 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kajaani | Kainuu | |
Kajaaninjoen historiallinen kokonaisuus |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kajaaninjoen historiallinen kokonaisuus | ||
| Kuvaus | ||
| Kajaanin keskustan jokimaisemaan sitoutuu monipuolinen ja edustava valikoima valtakunnan historiaan, tervanpolton historiaan, teollistumisvaiheeseen liittyvää rakennettua ympäristöä.
Kajaaninjoen historiallinen kokonaisuus rajautuu kaupungin itälaidalla olevalta Petäisenniskalta jokisuuhun Paltaniemelle. Sitä leimaavat hallintohistoriallisen muistomerkin, Ämmäkosken saarella olevan 1600-luvulta perityvän linnanraunion lisäksi tervankuljetukseen liittyvät muistomerkit, Ämmäkosken ja Koivukosken kiertävät tervakanavat ja niihin liittyvä rakennuskanta sekä linnanraunion molemmin puolin oleviin koskipaikkoihin syntyneen teollisuuden rakennukset ja voimalaitos. Kajaanin ruutukaava-alue liittyy rantapuiston välityksellä kosken kulttuurimaisemaan. Tihisenniemi on ollut talonpoikaisen Kainuun teollistunein alue 1900-luvun alusta alkaen, aluksi sahan paikka ja sittemmin puunjalostustehtaan. Ämmäkosken ja Koivukosken voimalaitokset on rakennettu puunjalostusteollisuuden tarpeisiin. Tihisenniemen arkkitehtonisesti arvokkain rakennus on Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön pääkonttori, jonka puhdaspiirteistä funkisarkkitehtuuria edustava konttori on arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema 1937. Selluloosan ja paperin valmistukseen liittyvää vanhempaa rakennuskantaa edustavat 1910-luvulta peräisin oleva paperikonesali, 1920-luvun korjaamorakennus ja 1926 rakennettu tiilipiippu. Kajaaninjokivarren historialliseen kokonaisuuteen rakennuksineen ja puistoineen kuuluu myös entinen Kajaanin seminaari sekä Kajaanin tuomiokunnan tuomarin asunnokseen rakennuttama Karolineburg. Entisen seminaarin alue muodostuu ajallisesti kerroksellisesta rakennuskannasta. Vanhimpia ovat arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnittelemat rakennukset aivan 1900-luvun alusta sekä tulipalossa vaurioituneen päärakennuksen tilalle rakennuttu vuodelta 1930. Karolineburg, jonka rakennukset ovat 1800-luvulta, on maakunnan ainoa kartanomainen rakennettu ympäristö. |
||
| Historia | ||
| Täyssinän rauhassa 1595 Ruotsin ja Venäjän valtakunnanraja muotoutui Kainuussa nykyiselleen. Kajaaninjoki oli Oulujoen vesistön ikivanha ja merkittävä kulkuväylä ja Kajaanin linna rakennettiin Kaarle IX:n käskystä 1604-1619 sen koskipaikkojen kohdalle. Kaupungin perusti joen etelärannalle Pietari Brahe 1651 vapaaherrakuntansa hallinnolliseksi keskukseksi. Kajaanin linna räjäytettiin venäläisten toimesta Suuren Pohjan sodan aikana 1716. Ajatus linnanraunion suojelusta syntyi 1800-luvun loppupuolella. Linnaa restauroitiin 2001-2008.
