på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Pori Satakunta
Porin teollisuusmaisema
Kuvaus
Porin teollisuusmaisema, puuvillatehdas, konepaja ja saha, on tyyppiesimerkki 1800-luvun loppupuolella vanhoihin rannikkokaupunkeihin syntyneestä monipuolisesesta teollisuudesta, jonka kehittymiseen ja sijoittumiseen vaikuttivat olennaisesti ulkomaiset raaka-aineet, hyvät yhteydet, työvoima ja markkinat. Kokemäenjoen suulle vastakkain rakentuneet punatiiliset teollisuuslaitokset ja Porin kivinen kaupunkikeskusta muodostavat maisemallisesti ja historiallisesti merkittävän ja hyvin säilyneen 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun kaupunkimaiseman, johon olennaisena osana kuuluvat teollisuusrakennukset. (Kts. myös Kivi-Pori)

Puuvillatehtaan punatiiliset rakennukset ovat vanhimmilta osiltaan 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvun alkupuolelta. Koko tehdasalueen suunnitelman laati arkkitehti August Krook. Näyttävän kehräämörakennuksen rinnalla jokirantaa hallitsee puutarhan ympäröimä entinen konttori- ja johtajan asuinrakennus, jonka on suunnitellut arkkitehti Runar Finnilä 1934. Tehdasalueeseen liittyy sen itäpuolella yhtenäinen puutaloasuinalue sekä Puuvillatehtaan rakennuttamat funktionalistiset, Erik Bryggmanin suunnittelemat asuinkerrostalot 1940-luvulta.

Pohjoisrannalla sijaitsee niin ikään Porin Konepaja, jonka punatiiliset rakennukset ovat pääosin 1910- ja 1930-luvulta. Alueen teollisen perinnön kannalta huomattavimpia rakennuksia on 1800-luvun lopulla kehittynyttä konepajarakentamista tyypillisesti edustava valimo (1903) ja suuri koneistushalli (1917).

Pohjoisrannan teolliseen maisemaan kuuluva, 1922 valmistunut Isonsannan suursahan kaksikerroksinen puurakennus on säilyttänyt höyrysahakaudelle ominaisen arkkitehtonisen ulkoasunsa. Saharakennukseen liittyy 1897 valmistunut voima-asema savupiippuineen. Isosanta on Porin Pihlavan ja Haukiputaan Martinniemen sahojen rinnalla ainoa säilynyt höyrysahakauden suursahan rakennus.

Porin teollisuusmaisema on osa Porin kansallista kaupunkipuistoa.
 
Historia
Porin konepaja kuuluu kaupungin ensimmäisiin teollisuuslaitoksiin. Yritys perustettiin 1858 Isosantaan, Vaasaan vievän maantien varrelle. Alue oli vuoden 1686 lahjoitusmaata ja siitä asti kaupungin maata, joskin rakentamatonta aluetta.

Konepajan perustivat ruukinomistaja K. J. Lönegren ja kauppias G. S. Björnberg. Toimialan nousukaudet ovat yhä nähtävissä konepajan 1900-luvun alun, 1910- ja 1930-lukujen rakennusvaiheina. Alueelle leimaa-antava, Johan Nordstrandin suunnittelema, valimorakennus oli valmistuessaan 1903 yksi maan suurimmista. Monumentaalisen konehallin suunnitteli Torkel Nordman ja se valmistui 1918. Nordmanin suunnittelema konttorirakennus rakennettiin 1916. Koneistusosasto ja puimakonetehdas rakennettiin 1930-luvulla Jarl Eklundin ja tiilinen uusi valimo 1948 Jaakko Tähtisen suunnitelman mukaan. Konepajan tuotantoon kuuluivat keittiöliedet, silitysraudat, työkalut, höyrykoneet, laivat, puimakoneet ja rautatievaunut. Porin kirkon valurautainen torni valettiin konepajalla 1860-63. Konepaja siirtyi Roselew-yhtiön omistukseen 1870-luvulla ja säilyi aina 1980-luvulle saakka, jonka jälkeen uudeksi omistajaksi tuli Rauma-Repola. Tilat ovat edelleen suurelta osin alkuperäisessä käytössä.

Isonsannan saha lukeutuu Iin Kestilän, Anjalan Heikkilän ja Pietarsaaren Stockholmenin sahojen rinnalla maamme ensimmäisiin höyrysahoihin. Senaatti myönsi 1860 kauppias Carl Johan Borgille vuonna luvan perustaa höyrysahan Poriin Isonsannan saarelle. Tämä oli ensimmäinen askel Satakunnan sahateollisuuden siirtymisessä sisämaasta rannikolle. Konepaja ja saha siirtyivät 1870-luvulla Rosenlew-yhtiölle. Sahalaitos muutettiin 1941 Rosenlew-yhtiön puutalotehtaaksi, jona se toimi 1950-luvulle saakka.

Porin Puuvillatehtaan perustajia vuonna 1898 olivat kaupungin huomattavimmat liikemiehet sekä mm. toiminimet W. Rosenlew Co. ja A. Ahlström. Varhaisimpien rakennusvaiheiden suunnittelijoina olivat arkkitehdit August Krook ja Onni von Zansen. Arkkitehti Runar Finnilän piirtämä tiilinen konttorirakennus valmistui 1935. Tehdasalue on kasvanut nykyhahmoonsa useana rakennusvaiheena pääasiassa 1920-, 1930- ja 1950-luvun laajennuksissa. Kutomo vaurioitui tulipalossa 1980-luvun alkupuolella, jonka jälkeen tekstiilituotanto supistui ja toiminta loppui. Nykyisin tilat ovat pääosin eri yritysten toimitiloina. Puuvilla tehtaan ja konepajan väliset puutalokorttelit rakennettiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kaupungininsinööri F.J. Lindströmin 1893 laatiman asemakaavan mukaan.
 
Lisätietoa
W. Rosenlew & Co Aktiebolag 1853 - 1953. Helsingfors 1953.

Jorma Ahvenainen, Suomen sahateollisuuden historia. Porvoo 1984.

Liisa Nummelin, Porin teollisuusympäristöt. Satakunnan museon julkaisuja 6/1987. Pori 1987.

Ars. Suomen taide 4. Otava 1989.

Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliitto. Sarja A:177. Pori 1990.

Timo Kantonen, Satakunta sahaa. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä saharakennuksia ja -ympäristöjä. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18. Helsinki 1996.

Toiveet ja todellisuus. Satakunnan rakennusperinnön hoito-projekti 1998-2000. Loppuraportti. Toim. Minna Linnala ja Liisa Nummelin. Satakunnan museon julkaisuja 13/2000.

Suistolaisten puisto. Porin kansallisen kaupunkipuiston historia ja maisema. Toim. Maunu Häyrynen et al. Porin kaupunki 2004.

Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005.
 
kohteeseen sisältyy:  kaava-alue; kaupungin asuintalo; muu teollisuusrakennus; muu teollisuusrakennus; puunjalostustehdas; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Porin Puuvillatehtaan alue Kokemäenjoen pohjoisrannalla.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Porin teollisuusmaisema
 
© Museovirasto 2009