 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Espoo | Uusimaa | |
Espoon kirkonmäki |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Espoon kirkonmäki | ||
| Kuvaus | ||
| Espoon kirkonmäki on keskiajalle periytyvä kirkkoympäristö, johon kuuluu historiallisille pitäjänkeskuksille tyypilliseen tapaan kirkko tapuleineen ja kirkkotarhoineen, pitäjäntupa, pappila, koulu sekä uudempi hautausmaa siunauskappeleineen.
Kirkonmäki on Espoonjokilaaksosta kohoava harjanne, jolla kirkko, pitäjäntupa ja pappilan rakennukset sijaitsevat. Kirkonmäen läheisyydessä ovat myös Lagstadin koulu, Domsin talo sekä Lövkullan mäki maatilarakennuksineen. Myöhäiskeskiaikainen ristikirkoksi laajennettu harmaakivikirkko kuuluu ns. itä-uusmaalaiseen kirkkoryhmään. Alkuperäisen kolmilaivaiseksi holvatun runkohuoneen itä- ja länsiosat ovat säilyneet pilareineen ja kalkkimaalauksineen. Kirkkotarhassa on useita vanhojen espoolaissukujen perhehautoja muistomerkkeineen sekä 1700-luvun kellotapuli ja siunauskappeliksi muutettu 1800-luvun alkupuolella rakennettu ruumishuone. Kohteen länsiosassa ovat Espoon siunauskappeli sekä Kappelin hautausmaa 1960-luvulta. Kirkon länsipuolen korkealla mäellä oleva Muuralan pappilan empiretyylinen päärakennus on rakennettu vanhemman pappilan kivijalalle. Pihapiiriin kuuluvat siipirakennukset ovat 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Mäellä vastapäätä Espoon kirkkoa on Södrikin keskiaikaisella kylämäellä Domsin kantatilan jugendhenkinen päärakennus, viimeinen kylän viidestä kantatilasta. Alueen itäreunassa oleva Lövkullan mäki muodostuu kahdesta maatilan talouskeskuksesta, joiden välitse kulkee Suuren Rantatien kirkolle johtava haara. |
||
| Historia | ||
| Espoon vanhin asutus keskittyi keskiajalla Espoonjokilaakson ja Glimsinjoen tuntumaan. Talvitie kulki kirkon ohi ja Suuresta Rantatiestä poikkesi kirkolle lenkki Morbyn ja Lövkullan välillä. Kylät sijaitsivat jokilaakson reunoilla.
Espoon tuomiokirkon historiassa on kolme merkittävää rakennusvaihett. Kirkon vanhimmat osat, kuten säilyneet kattotuolirakenteetkin, ovat 1400-luvun lopulta. Kirkon laajennus ristikirkoksi alkoi 1821 arkkitehti Pehr Granstedtin johdolla. Arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelemassa restauroinnissa 1929-31 kirkon sisustus uusittiin ja kalkkimaalaukset paljastettiin. Sisätilan nykyinen alttarijärjestely on arkkitehti Ola Hanssonin suunnittelemasta korjauksesta 1982. Kirkkoa ympäröivää hautausmaata on laajennettu useaan otteeseen. Kirkon pohjoispuolelta otettiin 1800-luvun alussa alue hautausmaaksi ja aluetta laajennettiin pappilan maille 1800- ja 1900 -luvuilla. Vanhalla hautausmaalla oleva ruumishuone päätettiin 1930 sisustaa siunauskappeliksi. Uutta Kappelin hautausmaata varten Espoon seurakunnat ostivat 1950-luvun alussa Lammaksen alueen. Alueen pääsuunnittelijaksi valittiin 1957 arkkitehti Heikki Sirén, sisustussuunnittelija oli Lasse Gestranius ja puutarha-arkkitehti Juho Jännes. Siunauskappeli ja uusi hautausmaa vihittiin käyttöön 1963, krematorio 1964. Vuonna 1853 valmistuneen kirkkoherran pappilan suunnitteli arkkitehti Jean Wiik. Kaksi siipirakennusta muodostuu vuodelta 1818 olevasta leivintuvasta kamareineen ja 1770-luvun aitta- ja varastorivistä. Pappilan kansliarakennus rakennettiin 1932. Backbyn tilan mailla sijainnut tyhjilleen jäänyt koulutalo lahjoitettiin pitäjäntuvaksi 1887 ja siirrettiin 1889-90 uudelle paikalleen kirkon lähelle. Suomenkielinen kansakoulu toimi pitäjäntuvassa 1900-luvun alussa. Pitäjäntupa siirtyi seurakunnan omistukseen 1933 ja kokoussali laajennettiin seurakuntasaliksi. Espoon kunta vuokrasi 1869 seurakunnalta Lagstadin tilan, joka oli keskiajalla testamenttilahjoituksella joutunut kirkolle. Koulu rakennettiin 1870-luvulla ja sitä laajennettiin 1880-luvulla. Uuden koulun valmistuttua Lagstadin koulu muutettiin virastoksi. Lövkullan kaksi taloa olivat alunperin yksi Glomsbyn neljästä kantatilasta, Lövkullan ratsutila, joka jaettiin kahtia 1756. Lövkullan eteläpuolella sijaitsi Espoon terveyslähde, jonka kukoistuskautta olivat 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku. Se oli erityisesti Helsingin seurapiirien ja Suomenlinnan upseeriston suosiossa. Rakennuskantaa ei ole säilynyt, nykyisin tämän historiallisen ajan kiinteän muinaisjäännöksen paikalla on pieni peltojen ympäröimä metsäsaareke. |
||
| Lisätietoa | ||
| Knut Drake, Espoon kirkko viisisataa vuotta. Espoon seurakunnat 1958.
Hagar Nikander, Espoo 1700-1865. 1984. Eeva Ojanen, Espoon seurakuntahistoria. 1990. Erkki Härö, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Espoo kaupunginmuseo. Toinen tarkistettu painos. Hanko 1991. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; koulu; kylä; muinaisjäännös; pappila; siunauskappeli; talonpoikaistalo; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: taajama; | ||
Espoon kirkko ja tapuli. Timo-Pekka Heima 2007. |
Espoon kirkkoherranpappila. Saara Vilhunen 2007. |
Espoon keskiaikainen tuomiokirkko. Saara Vilhunen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU