på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Kouvola Kymenlaakso
Anjalan historiallinen ympäristö
 
Kuvaus
Kymijokeen liittyvällä Anjalan kulttuurimaisemalla on merkittävä asema kartanolaitoksen muotoutumisessa, valtakunnan sotahistoriassa sekä varhaisen suurteollisuuden syntypaikkana.

Anjalan kartano sijaitsee Kymijoen rannalla, Ankkapurhan kosken alapuolisen suvannon rannalla. Ankkapurhan kivikautinen asuinpaikka on merkkinä seudun pitkästä asutushistoriasta. Kymijoen asema Ruotsin ja Venäjän rajajokena 1700-luvulla on jättänyt jälkeensä sekä ruotsalaisten että venäläisten rakentamia linnoitteita ja varustuksia alueelle (ks. myös erillinen kohde Kymijoen rajalinnakkeet).

Anjalan kartanon kaksikerroksinen päärakennus on 1790-luvun lopulta tai 1800-luvun alusta edellisen tuhouduttua ns. Kustaan sodassa 1789. Ruotsalaisen uusklassismin vaikutus näkyy sen lakonisissa ja jäsentelemättömissä julkisivuissa. Pääsisäänkäynnin eteen rakennettu pylväikkö ja parveke ovat museoksi muutetun päärakennuksen restauroinnin ajalta. Anjalan kartano kuuluu ajallisesti ja tyylillisesti samaan kartanorakennusten ryhmään kuin Kauttuan ruukin päärakennus, Hakoinen ja Kirkniemi. Muusta Anjalan kartanon vanhasta rakennuskannasta on säilynyt 1840-luvulta kiviset navetta, maitokeittiö ja viljamakasiini, kaksi väentupaa, lato ja riihi. Vanhan kartanoalueen maista on muodostettu Anjalan maatalousoppilaitos, jonka uudisrakennukset sijaitsevat kartanon entisen puutarhan alueella.

Anjalan kartanokulttuuria rakennuksineen, laajoine viljelyksineen ja koivukujineen edustavat vanhat Wrede-suvun kartanot Anjalan kartano, Rabbelugn (Takamaa), Wredeby ja Rauhamaa. Anjalan rälssistä 1805 erotettuun Takamaan kartanoon johtaa puolitoista kilometriä pitkä koivukujanne, jossa entiset peltolohkojen rajat on merkitty kuusilla. Päärakennus on valmistunut 1820. Wredeby, jonka kaksikerroksinen mansardikattoinen päärakennus on valmistunut 1815, on erotettu kantatilastaan 1800-luvun alussa. Rauhamaa on tullut Wredebyn ulkotilaksi 1866.

Anjalan kartanon läheisyydessä on 1756 valmistunut Anjalan ristikirkko, jonka rakennusmestarina on toiminut todennäköisesti Arvid Junkkarinen. Teiden risteyksessä sijaitsevassa puukirkossa on itäsuomalaiseen tapaan ulospäin kapenevat ristivarret. Kirkon empiretyylinen ulkovuoraus on 1840-luvulta. Anjalan valtauksessa vaurioita kärsineen kirkon sisustuksen keskeiset osat ovat 1790-luvulta. Kirkon tapuli on valmistunut 1792. Kirkon luoteispuolella Kirkkovuorella sijaitseva vanha hautausmaa jäi 1800-luvun lopussa Wrede-suvun käyttöön. Suvun punatiilinen hautakappeli on vuodelta 1860 (G.Th. Chiewitz). Lisäksi tunnelmallisella hautausmaalla on mm. Kakolan vankien Mathilda Wreden haudalle pystyttämä obeliski vuodelta 1934. Kirkkoa vastapäätä maantien toisella puolen on Heikki Siikosen 1940 suunnittelema Anjalan entinen kunnantalo.

Anjalan kartanon puistomaisemaa leimanneen Ankkapurhan kosken partaalle on perustettu Kymenlaakson ensimmäinen puuhiomo 1872. Kymijoen puunjalostusteollisuuden kehittyminen suurteollisuudeksi on muuttanut maisemakuvaa 1800-luvun lopulta lähtien. (Ks. erilliset tehdaskohteet, Anjalan paperitehtaan ja Inkeroisten kartonkitehtaan alueet; Myllykosken teollisuusalue.)
 
Historia
Kymijoen keskijuoksu asutettiin pysyvästi 1400-luvun aikana ja raja Hämeen ja Viipurin läänin talonpoikien välillä vakiintui jo keskiajalla kulkemaan Kymijoen Ankkapurhan kautta. Kustaa Vaasan aikana 1550-luvulla Ankkapurhan kalaisaan koskeen rakennettiin kruunun kalapatoja.

Anjalan kylään, Ankkapurhan kosken läheisyyteen muodostettu säteri sai vahvistuksen 1630.