Kajaaninjoen kosket hankaloittivat mm. tervakuljetuksia, mutta vesireitistä tuli aiempaa helppokulkuisempi koskien patoamisen myötä 1840-luvulla. Karolineburgin isäntä John Nordblad suunnitteli teollisuuslaitosten perustamista Kajaanin koskien pohjoispuoliselle alueelle jo 1890-luvulla. Kajaanin koskivoima valjastettiin teollisuuden tarpeisiin 1900-luvun alussa. Ämmäkoski varattiin puuhiomoa, myllyä, sahaa ja sähkövoimalaitosta varten 1905 ja muut kosket varattiin sähkövoiman tuotantoon. Puunjalostus alkoi Tihisenniemellä 1907, jolloin tuotantonsa aloitti vasta perustetun Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön saha. Sulfiittiselluloosan tuotanto alkoi 1910, paperitehdas perustettiin 1919, voimalan tuotanto alkoi 1917 (laajennus ja julkisivut E. Pitkänen 1941) ja hiokkeen tuotanto 1919. Lisäksi puusepänverstas laajeni 1920 puusepäntehtaaksi ja yhtiön vuodesta 1909 toiminut tiilitehdas laajeni 1920. Koivukosken voimala rakennettiin Ämmäkosken voimalan yläpuolelle 1943 (E. Pitkänen). Matkailijoiden ihailun kohteena Kajaaninjoen koskien luonnonvoima ja kauneus olivat 1800-luvun alusta lähtien. Mm. Louis Sparre asui nuorikkonsa kanssa tervakanavan varrella olevassa Pyörteen mökissä häämatkallaan 1893. Kajaanin seminaarin perustaminen 1900 oli koko maakunnan kannalta huomattava asia. Kajaanin miesseminaarin perustaminen ajoittuu seminaarilaitoksen toiseen vaiheeseen, jolloin perustettiin myös Raahen naisseminaari, Rauman miesseminaari ja Heinolan naisseminaari. Seminaari rakennettiin jokivarteen silloisen kaupunkiasutuksen ulkopuoliselle pellolle. Rakennukset valmistuivat eri aikoina vuosien 1901 ja 1993 välillä. Palaneen päärakennuksen tilalle rakennettiin uusi 1930. |
||
| Lisätietoa | ||
| Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
Aimo Halila, Suomen kansakoululaitoksen historia III-IV. Turku 1949. Kajaanin kaupungin historia 1-3. Kajaani 1931, 1948, 1961. Fredrik Kääriäinen (toim.), Kajaanin seminaari 1900-1950. Helsinki 1950. Sakari Virtanen, Kainuuseen sijoitettu. Kuvaus Kajaani Oy:n vaiheista vuoteen 1945. Kajaani Oy 1907–1982. Jorma Keränen, Uudisraivauksen ja rajasotien kausi. Kainuun historia I. 1986. Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia. Keuruu 1991. Panu Pulma ja Oiva Turpeinen, Pikkukaupungin unelmia: Kajaani 1906-1976. Kajaanin kaupungin historia IV. Kajaani 1994. Kajaani seminaarialueen inventointi. Päivi Tervonen. Kainuun Museo 1996. Tihisenniemen alueen inventointi, Päivi Tervonen. Kainuun Museo 1998. Kalkkisillan alueen kehittämisen yleissuunnitelma. Arkton suunnitteluryhmä Oy. Kajaani 1999. Reijo Heikkinen, Koulutusta ja kulttuuria Kajaanin kampuksella. Sata vuotta opettajankoulutusta Kajaanissa. 2000. Raili Kauppila, Yhtiön arkkitehtina. Eino Pitkänen – arkkitehtina Kajaanissa. Toim. Päivi Tervonen. Kainuun museon julkaisu 2001. Sakari Virtanen, UPM Kajaani 100 vuotta - Yhtiöstä yksiköksi. 2007. Selja Flink (toim.), Linnanraunio sillan alla, Kajaanin linnanraunion restaurointi 2001–2008. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 20, 2008. Kajaanin linna. http://kajaaninlinna.fi/ Museovirasto, Kainuun TE-keskus ja Kainuun museo (15.1.2009). |
||
| kohteeseen sisältyy: kanava; kartano; linnoitus; muinaisjäännös; oppilaitos; puunjalostustehdas; voimalaitos; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Koivukosken voimalaitos. Selja Flink 2007. |
Kajaaninjoen varsi ja Kajaanin keskusta. Hannu Vallas 1997. |
Ämmäkosken voimalaitos kuvattuna Kajaanin linnan raunioilta. Sasu Hälikkä 2004. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU