 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Lapinjärvi | Uusimaa | |
Lapinjärven huoltola |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Lapinjärven huoltola | ||
| Kuvaus | ||
| Lapinjärven huoltolalla on huomattava maisemallinen asema laajan viljelyaukean ympäröimänä Lapinjärven rannassa kohoavalla kumpareella, jonne johtaa pitkä koivukuja. Alueen rakennuskanta kuvastaa monipuolisesti hallinto- ja rakentamishistoriaa. Alueen rakennuskantaa leimaa kaksi eri-ikäistä kerrostumaa, 1800-luvun lopun kartanorakentaminen ja 1930-luvun huoltolakauden, korkeatasoinen funktionalistinen laitosrakentaminen.
Lapinjärven huoltola on toinen 1937 alkoholistilain mukaan perustetuista valtion alkoholistiparantoloista. Lapinjärven huoltolan neljän funktionalistisen rakennuksen ryhmä on rakennettu entisen Sjökullan latokartanon alueelle. Kartanovaiheesta on säilynyt osittain kaksikerroksinen, rakennustekniikaltaan harvinainen, savesta ja kanervasta rakennettu päärakennus 1800-luvun lopulta sekä joukko talousrakennuksia. Kartanopuisto rajautuu Lapinjärveen. |
||
| Historia | ||
| Sjökullan kartano muodostui 1564 viidestä läänitetystä tilasta. Kartano toimi Kymenkartanon läänin maaherran virkatalona 1750-1839. Kukaan maaherroista ei kuitenkaan asunut kartanossa, vaan pehtoori vastasi kartanon viljelyksistä.
Autonomian ajan jälkipuoliskolla Sjökullan kartanoa vuokrattiin ulkopuolisille. Kartanon rakentamishistorian kannalta merkittävin omistajista oli Ernst Fabritius, joka rakennutti nykyisen päärakennuksen 1896 Suomen oloissa harvinaisella savirakennustekniikalla arkkitehti Bruno Granholmin suunnitelmin. Fabritiuksen aikana Sjökullaan perustettiin suomenkielinen maatalouskoulu (Latokartanon maanviljelyskoulu), joka toimi 1896-1911. Sjökullan maanviljelystoiminta, karjanhoito ja muu tilanhoito nousi kukoistukseensa ja kartano oli uudenaikaisen maanviljelyn mallitila. Maatalouden nopea koneellistuminen ajoittui juuri maanviljelyskoulun toiminnan ajalle. Kartanossa toimi myös oma meijeri. Koulun toiminta päättyi valtion lakatessa avustamasta sitä 1911. Itsenäisyyden alkuvuosina Sjökullan kartanoa vuokrasi Lapinjärven Pukaron kartanon omistaja, "possessionaatti" Jonas Borup. Kartanon maat pienenivät torppien (11) ja mäkitupien (30) itsenaistyttyä. Borup-suvun vuokrakauden päätyttyä 1934 valtio ei enää vuokrannut kartanoa, vaan antoi kartanon metsät Metsäntutkimuslaitokselle ja kartano siirtyi 1934 sosiaaliministeriön hallintaan. Vuodet 1934-37 kartanossa toimi työsiirtola. 1930-luvun lamakausi ja työttömyys koettelivat nuorisoa ja valtio perusti eri puolille maata "työlaitoksia", yhden näistä Lapinjärven Sjökullaan. Siirtola joutui kuitenkin lopettamaan toimintansa 1937 valtion ja jäsenkuntien lopettaessa avustukset. Suomen alkoholipolitiikassa tapahtui muutos 1932, jolloin kieltolaki lopetettiin ja perustettiin OY Alkoholiliike AB. Valtion toimintaperiaatteisiin kuului vastuunkanto alkoholin aiheuttamista terveydellisistä ja sosiaalisista seurauksista. Uuden politiikan mukainen laki, jonka mukaan alkoholisteja pitää hoitaa ja ongelmatapauksia siirtää pakkohoitoon, astui voimaan 1937. Sjökullasta muodostettiin 1937 alkoholistiparantola, jonka neljä arkkitehti Väinö Vähäkallion suunnittelemaa rakennusta valmistuivat 1939. Huoltolan toiminta jatkui 1990 asti. Huollettavat tekivät maatalous -ja rakennustöitä. Puolustusvoimat piti aluetta hallussaan joulukuusta 1939 heinäkuuhun 1941, jolloin alueella toimi autokomppania ja sotasairaala. 1990 alueelle perustettiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus ja 1991 paikalla aloitti toimintansa siviilipalvelusmiesten koulutuskeskus. |
||
| Lisätietoa | ||
| Suomen kartanot ja suurtilat I. Toim. Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander. Helsinki 1941.
Teuvo Peltoniemi & Martti Voipio Martti, Alkoholi ja yhteiskunta. Keuruu 1986. Mikael Korhonen & Christer Kuvaja, Lapinjärven historia, Jyväskylä 1995. Virkataloarkistot. Lapinjärvi, Sjökulla. Hämeen maakunta-arkisto. Eero Soinio ja Antti Kukkonen, Sjökullan historia. 2004. Siviilipalveluskeskuksen Lapinjärven koulutuskeskuksen www-sivut: http://www.sivarikeskus.fi/fi/siviilipalveluskeskus/koulutuskeskuksen_historia (2.8.2018). |
||
| kohteeseen sisältyy: huoltola; kartano; muu hallintorakennus; puisto; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Viljelysmaisema ympäröi Lapinjärven huoltolaa. Mikko Kääriäinen 1999. |
Lapinjärven huoltolan uudempi päärakennus. Mikko Kääriäinen 1999. |
Lapinjärven huoltolan funktionalistista laitosarkkitehtuuria; rakennukset A ja B. Hannu Eerikäinen 2005. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU