 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Inkoo | Uusimaa | |
Inkoon kirkko ja pappila |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Inkoon kirkko ja pappila | ||
| Kuvaus | ||
| Inkoon laajan keskiaikaisen kirkkopitäjän Pyhälle Nikolaukselle, merenkulkijoiden suojeluspyhimykselle omistettu harmaakivikirkko on rakennettu keskiaikaisten maa- ja vesireittien solmukohtaan. Suuren Rantatien ja Inkoonjokisuun risteys kirkkoineen ja pappiloineen on muodostanut jo keskiajalla pitäjän kirkollisen, hallinnollisen ja liikenteellisen keskipisteen. Kyrkfjärdetiin laskevan Inkoonjoen suussa on kirkonkylille tyypillistä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun rakennuskantaa, vanha kaupparakennus ja entinen kunnantalo.
Inkoon harmaakivikirkon suorakaiteen muotoisen runkohuoneen pohjoisseinään liittyy sakaristo, asehuone on purettu. Itäpäädyn muista keskiaikaisista kirkoista poikkeava tiilikoristelu koostuu vaakanauhasta, sen päältä kohoavasta suuresta rististä sekä pyörökomeroryhmistä ristinvarren kummankin puolen. Jykevät kahdeksankulmaiset pilarit jakavat kirkkosalin kahteen laivaan. Nelitraveisessa runkohuoneessa sekä sakaristossa on yksinkertaiset ristiholvit. Kuorin seinä- ja holvimaalaukset ovat myöhäiskeskiaikaiset. Pohjoisseinän länsipäässä on fragmentaarisena säilynyt Kuolemantanssi-aiheinen maalaus. Kiinteä sisustus on perusilmeeltään empiretyylinen. Kirkon kaakkoispuolella olevan kellotapulin pohjakerros lienee keskiaikainen. 1730-luvun lopussa rakennusmestari Schultzin johdolla laajennetun kiviosan päälle rakennettiin kolmikerroksinen, ulkoseiniltään tervattu puutapuli, jonka alin kerros on toiminut makasiinina. Kirkkoa ympäröi harmaakiviaidalla rajattu hautausmaa. Kiviaita valmistui 1852, hautausmaan laajennukset 1918 ja 1956. Kirkkoherranpappila sijaitsee keskiaikaisella paikallaan kirkon pohjoispuolella, Fagervikiin johtavan vanhan maantien, Suuren Rantatien varrella. Pappilan 1830-luvun lopulta oleva päärakennus on yleishahmoltaan ja yksityiskohdiltaan komea empiretalo, jossa huomiota kiinnittävät mm. kulmien pilasterit, leveä vaakalaudoitus ja muotoillut räystäslistat. Rakennuksessa on keskeissali, kuusi muuta huonetta ja keittiö. Puistomaisella tontilla on vanha hirsiaitta ja komea, 1890-luvulta oleva harmaakivinavetta, joka on jäänyt pohjoiseen johtavan maantien toiselle puolelle. Kirkon eteläpuolella, joen varrella, vanhan sataman tuntumassa on 1900-luvun vaihteessa rakennettu, myöhemmin kunnantalona toiminut huvilarakennus. Sen vieressä oleva kiinteistö ns. Köpmans 1880-luvulta on vanhin kirkonkylän liikerakennuksista. |
||
| Historia | ||
| Inkoon harmaakivikirkko rakennettiin käyttäen hyväksi aikaisemmin paikalla olleeseen vanhempaan kivikirkkoon kuuluvia osia. Varhaisemman kapeakuorisen, mahdollisesti länsitornillisen kirkon seinärakenteita on näkyvissä sekä pohjois- että länsiseinässä. 1200-luvun lopulle tai 1300-luvulle ajoitettavissa oleva kivikirkko laajennettiin ja holvattiin nykyiseen kaksilaivaiseen asuunsa 1400-luvun lopulla.
Kirkko paloi salaman sytyttämänä 1623. Isonvihan venäläismiehityksen jälkeen kirkkoon tehtiin 1733-1734 uudet kattoristikot ja paanukatto, samalla päätyjä hieman madallettiin. Korjauksesta vastasi rakennus- ja muurarimestari Johan Friedrich Schultz. 1818 kirkkoon avattiin kolme uutta ikkuna-aukkoa ja muut laajennettiin rakennusmestari Martti Tolpon johdolla. Huonokuntoinen asehuone purettiin 1840-luvulla, jolloin myös kirkkosalin kiinteä sisustus uusittiin arkkitehti Jean Wikin laatiman ehdotuksen mukaan. Länsipäähän rakennetulle lehterille hankittujen urkujen julkisivut toteutettiin ruotsalaisen arkkitehti C.G. Blom Carlssonin piirustuksen mukaan. Kuorin kalkkimaalaukset restauroitiin 1953-1954. Kirkkoa kunnostettiin 1992 arkkitehti Carl-Johan Slotten johdolla. Inkoon pappila mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1337. Pappilan nykyinen päärakennus valmistui 1836. Seurakunta oli tuolloin Helsingin yliopiston teologian professoreiden prebendinä eli palkkatilana, haltijanaan kirkkohistorian professori Benjamin Frosterus. Hänen tuomiaan piirustuksia seurakunta piti suurellisina, ja uudet, toteutetut piirustukset laati rakennusmestari Gustaf Adolphsson. Inkoon kunnantaloksi ostettiin ns. Stenvallin huvilaksi valmistunut rakennus kirkon eteläpuolelta 1915. Huvilassa toimi myös kirjasto. Sittemmin toteutettu uusi kunnantalo ja kirjasto ovat tien toisella puolella. Venäläinen kauppiaan Roman Mitranoffin perustama Köpmans toimi kauppana 1880-luvulta alkaen. |
||
| Lisätietoa | ||
| A.W. Rancken, Ingå kyrka, Vördade minnen i nyländsk bygd. Ekenäs 1950.
Ingå 650 år, toim. Vidar Lindqvist, Ingå kommun, 1988. C.J. Gardberg, Kaj Dahl, Kuninkaan tie. Otava 1991. Tapio Salminen, Suuren Rantatien inventointi, yhteenvetoraportti. Tiemuseon raportteja 1/1992. Tielaitos, Tiehallitus. Tampere 1992. Tapio Salminen, Suuri Rantatie. Tielaitos. Helsinki 1993. Mikko Härö, Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto 1993. Anu Soikkeli, Suomen vanhat pappilat - menneisyyden tulevaisuus. Oulun yliopisto 2000. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; huvila; kauppa- ja liikerakennus; kellotapuli; kirkko; pappila; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Inkoon kirkko ja tapuli. Museovirasto / Museiverket 2018. |
Inkoon pappila Suuren Rantatien varrella. Museovirasto / Museiverket 2018. |
Inkoon satamaa. Museovirasto / Museiverket 2018. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU