historiallinen ympäristö on osa Kymijoen laakson valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. |
||
| Historia | ||
| Kymijoen länsihaaraan Ahvenkoskelle syntyi keskiajalla kauppapaikka ja lohenkalastamo. Alueen halki kulki osa Turusta Viipuriin johtanutta tietä jo 1200-luvulla. Kalastamo kuului 1300-luvulla Turun piispoille. Ahvenkosken piispankartano peruutettiin kruunulle ja läänitettiin 1561 Viipurin linnanvouti Jaakko Hästeskolle. Kartanoon kuului Ahvenkosken kylä, jonka venäläiset tuhosivat 1570-luvulla. Ahvenkosken kartanon nykyinen päärakennus rakennettiin sen jälkeen, kun 1700-luvun päärakennus paloi 1859.
Turun rauhassa 1743 Ruotsin ja Venäjän välinen rajalinja vedettiin pitkin Kymijokea, ja vanha Pyhtään pitäjä jakautui Kymijoen länsirannan Ruotsinpyhtääseen ja itärannan Pyhtääseen. Ruotsi keskitti rajan vartioinnin Kymijoen ylityspaikkaan länsirannan Vähä-Ahvenkoskelle, minne rakennettiin 1780-luvulla kaksi reduttia. Ruotsin rajapostiasema ja tulli siirrettiin Lappeen Taskulasta Ahvenkoskelle. Vaatimattoman tulli- ja postirakennuksen korvasi 1780-luvulla komea mansardikattoinen virkatalo, joka rakennettiin Vähä-Ahvenkosken läntisemmän redutin viereen. Ahvenkosken postiasema lakkautettiin lopullisesti 1812, kun Vanha Suomi liitettiin muun Suomen yhteyteen. Venäjä rakensi Turun rauhan jälkeen Kymijoen saariin ja joen itärannalle lukuisia linnakkeita, joista tärkein oli Suurta Rantatietä suojannut Kirmusaaren redutti vartiorakennuksineen. Joen itärannalle Suur-Ahvenkoskelle rakennettiin kaksi pienempää patteria vartiotupineen, joiden välistä rantatie haarautui Pyhtään kirkolle ja Ahvenkoskelle. Ahvenkosken siltapaikan ylläpidosta huolehtivat 1600- ja 1700-luvun kirjallisten lähteiden mukaan Inkoon ja Pyhtään väliset pitäjät. Ikivanhat siltapaikat jäivät käytöstä Savukosken sillan valmistuessa. Savukosken silta rakennettiin vanhan ylityspaikan eteläpuolelle 1926-1928, kun Kymijoen ylittävä tie linjattiin uudelleen. Sillan urakoi tanskalainen Christiani & Nielsen yhtiö. Silta rakennettiin köysiradan avulla ja valmistuessaan se oli teknisesti kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Silta jäi pois käytöstä, kun seuraava uusi maantie ja silta valmistuivat Ahvenkosken voimalan alapuolelle 1967. Savukosken silta korjattiin museosillaksi 1980-luvulla. Voimalaitos rakennettiin Merikoskeen 1933 arkkitehti Karl Lindahlin suunnitelmien mukaan. Voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä koski padottiin ja sen pohjoispuolelle muodostui laaja patoallas. Veden pinnan nousu jätti osia vanhasta Rantatiestä alleen ja johti Vähä-Ahvenkosken kylän hajoamiseen ja rakennusten siirtämiseen. |
||
| Lisätietoa | ||
| Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kotka 1984.
Leena Sälejoki-Hiekkanen (toim.), Tie yhdistää. Tiemuseo 1986. Ossi Seppovaara, Kymijoki - virran kohtaloita vuosisatojen saatossa. Kymijoen vesiensuojeluyhdistys 1988. Lauri Putkonen, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Ympäristöministeriö. Kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimus 4/1988. Helsinki 1989. C. J. Gardberg, Kaj Dahl, Kuninkaan tie. Otava 1991. Eeva-Liisa Oksanen, Vanha Pyhtää, Pyhtään ja Ruotsinpyhtään historia vuoteen 1743. Pyhtään ja Ruotsinpyhtään kunnat. 1991. Eeva-Liisa Oksanen (toim.), Kahden kruunun alla. Kymijoki rajana 1743-1811. Kymen läänin Suomi 75 vuotta työryhmä, Kymenlaakson maakuntaliitto, Kymenlaakson kesäyliopisto 1992. Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A 26 1992. Tapio Salminen, Suuri Rantatie. Tiemuseon julkaisuja 7. Tielaitos. Helsinki 1993. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö, mietintö 66/1992. Helsinki 1993. Selja Flink, Kymijoen länsihaarojen rakennusinventointi. 1995 (painamaton raportti). Pia Kurki, Historiallisten puutarhojen ja puistojen inventointi. Kahdeksan kartanoa ja yksi pappila. Museovirasto 1997. Jukka-Pekka Pietiäinen, Postia kaikille. Suomen postin tarina 1638-1998. 1998. C.J. Gardberg, Ahvenkoski - herraskartano ja raja-asema. Pyhtää - Pyttis ristiretkiajasta nykypäivään. Pyhtään kunta. Kotka 2000. Irma Lounatvuori, Valtakunnan ja kaupunkien rajoilla. Lähdön ja saapumisen paikat. Suomen kotiseutuliiton julkaisuja A:12. 2006. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; linnoitus; muinaisjäännös; silta; tie; voimalaitos; | ||
| ympäristön nykyluonne: kulttuurimaisema; | ||
Savukosken silta. Minna Pesu 2007. |
Ahvenkosken voimalaitos patoaltaineen. Minna Pesu 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU