Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Lappeenranta Etelä-Karjala

Lappeenrannan linnoitus- ja varuskuntakaupunki

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Lappeenrannan linnoitus- ja varuskuntakaupunki
Kuvaus
Lappeenranta on harvinainen ja monipuolinen rajamaakuntaan rakennettu linnoitus- ja varuskuntakaupunkikokonaisuus, jonka strateginen merkitys on vaihdellut eri aikoina. Saimaaseen pistävään niemeen sijoitettu Lappeenrannan linnoitus on eurooppalaisen linnoituskaupunki-ideaalin mukaan rakennettu bastionien suojaama ruutukaavoitettu kaupunki. Lappeenrannan linnoitus- ja varuskuntakaupungin eri osat kuvastavat kehitystä puolustus- ja varuskuntahistoriassa Ruotsin, autonomian sekä itsenäisyyden ajalla.

Kokonaisuus muodostuu ruotsalaisten 1721 jälkeen perustamasta linnoituksesta ja venäläisten siihen 1741 alkaen tekemistä linnoitteista, rakennuksista ja ulkopuolisista etuvarustuksista sekä linnoitusniemen kaakkoispuolelle 1800-luvulla perustetusta Rakuunamäen kasarmialueesta sairaalamäkineen, 1880-luvun reservikomppanian alueesta sekä entisestä rakuunarykmentin leirikentästä eli 1930-luvulla perustetusta maasotakoulun alueesta.

Lappeenrannan linnoituksen ohella Suomen linnoituskaupunkeihin lukeutuvat Hamina sekä Taavetti Luumäellä. Linnoituksella ja kunnostetuilla linnoituslaitteilla on huomattava merkitys Lappeenrannan kaupunkikuvalle. Maisemakokonaisuuteen liittyy Pallonlahden alue ja Kaupunginlahti puistoistutuksineen. Linnoituksesta lounaaseen on samaan linnoitusjärjestelmään kuuluva Nikolainlinnake 1790-luvun bastioneineen.

Lappeenrannan linnoituksen historiallisia sotilasrakennuksia ovat mm. komendantin talon kiviosat, portin viereinen vartiotupa ja viisi kasarmirakennusta 1700-luvun lopulta, puurakennukset 1800-luvulta ja tiiliset sotilaskasarmit 1910-luvulta. Etelä-Karjalan maakuntamuseo sijaitsee kahdessa pian vuoden 1800 jälkeen rakennetussa tykistövarikkorakennuksessa. Jumalansynnyttäjän muistolle pyhitetty kirkko vuodelta 1785 on maamme vanhin kreikkalaiskatolinen kirkko. Venäläistä barokkia edustavan yksilaivaisen kellotornillisen kirkon arvokkain taideteos on 1780 valmistunut Neitsyt Marian ilmestys -aiheinen nimikkoikoni, ns. Pokrovan ikoni. 1800-luvun puolivälissä uusitun Ikoniseinän kankaalle maalatut kuvat on tehty Pietarissa.

Linnoitukseen nivoutuu varuskuntahistoriansa ja sijaintinsa ansiosta Rakuunamäen kasarmialue, joka on säilynyt pääosin alkuperäisessä muodossaan. 1800-luvun lopun kasarmirakennukset ovat kolmikerroksisia. Rantatien varrella on ryhmä kaksikerroksisia, osin tiili-, osin puurakenteisia upseeriston asuinrakennuksia sekä upseerikerho. Tallit ja kalustovajat muodostavat oman laajan kokonaisuutensa. Osa kasarmeista on arkkitehti Sebastian Gripenbergin Suomen sotaväelle suunnittelemia, osa taas venäläisiä 1900-luvun alun kasarmeja. Sairaalanmäen punatiilisen sotilassairaalan toiminta alkoi 1893 ja se on maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut sotilassairaala. Puolustusvoimien kantahenkilökunnalle Valtakadun varteen rakennetut asuinkerrostalot Rakuunamäen eteläpuolella ovat 1950-luvulta. Sotaväki on kokonaan jättänyt linnoituksen, mutta Rakuunamäellä on sotilas- ja siviilitoimintoja rinnakkain.

Kasarmialueen itäpuolella, 1790-luvun Nikolainlinnakkeella, on 1910-luvulla rakennettu tiilinen, alun perin ortodoksinen sotilaskirkko. Kirkko on nykyään kaupungin evankelisluterilaisen seurakunnan kirkko. Kasarmialueen itäpuolella on kaksi vanhaa koulua, Lönnrotin entinen kansakoulu vuodelta 1888 (W.Backmansson) ja Lappeenrannan Lyseo vuodelta 1897 (O.Tarjanne), laajennukset 1907 (K.Hård af Segerstad) ja 1939 (M.Välikangas).

Huhtiniemen suomalaisen reservikomppanian alue on yksi yleisen asevelvollisuuden järjestämisen yhteydessä 1882 perustetuista kasarmialueista. Entisen reservikomppanian yksi- ja kaksikerroksiset puurakennukset sijaitsevat alueella hajallaan laitoslajin suunnitteluperiaatteiden mukaisesti.

Rakuunamäen eteläpuoliselle leirikentälle on 1930-luvulla noussut Lappeenrannan maasotakoulu, jonka rakennuskantaa on täydennetty 1900-luvun mittaan.
 
Historia
Lappeenrannan linnoitus sai ensimmäisen kaavasuunnitelmansa 1649, jota pidetään kaupungin perustamisvuotena. Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721 Lappeenrannasta tuli Ruotsin itäisin kaupunki, jonka linnoitustyöt käynnistettiin. Turun rauhan 1743 jälkeen kaupunki jäi Venäjän puolelle ja venäläiset jatkoivat linnoittamistöitä. Uusi asemakaava vahvistettiin 1775. Linnoitusta vahvistettiin kenraali Suvorovin johdolla 1790-luvulla, jolloin rakennettiin mm. linnoituksen luoteispuolelle ns. Nikolain vallit sekä linnoituksen sivustoille Pallon ja Kimpisen etuvarustukset.

