 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Lohja | Uusimaa | |
Elias Lönnrotin Sammatti |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Elias Lönnrotin Sammatti | ||
| Kuvaus | ||
| Sammatin Haarjärven kylän alueella sijaitsee kolme Elias Lönnrotin, kansanrunouden kerääjän ja Kalevalan kokoonpanijan eriaikaista kotitaloa, lapsuuden koti Paikkarin torppa, vanhuudenkoti Lammin talo sekä 1862-1876 Lönnrotin kotina ollut Nikun talo. Sammatin kirkko liittyy Elias Lönnrotin elämänvaiheisiin ja hänet on myös haudattu Sammatin kirkkotarhaan.
Paikkarin torppa on Elias Lönnrotin syntymä- ja lapsuudenkoti, joka senaatin 1889 tekemällä päätöksellä päätettiin säilyttää muuttumattomana muistona tämän suomalaisen suurmiehen varhaisvaiheista. Torppa sijaitsee Haarjärven kylässä Valkjärvestä nousevan rinteen yläreunassa. Se on tyypillinen lounaissuomalaisen pieneläjän asunto. Rakennus on säilynyt 1800-luvun alun asussa maalaamattomana ja malkakattoisena. Torpan pihapiiriin kuuluu myös 1800-luvun alkupuolelta oleva aittarakennus ja entinen vahtimestarin asunto. Museona toimiva Paikkarin torppa on ensimmäinen kansallisen muistomerkin aseman saavuttanut merkkimieskoti. Niku on yksi Sammatin Haarjärven kylän kantatiloista. Tilakeskus sijaitsee korkealla mäellä kylän peltoaukean eteläpuolella, lähellä Paikkarin taloa. Elias Lönnrotin aikana kaksikerroksiseksi ja 15 huonetta käsittäväksi muutetun päärakennuksen runko on mahdollisesti peräisin 1780-luvulta. Rakennuksen sisätiloja on muutettu, mutta sen ulkoasu on säilynyt 1800-luvun asussa. Kallioinen pihamaa on muutettu puutarhaksi Lönnrotin aikana. Pihapiiriin kuuluvat ulko- ja talousrakennukset ovat uudempia ja peräisin 1900-luvulta. Lammin 1846 rakennettu tilakeskus päärakennuksineen sijaitsee erillään Haarjärven kylän muista kantatiloista ja viljelymaisemasta, pienen peltoaukean länsipuolisella mäentöyräällä. Pihapiiriin kuuluu myös piharakennus Lönnrotin tyttärille rakennettu "Paratiisi". Museona toimivan Lammin talon omistaa Suomen Kulttuuriperinnön säätiö ja sen päärakennus on kunnostettu 1800-luvun lopun asuun. Sammatin kirkonkylän keskustassa sijaitsee pieni, paanukattoinen ja punamullattu puukirkko tapuleineen. Kirkko on vaatimaton pitkäkirkko, jonka sisätilaa kattavat lautaholvit. Seinät on käsitelty vaaleanpunaisella rappauksella. Kirkossa oleva Kristusta esittävä Adolf von Beckerin maalaama alttaritaulu on Lönnrotin lahjoittama 1879 kuolleen tyttärensä Teklan muistoksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirkkomaalle pystyttämän, mustasta graniitista tehdyn Elias Lönnrotin hautamuistomerkin on suunnitellut Gustaf Nyström 1886. |
||
| Historia | ||
| Elias Lönnrot syntyi Paikkarin torpassa 1802 ja kuoli Lammin talossa 1884. Paikkarin talon alunperin Valkjärvi-niminen torppa perustettiin Haarjärven kylän yhteismetsään 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jolloin Elias Lönnrotin isä, pitäjänräätäli Fredrik Johan Lönnrot tuli sinne torppariksi. Elias Lönnrot syntyi torpassa ja muutti sieltä 1814 lähtiessään Tammisaareen kouluun. Valtio osti torpan 1880-luvulla säilytettäväksi kansallismuistona. Torpan pihapiiriin rakennettiin 1926 vahtimestarin asunto, joka toimi aluksi myös matkailijakotina.
Haarjärven Nikun talon Elias Lönnrot osti 1859 jäätyään 1862 eläkkeelle Helsingin yliopiston suomenkielen ja kirjallisuuden professorin virasta. Nikun talo on pitkäaikaisin Lönnrotin Sammatin kodeista. Vuonna 1876 hän myi tilan Uno Cygnaeukselle. Lönnrot osti Nikun rajanaapurina olevan Lammin talon 1869 ja vietti siellä viimeiset elinvuotensa 1876-1884. Lammin tila on ns. kruunun uudistila, joka muodostettiin 1840 Haarjärven kylän jakamattomista metsämaista. Elias Lönnrot laajensi paritupaa rakennuttamalla siihen eteisen, makuuhuoneen, ruokasalin sekä muuttamalla tupakamarin työhuoneeksi. Salin takana olleet kamarit siirrettiin muualle 1899. Myös "Paratiisi" siirrettiin muualle, mutta tuotiin 1980-luvulla takaisin Lammin talon pihapiiriin. Sammatin puukirkko rakennettiin 1700-luvun puolivälissä. Kirkon sisäasu on peräisin 1879 tehdystä korjauksesta. Kirkko korjattiin 1954 arkkitehti Paavo Riihimäen johdolla. Kirkkotarhan kiviaitaan liittyvä kellotapuli vuodelta 1763 on yksinkertaistettu variaatio lounaissuomalaisesta tapulista. Lönnrotin oppineisuus ja avarakatseisuus vaikutti siihen, että Sammattiin perustettiin jo 1863 kunnallinen kirjasto ja 1867 kansakoulu, molemmat ensimmäisten joukossa maassamme. Lönnrot ajatteli myös kotiseutunsa tulevaisuutta jälkisäädöksessään, mikä johti Elias Lönnrotin emännyyskoulun toiminnan alkamiseen 1897. |
||
| Lisätietoa | ||
| Reino Silvanto, Sammatti. Kuvauksia sen ja lähiseudun luonnosta, historiasta, Elias Lönnrotista y.m. Helsinki 1930.
Päivi Tahvanainen, Länsi-Uudenmaan kulttuurimaisemainventointi. Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto. Lohja 1990. Timo Kantonen, Merkkihenkilöiden asuinsijat. Luettelointityö Museoviraston rakennushistorian osastolla. Moniste. 1991. Marja-Leena Ikkala, Torsti Salonen, Sammatin kulttuurimaisemat ja -rakennukset. Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto. Lohja 1992. Raija Majamaa, Elias Lönnrotin perhe Lammilla. Helsinki 1994. Lönnrotin maisemissa. Matkailumaisemien ja maisemanhoidon kehittämissuunnitelma Sammattiin. Uudenmaan liiton julkaisuja E39. 1998. Jaakko Saari, Sammatin kirkko. Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Jyväskylä 1999. Elina Anttila (toim.), Paikkarin torppa. Opas. Museovirasto 2002. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; merkkimieskoti; museo; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Paikkarin torppa taustallaan Valkjärvi. Hannu Vallas 1996. |
Paikkarin torppa. Marja Ivars 2004. |
Lammin talo Sammatin Haarjärven kylässä. Johanna Forsius 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU