Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Ii Pohjois-Pohjanmaa

Iin Haminan vanha satama- ja kauppapaikka

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Iin Haminan vanha satama- ja kauppapaikka
Kuvaus
Keskiajalta periytyvä satama- ja kauppapaikka, Iin Hamina on Pohjanmeren jokisuiden tärkeimpiä historiallisia markkinapaikkoja Kalajoen Plassin ohella. Suunnittelemattomasti rakennetun alueen säilynyt tiivis rakenne kertoo ajallisesta syvyydestä.

Haminan asutus on saanut nykyisen muotonsa 1800-luvulla. Rakennukset sijaitsevat puolisen kilometriä pitkällä ja noin 100 metriä leveällä rantakaistaleella. Jokirantaa myötäileviä pitkittäiskatuja, Yläkatua ja Alakatua, yhdistävät kapeat kujat ja palosolat. Jokitörmässä on lohikellareita.

Kirkkonivan rannalla seisoo arkkitehtien Gustaf Strandberg ja Aarne Hytösen suunnittelema tiilikirkko vuodelta 1950, järjestyksessä kolmas nykyisellä paikalla. Haminan ulkopuolella, Iijoen törmällä on 1800-luvun alkupuolella rakennettu pappila. Hautausmaa on Kruununsaarella Haminan edustalla.

Pohjanmaan rantatie on kulkenut Iin Haminan kautta.
 
Historia
Iijoen suulle muodostui jo keskiajalla tärkeä kauppapaikka. Keskiajan lopulla Iin Hamina tunnettiin markkinapaikkana laajalti Itämeren piirissä. Tärkeimmät kauppatavarat olivat lohi ja turkikset, myöhemmin terva. Aitat, kauppapuodit ja käsityöläismökit muodostivat jo 1500-luvulla tiiviin kokonaisuuden. Haminan vakituinen asutus alkoi tihentyä 1800-luvulla.

Satama sijaitsi aluksi Satamasaarella, nykyisellä Kruununsaarella, mutta jouduttiin siirtämään maannousun takia ehkä jo 1500-luvulla, joen etelärannalle nykyiseen Haminaan. Haminan rantaan pääsivät 1700-luvulle saakka myös suuret alukset, mutta joen madaltumisen jälkeenkin Hamina säilytti asemansa markkina- ja kauppapaikkana.

Ensimmäinen kirkko nykyiselle kirkonpaikalle rakennettiin vuoden 1620 paikkeilla, se oli järjestyksessä jo viides. Haminan edustalla olevilla saarilla sijaitsivat seudun ensimmäiset kirkot ja uittoaikakaudella Iijoen tukinuiton tukikohdat ja erottelupaikat. Kruununsaari vihittiin vainajien lepopaikaksi 1810. Jokisuulle perustettiin Suomen ensimmäinen höyrysaha, Kestilän saha.
 
Lisätietoa
Viljo Nissilä, Iin vanhaa haminaa ja haminalaisia. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton vuosikirja X. Oulu 1947.

T.I. Itkonen, Iin Hamina - elävä museokylä. Kaltio 1/1951.

Raili Rytkönen, Suur-Iin historia 1700–1870; 1870-1925. Haukiputaan kunta ja seurakunta, Iin kunta ja seurakunta, Kiimingin kunta ja seurakunta, Kuivaniemen kunta ja seurakunta, Pudasjärven kunta ja seurakunta, Ranuan kunta ja seurakunta, Taivalkosken kunta ja seurakunta, Yli-Iin kunta ja seurakunta, Ylikiimingin kunta ja seurakunta 1978.

Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Osa 1. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993.

Anniina Aho ja Paula Suutari (toim.), Ikipoola. Iiläistä uittoperinnettä. Oulu 1994.

Pasi Kovalainen ja Anna Louekari, Pohjois-Pohjanmaan talonpoikaisarkkitehtuuria. Oulu 1994.

Jouko Vahtola, Iin kirkot. Kaltio 6/1994.

Kyösti Elo, Reija Satokangas, Jouko Vahtola, Iin seurakunnan historia. Iin seurakunta 1998.

Anna Kirveennummi ja Riitta Räsänen, Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2000.

Pohjanmaan rantatie Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Pohjanmaan liitto, Oulun tiepiiri 2000.

www-sivusto http://www.iinhamina.fi/sivu/fi/ (12.10.2009).
 
Päivitetty tieto
Korjattu 19.7.2010 vuoden 2007 jälkeen alkuperäisiksi palautettujen Yläkadun ja Alakadun nimet nykyisin käytössä oleviksi.
 
kohteeseen sisältyy:  hautausmaa; kirkko; kylä; pappila; piensatama; pihapiiri; talousrakennus; tie; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  taajama;
 
Iin Haminan kylää. Hannu Puurunen 1973
Iin Haminan kylää. Hannu Puurunen 1973.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009