på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Pori Satakunta
Reposaaren yhdyskunta
 
Kuvaus
Reposaari on Kokemäenjoen suiston uloin saari Selkämeren ulapan äärellä. Reposaari yhdessä Mäntyluodon (kts. Mäntyluodon luotsi- ja satamaympäristö) kanssa muodostaa Porin kaupungin edustalle 1800-luvun jälkipuoliskolla kasvaneen yhdyskunnan, jolla on eritoten satamatoimintojen, telakan ja höyrysahan ansiosta ollut suuri paikallinen ja valtakunnallinen merkitys.

Reposaaren taajaman säännöllinen, pitkänomainen ruutuasemakaava valmistui 1874. Yhtenäinen, vaatimaton puinen rakennuskanta on pääasiassa merenkulun kulta-ajalta 1800-luvun jälkipuolelta ja 1900-luvun alusta. Poriin kuuluva Reposaaren kaupunginosa kirkkoineen, kouluineen, hotelleineen ja vehreillä tonteilla olevine klassillistinehenkisine puutaloineen muodostaa pienoiskaupungin. Reposaaren kuusikulmainen puukirkko ja kahdeksankulmainen tapuli rakennettiin 1876, kansakoulu 1877, luotsiasema 1800-luvun loppupuolella ja arkkitehti Johan Nordstrandin suunnittelema VPK:n talo 1901.

Alueen rakennuskannan vanhimman osan muodostavat 1838 valmistunut hotelli ja 1800-luvun puolimaisssa rakennetut porvarishuvilat, joista näyttävin on 1892 valmistunut kolmikerroksinen Villa London.

Reposaaren entisen sahan alueeseen liittyy puinen konttorirakennus sekä yhdeksän työväenasunnon yhtenäinen ryhmä. Maan tärkeimpiin suursahoihin kuuluneesta 1995 palaneesta Reposaaren sahasta on jäljellä enää savupiippu, kun palaneen sahan rauniot kesällä 2000 on purettu. Entinen sahayhdyskunta on säilynyt tiiviinä alueena.

1896 perustetulla hautausmaalla on torpedovene S2:n uppoamisessa 1926 menehtyneiden yhteishauta, jolle pystytettiin Väinö Aaltosen veistämä ja 1930 paljastettu muistomerkki. Nykyisessä linnakepuistossa on 1930-luvulla rakennettu betoninen bunkkeriasema ja juoksuhautoja.

Reposaaren puinen luotsiasema kuuluu sataman rakennuskantaan ja on harvinainen esimerkki varhaisten satamaluotsien toiminnasta. Satamatoiminnot, telakka ja höyrysaha muodostivat elinkeinollisen perustan 1960- ja 1970-luvulle saakka, jonka jälkeen keskittäminen ja kilpailun kiristyminen on saanut ne lopettamaan toimintansa.
 
Historia
Suojaisan ja syvän luonnonsatamansa ansiosta Reposaari oli jo varhain tunnettu välietappi tultaessa Itämereltä Pohjanlahden jokien kauppapaikoille. Vastaperustetun Porin kaupungin nautintaan ja käyttöön saari annettiin 1558. Saari oli aluksi lähinnä karjanlaitumena, mutta jo 1600-luvulla sen satamaa käytettiin isoimpien laivojen lastaamiseen. Ensimmäinen laituri rakennettiin saareen 1775 ja satamavouti aloitti 1780. Kokemäen suiston madaltuessa Reposaaresta tuli 1700-luvun lopulta alkaen Porin virallinen ulkosatama. Reposaaressa laivanrakennuskausi alkoi 1826. Nykyisessä Varvinrannassa toiminut veneveistämön viimeinen laiva laskettiin vesille 1863.

Ruukinpatruuna Gustaf Tigerstedt sai 1871 senaatilta luvan höyrysahan rakentamiseksi Reposaareen. Sahan rakentajaksi ja omistajaksi tuli seuraavana vuonna tukholmalainen tukkukauppias J.E. Francke. Saha oli 1900-luvun alkupuolella yksi Suomen merkittävimmistä sahalaitoksista. Vientisatama ja saha synnyttivät saarelle 1800-luvulla oman yhdyskuntansa.

Asutuksen kasvu edellytti rakentamisen ohjausta ja asemakaava vahvistettiin 1874. Reposaari oli 1870-luvulla Suomen suurin vientisatama, mikä näkyi taajaman voimakkaana kasvuna. Tällöin rakennettiin mm. kirkko ja koulu. Reposaari säilytti asemansa tärkeänä vientisatamana aina 1890-luvulle, jolloin vastapäiseen niemeen, Mäntyluotoon, rakennettiin uusi satama ja rautatie. Satamatoiminta keskittyi 1900-luvun aikana yhä enemmän Mäntyluotoon ja myöhemmin pengertien valmistumisen jälkeen uuteen syväsatamaan, Tahkoluotoon. Reposaaren satama muutettiin kalasatamaksi 1967. Reposaarelle Lampanluodon ja pienten saarien yli kulkeva pengertie valmistui 1956.

Reposaaren konepaja perustettiin 1916. Toiminta laajeni sotakorvausten seurauksena 1945 laivanrakennukseen. Kilpailun kiristyminen ja yrityskaupat lopettivat konepajan kuten myös sahan toiminnan 1970-luvulla. Konepajan rakenteet ovat pääosin purettu ja sen alueella pidetään loma-asuntomessut 2008.

Krimin sodan aikana Reposaarta käytettiin tähystyspaikkana. 1900-luvun alkupuolella venäläiset rakennuttivat Riitakalliolle tykkipatterin, joka oli osa laajaa Pietarin kaupungin puolustusvyöhykettä. Reposaaren merisuojeluskunnan rannikkopatteri rakennettiin 1935 vapaaehtoisena maanpuolustustyönä lähelle Reposaaren eteläkärkeä. Tähystystorni rakennettiin seuraavana vuonna. Patterin kustansi kauppaneuvos Werner Hacklin. Patteri laajennettiin linnakkeeksi 1939. Linnoituksen päätehtävänä oli sataman ja Porin kaupungin suojaaminen. Nykyisin alue on museona.
 
Lisätietoa
Reposaaren Höyrysaha O.Y. 1872 - 1922. Helsinki 1922.

Markku Aukia, Reposaaren sahatyöläisten työstä ja asuinympäristöstä. Satakunnan museo. 1978.

Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliiton julkaisu A:177. Pori 1990.

Toiveet ja todellisuus. Satakunnan rakennusperinnön hoito-projekti 1998-2000. Loppuraportti. Toim. Minna Linnala ja Liisa Nummelin. Satakunnan museon julkaisuja 13/2000.

http://www.helsinki.fi/hum/meh/merimerkit/
Väylien varsilta - Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat. Verkkosivutuotanto Helsingin yliopisto, Merenkulkulaitos, Museovirasto, 2001.

Jouni Multimäki - Harri Nyman, Merenkulun rakennusperintö - ehdotus valtakunnallisesti merkittävinä kohteina suojeltavasta merenkulun rakennusperinnöstä. Museoviraston rakennushistorian osasto 2002 (painamaton raportti).

Internetsivut: http://www.poritieto.com/index.php/Etusivu

Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa, Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä saharakennuksia ja -ympäristöjä, Helsinki 1996.

Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005.
 
kohteeseen sisältyy:  kaava-alue; kaava-alue; kaupungin asuintalo; kirkko; linnoitus; luotsiasema; saha; satama;
ympäristön nykyluonne:  merialue;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Porin Reposaaren kirkko ja pääkatu.
 
Kartta: Reposaaren yhdyskunta
 
© Museovirasto 2009