 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Puolanka | Kainuu | |
Tiaisen kruununmetsätorppa |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Tiaisen kruununmetsätorppa | ||
| Kuvaus | ||
| Tiaisen kruununmetsätorppa on kertova esimerkki Pohjois-Suomen asutushistoriaan 1800-luvulla olennaisesti kuuluvasta kruununmetsätorppalaitoksesta.
Puolanka kuuluu Kainuun Kuhmon ja Suomussalmen ohellla niiden seitsemän kunnan joukkoon, joissa on ollut eniten eli yli sata kruununmetsätorppaa 1901. Tiaisen pihapiiri on säilyttänyt hyvin torppavaiheen aikaisen asunsa ja sen rakennukset kertovat Kainuun talonpoikaisesta rakentamistavasta 1800-luvun lopulta eteenpäin. Auhonkylässä Kalhamajärven pohjoisrannalla on Tiaisen paritupaisen asuinrakennuksen lisäksi navetta, lampola, talli, lato, riihi ja savusauna. Asuinrakennus on rakennettu Kainuussa 1800-luvulla tyypilliseen tapaan, ensin pirtti ja sen jälkeen kamari sekä niiden väliin kylmä eteistila. Hirsirakennus on vuoraamaton ja siinä on ollut kuten muissakin pihapiirin rakennuksisa tuohikatto. |
||
| Historia | ||
| Valtaosa Kainuun metsistä oli kruunun omistuksessa 1800-luvulla; eniten kruununmetsiä oli Suomussalmella, Puolangalla, Hyrynsalmella ja Kuhmossa. Väestömäärän kasvaessa Kainuussa voimakkaasti 1800-luvulla rakennettiin kruunun metsiin, asumattomiin erämaihin ilman maanomistajan eli valtion lupaa tuhansia uudistiloja eli pieniä asumuksia viljelyksineen.
Kalhamajärven rantatörmälle nousi 1880-luvulla Tiaisen torpan pieni ja vaatimaton paritupa sekä muutama piharakennus. Tiaisen torpan rakensi Auhonkylän tiettömään umpikorpeen 1880-luvulla puolankalainen tilattomaan väestönosaan kuulunut Juho Parkkinen. Torpan myöhemmät asukkaat olivat kaikki talollisten tai torppareiden lapsia ja kotoisin Auholta tai sen lähikylistä. Torpparit vaihtuivat alle kymmenen vuoden välein aina vuoteen 1911 asti. Ensimmäinen vuokrasopimus allekirjoitettiin 1902 ja seuraava 1908. 1900-luvun alussa Tiaisen kuten monesta muustakin Kainuun kruununmetsätorpasta lähdettiin Amerikkaan onnea etsimään. Torppareiden asuttamista järjesti, ohjasi ja kontrolloi Metsähallitus. Kruununmetsätorppareilla oli merkittävänä lisäoikeutena lupa hankkia tarvitsemansa kotitarvepuut valtion metsästä ilman erillistä korvausta. Myös karjaa sai laiduntaa metsissä vapaasti. Tiaisen viimeiset asukkaat Jaakko ja Liisa Härkönen sekä heidän poikansa Jaakko saivat torpan haltuunsa 1910-luvun alussa. Vuonna 1922 annettiin laki valtionmailla sijaitsevien torppien lunastusoikeudesta, mutta lain vaikutukset näkyivät hitaasti ja Tiaisen torppakin itsenäistyi vasta 1930, jolloin torpasta tuli Alanteen tila. Alanne autioitui Jaakko Härkösen muutettua Puolangan kirkonkylälle 1977. Viimeisen omistajan kuoltua tila siirtyi valtion omistukseen ja 1997 Tiaisen torppa päätettiin kunnostaa. Työ valmistui 1999 ja Tiaisen torppa siirtyi Metsähallituksen hoitoon ja hallintaan. |
||
| Lisätietoa | ||
| Jorma Keränen, Kainuun asuttaminen. Studia historica Jyväskyläensia 28. Jyväskylän yliopisto 1984.
Jorma Keränen, Puolangan luonto ja asutushistoria. Puolangan kirja. Toim. Jorma Wilmi. Puolangan kunta ja seurakunta 1985. Antti Pihkala, Tiaisen torpan kunnostus 1997-1999. Alueelliset ympäristöjulkaisut 174. Kainuun ympäristökeskus 2000. Päivi Tervonen, Tiaisen kruununmetsätorpasta Alanteen tilaksi. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja A 132. Metsähallitus 2001. Päivi Tervonen ja Marko Karvonen, Vaarojen kätköistä. Puolangan kulttuuriympäristöohjelma. Kainuun ympäristökeskus 2005. Antti Parpola ja Veijo Åberg, Metsävaltio. Metsähallitus ja Suomi 1859-2009. Metsähallitus 2009. Metsähallituksen www-sivut - Retkikohteet; Historiakohteet; Tiaisen torppa http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=8565 (18.9.2009). |
||
| kohteeseen sisältyy: pienasumus; pihapiiri; | ||
| ympäristön nykyluonne: metsämaisema; | ||
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU