på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Sauvo Varsinais-Suomi
Karunan kartano ympäristöineen
Kuvaus
Karunan kartano 1500-luvun puolivälistä edustaa kartanoarkkitehtuurimme vanhinta kerrostumaa.

Karunan kartano on tärkeitä varsinaissuomalaisia 1500-luvun kartanoita ja yksi Sauvon pitäjän monista historiallisista kartanoista. Kartanon 1500-luvun puolivälissä rakennettu päärakennus on Siuntion Sjundbyn ohella vanhimpia asuinkartanoita maassamme. Kartano puistoineen, kirkkoineen ja talousrakennuksineen on monipuolinen ja ajallisesti kerroksinen kartanokulttuurista kertova kokonaisuus.

Sauvonlahden läheisyydessä sijaitsevan kartanon päärakennus on kaksikerroksinen ja rakennuksen huoneet on järjestetty paritupapohjakaavan mukaan. Kartanon ulkoasu, jolle keskirisaliitin porrastettu päätykoriste antaa keskiaikaisen leiman, on peräisin 1800-luvun jälkipuoliskolla tehdystä romantisoivasta tyylikorjauksesta. Pääsisäänkäynnin yläpuolella olevassa taulussa oleva vuosiluku 1566 kertoo rakentamisajasta.

Kartanoon kuuluu päärakennuksen lisäksi 16 muuta rakennusta, jotka on rakennettu 1700-luvulta 1900-luvun alkupuolelle. Vanhimpia ovat kaksi työväen asuinrakennusta ja sauna 1700-luvulta. Kartanon suuri puisto liittyy etelässä kirkkomaisemaan. Arvid Hornin rakennuttama puukirkko on siirretty Seurasaaren ulkomuseoon, mutta vanha kirkkotarha, laamanni J. Olivencreutzin hautakappeli ja rakennusmestari Anders Wahlbergin johdolla rakennettu kellotapuli vuodelta 1767 ovat muistuttamasta siitä. Vanhan kirkkomaan aitaan liittyy ruumishuone. Karunan uusi kirkko on rakennettu vanhan kirkkomaan viereen merenrantaan arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemana. Harmaagraniitilla vuoratun kansallisromanttisen pitkäkirkon torni on sijoitettu runkohuoneen ja toisen kylkiäisen kulmaan.
 
Historia
Sauvon Karunan kylässä oli 1540 kaksi taloa. Turun linnan vouti Henrik Simoninpoika sai verovapauden 1550-luvulla tiloista toiseen, johon yhdistettiin toinen tila 1560-luvulla. Samalla vuosikymmenellä Henrik Simoninpoika rakennutti säterioikeudet saaneelle tilalle kivikartanon, jota olivat rakentamassa Turun linnan käsityöläiset, kuten linnan johtava muurarimestari Staffan Mattsinpoika ja kirvesmies Henrik Andersinpoika torninrakentaja. Vaakunataulun veisti kivenhakkaaja Antonius Timmerman. Kartanoa lienee kunnostanut laamanni J. Olivencreutz, joka omisti sen 1752-1804. Kartano sai nykyisen ulkoasunsa 1800-luvun loppupuolella.

Karunan kartanolla oli patronaattioikeus 1681 Sauvon emäseurakunnan kappeliksi perustettuun Karunan seurakuntaan. Karunan seurakunta itsenäistyi omaksi kirkkoherrakunnaksi 1908 ja nykyinen kirkko valmistui 1910. Kappeliseurakunnan perustamisen yhteydessä rakennettu ja 1774 korjattu puukirkko siirrettiin uuden kirkon valmistuttua Seurasaaren ulkomuseoon Helsinkiin. Sauvoon Karuna liitettiin 1969.
 
Lisätietoa
Eino Jutikkala - Gabriel Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat II. Helsinki 1941.

Rakennushistoriallinen inventointi, Irja Sahlberg. Turun maakuntamuseo 1944.

Tove Riska, Karunan kirkot. Suomen kirkot 3. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1964.

Sixten Ringbom, Josef Stenbäck ja kansallinen kiviromantiikka. Taidehistoriallisia tutkimuksia 6. Taidehistorian seura 1982.

C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. 1989.

Kari Alifrosti, Sauvon historia Ruotsin ajalla n.1200-1808. Sauvon historia I. Sauvon kunta 1990.

Paula Saarento - Tellervo Saukoniemi (toim.), Sauvon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 11. Sauvon kunta, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto 2008.
 
kohteeseen sisältyy:  hautausmaa; kartano; kirkko; puisto;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Karunan kartanon päärakennus.

Palvelusväen hirsinen rakennus Karunan kartanon puiston alueella.

Karunan kirkko.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Karunan kartano ympäristöineen
 
© Museovirasto 2009