Säterin perustaja Gertrud von Ungern oli saanut maaomaisuutta, kun hänen miehensä Henrik Wrede uhraten oman henkensä pelasti kuningas Kaarle IX:n 1605 Kirkholman taistelussa lähellä Riikaa. Leski sai useita tiloja palkinnoksi miehensä urheudesta. Anjalan kartano oli osa valtavaa Anjalassa, Elimäellä, Mäntsälässä ja Porvoossa sijainnutta maaomaisuutta. Kartanosta muodostui Wrede-suvun pääkartano, joka pysyi suvun hallussa vuoteen 1837.

Pikkuvihan päättäneen Turun rauhan 1743 jälkeen Kymijoki toimi Ruotsin ja Venäjän välisenä rajajokena aina vuoteen 1809 saakka. Kymijoen länsiranta ja Anjala jäivät Ruotsin puolelle. Kymijoen ylityspaikkojen puolustustusta ryhdyttiin suunnittelemaan ja Anjalan kartanon eteläpuolella vanha itään Kymijoen yli johtanut maantie varustettiin. Myös jokea seurailevan, Anjalan kirkonkylältä pohjoiseen Ummeljoen ja Värälän kylien kautta kulkevan maantien suojaksi rakennettiin 1780-luvulla varustuksia ja sotatie. Kymijoen ylityspaikkojen puolustaminen huomioitiin uudelleen Salpalinjan rakentamisessa 1940-luvulla. Anjalan kartanoon johtavan tien itäpuolella sijainneen Anjalan kappeliseurakunnan ensimmäisen, 1690-luvulla rakennetun kappelin kivijalka tuhoutui osittain viime sotien taistelu- ja yhteyskaivantoja kaivettaessa.

Ruotsin Kustaa III käynnisti 1788 ns. Kustaan sodan, jolla pyrki saamaan takaisin Venäjälle Turun rauhassa menetettyjä alueita. Sodan aikana Anjalan kartanolla oli merkittävä osa 1788 allekirjoitetussa ns. Anjalan liittokirjassa, joka oli 113 ruotsalaisen ja suomalaisen upseerin allekirjoittama vetoomus Venäjän sodan lopettamiseksi. Anjalan vanha kartanorakennus paloi 1789 venäläisen tykistön aiheuttamassa tulipalossa. Värälään rakennetussa rauhantemppelissä solmittiin Kustaan sodan päättänyt rauha 1790.

Valtio osti Anjalan kartanon 1842 ja lahjoitti sen kenraalikuvernööri, ruhtinas Alexander Menshikoville. Anjalan kartano tuli uudelleen valtion omistukseen 1907, jolloin sen maat palstoitettiin ja jaettiin alustalaisille. Kartanon päärakennus siirtyi 1954 muinaistieteellisen toimikunnan hallintaan. Anjalan maatalousoppilaitos sijoitettiin alueelle samana vuonna. Museo avattiin kartanon päärakennukseen 1957.
 
Lisätietoa
Zacharis Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.

H. Palmberg, Wärälä 1788-1790. Blad ur Kymmene älvdals historia. Kouvola 1947.

Eeva-Liisa Oksanen, Anjalan historia. Myllykoski 1981.

Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kymenlaakson seutukaavaliitto 1984.

Veikko Talvi, Anjalan kartanomuseo. Kymenlaakson maakuntaliiton julkaisuja 2.

Leena Sammallahti, Iittiläisiä puuseppiä: Jacob Nygrén ja muita käsityön taitajia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 429. 1986.

C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. 1989.

Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A:26 1992.

Eeva-Liisa Oksanen, Kahden kruunun alla. Kymijoki rajana 1743-1811. 1992.

Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö osa 2. Helsinki 1993.

Juha Prittinen, Anjalan kartanon puisto ja puutarha. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001.

Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001.

Marja Terttu Knapas, Anjalan kirkko ja Kustaan sota. Suomen museo 2004. Suomen muinaismuistoyhdistys 2005.

Irma Lounatvuori - Marja Ivars, Puistonäkymiä Museoviraston kartanoissa ja nähtävyyksissä. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 27. 2005.

Museoviraston www-sivut, http://www.nba.fi/fi/anjalan_kartanomuseo, (23.5.2009).
 
kohteeseen sisältyy:  kartano; kirkko; linnoitus; muinaisjäännös; tie;
ympäristön nykyluonne:  kulttuurimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Anjalan kartanon päärakennus.

Anjalan kartanon viljamakasiini.

Anjalan kirkko.
 
Kartta: Anjalan historiallinen ympäristö Anjala
Kartta: Anjalan historiallinen ympäristö Wredeby ja Rauhamaa
Kartta: Anjalan historiallinen ympäristö Rabbelung
 
© Museovirasto 2009