Lappeenranta liitettiin muun Vanhan Suomen osana 1812 Suomen suuriruhtinaskuntaan, jolloin aiempi rajakaupunki menetti strategisen merkityksensä. Vanha linnoitusesplanadi muodostettiin yleiseksi puistoksi. Varuskunta toimi yhä linnoituksessa, vaikka 1819 osa rakennuksista tuli kehruuhuoneen eli naisvankilan käyttöön. Miesten vankila-alueen rakentaminen muutti linnoituksen miljöötä 1881 alkaen samoin kuin satamatien ja rautatien rakentaminen. Viimeinen suuri rakennusvaihe oli ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin useita tiilirakennuksia tuli venäläisten joukkojen käyttöön.

Linnoituksen 1785 käyttöön vihitty ortodoksikirkko korvasi paikalla aiemmin olleen 1740-luvulla tehdyn puisen rakennuksen. Nykymuotonsa kirkko sai 1903 valmistuneessa laajennuksessa. Kirkko restauroitiin 1984.

Linnoituksen länsipuolisen Pallonlahden rantaan vakiintui asutusta jo 1700-luvun lopulla. Alueelle syntyi tehtaita, telakoita, myllyjä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Pallon kaupunginosaa on uudisrakennettu 1900-luvun lopussa.

Rakuunamäen ranta-alueilla toimi linnoituksen Saimaan laivasto. Laivaston rakennusten viereiselle mäelle perustettiin 1889 Suomen rakuunarykmentti, jonka punatiiliset kasarmit rakennettiin 1889-1893 alun perin kansallisen asevelvollisen ratsuväen käyttöön (arkkitehdit S. Gripenberg, J. Ahrenberg). Suomen rakuunarykmentti lakkautettiin 1901 ja rakennukset luovutettiin venäläisille joukoille, joille rakennettiin myös uusia kasarmeja 1910-luvulla. Rakennuksia, joiden sotilaskäyttö päättyi 1990-luvulla, on Lappeenrannan kaupunki kunnostanut asuin- ja toimitilakäyttöön.

Yleisen asevelvollisuuden järjestämisen yhteydessä perustettiin 1882 kunkin tarkkampujapataljonan alueelle neljä reservikomppaniaa. Järjestelyn seurauksena syntyi 32 uutta kasarmialuetta, joista yksi on Mustolan kylästä erotettu Huhtiniemen suomalaisen reservikomppanian alue. Kaikki reservikomppaniat rakennettiin yleisten rakennusten ylihallituksessa laadittujen piirustusten mukaisesti. Huhtiniemen alue ampumaratoineen, harjoituskenttineen, miehistöparakkeineen ja muine rakennuksineen oli virstan päässä Rakuunamäen eteläpuolisesta leirikentästä, jonka paikalle 1930-luvulla nousi arkkitehti Ragnar Ypyän suunnittelema Lappeenrannan maasotakoulu. Alueen täydennysrakentamisen suunnitteli pääosin arkkitehti Osmo Lappo.
 
Lisätietoa
Kaakkois-Suomen vanhat maalinnoitukset. Sotasokeat ry 1974.

Lauri Putkonen, Lappeenranta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennukset ja alueet. Etelä-Karjalan museon julkaisut n:o 3. Lappeenranta 1977.

Lappeenrannan merkittävät rakennukset. Lappeenrannan kaupunki. Julkaisu C4/1984.

Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987.

Rainer Knapas, Linnoitusten rakentaminen ja sotilasarkkitehtuuri 1721-1808. Ars. Suomen taide 2. Otava 1988.

Vastassa Ruotsi. Kaakkois-Suomen linnoitukset. Museovirasto 1990.

Olli Immonen, Lappeenrannan varuskuntahistoria. Lappeenranta 1992.

Keijo Keto, Vanhan sotaväen reservinkasarmit. Tutkimus kasarmialueiden kulttuurihistoriallisesta merkityksestä. Museovirasto 1994 (painamaton).

Kauskilasta kuntaliitokseen. Historiaa ja tarinoita Lappeenrannasta ja sen asukkaista. Toim. Soile Rinno. Etelä-Karjalan museon julkaisusarja 21. Lappeenranta 1999.

Aimo Vuorinen, Lappeenrannan kirkot. Lappeenrannan kilta 2001.

Teemu Mökkönen, Lappeenranta. Kaupunkiarkeologinen inventointi. Museovirasto, rakennushistorian osasto 2003.

Anu Talka, Pia Puntanen, Linnoitus ja kaupunki: Lappeenrannan historia 1812-1917. Lappeenrannan kaupunki 2005.

Kaija Kiiveri-Hakkarainen, Rakennettu Lappeenranta. Etelä-Karjalan museon julkaisusarja nro 28. Lappeenranta 2006.

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys osa 2 . Etelä-Karjalan liitto 2008.
 
kohteeseen sisältyy:  kasarmi; kirkko; koulu; linnoitus; muinaisjäännös; museo; oppilaitos; sairaala, parantola;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Etelä-Karjalan museo Lappeenrannan linnoituksessa. Tsy1980 2017
Etelä-Karjalan museo Lappeenrannan linnoituksessa. Tsy1980 2017.
Katariinantoria. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Tuomas Vitikainen 2017
Katariinantoria. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Tuomas Vitikainen 2017.
Varuskunta-aluetta. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Tuomas Vitikainen 2017 2017
Varuskunta-aluetta. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Tuomas Vitikainen 2017 2017.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009