 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Loviisa | Uusimaa | |
Svartholman linnoitus |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Svartholman linnoitus | ||
| Kuvaus | ||
| Svartholma ja siihen liittyvä Loviisan maalinnoitus ovat Ruotsin Turun rauhan 1743 aluemenetysten jälkeen rakentamia linnoituksia. 1700-luvun loppupuolen ruotsalaista linnoitustekniikkaa edustava Svartholma on merkittävä osa valtakunnan itärajan puolustushistoriaa.
Svartholman merilinnoitus ja Loviisan maalinnoitus ovat Helsingin edustalle rakennetun Suomenlinnan päälinnoituksen itäinen etuvarustus. Svartholma sijaitsee Loviisanlahden suussa valvoen sen liikennettä. Svartholman linnoituksen ytimen muodostaa neliömäinen redutti, jonka kulmissa on teräväkärkiset bastionit. Järjestelmää täydentävät holvatut kasematit sekä kaksikerroksiset kurtiinirakennukset. Linnoitukseen kuuluvat sen koillispuolella linnoituksen hautausmaa, Hautasaari sekä sen vieressä Ruutikellarisaari. |
||
| Historia | ||
| Turun rauhassa 1743 Ruotsin itärajaksi tuli Kymijoen läntisin haara ja Ruotsi menetti kaikki itärajan linnoituksensa. Valtiopäivät päättivät 1747 rakentaa Suomen puolustuksen järjestämiseksi ja Kronstadtin vastapainoksi kaksi kaksoislinnoitusta: Sveaborgin varikkolinnoituksen ja laivastotukikohdan Helsingin edustalle sekä sen etuvarustukseksi rajalinnoituksen Degerbyhyn ja sen edustalle olevalle Svartholman saarelle. Loviisanlahden suulla sijaitsevan Svartholman tehtävä oli yhdessä Loviisan maalinnoituksen kanssa ehkäistä vihollisen eteneminen rajalta Ruotsin valtakunnan alueelle.
Svartholman merilinnoituksen rakennustyöt aloitettiin 1748 Augustin Ehrensvärdin suunnitelmien mukaan. Svartholma noudatti aikansa vallitsevaa linnoitusoppia - bastionijärjestelmää, jonka perustana oli tykistöön ja linnoituksen pohjakaavan geometriaan perustuva puolustus. Varustukset porrastettiin, etummaiset suojasivat taaempia suoralta tykkitulelta. Rakennustyöt etenivät kahdeksana ensimmäisenä vuonna ripeästi. Päälinnoituksen perustukset valmistuivat, bastionit saatiin lähes lopulliseen korkeuteensa ja rantavarustusten rakentaminen aloitettiin. Bastionit saivat rakennustöitä johtaneiden upseerien mukaan nimet Nordenskiöld, Qveckfelt, von Schantz ja Röök. 1750-luvun lopulta lähtien työt viivästyivät varojen puutteen ja sotien aiheuttaman työvoimapulan vuoksi. Päälinnoitus valmistui pääosin 1764. Linnoituksen pystysuorien muurien korkeus vaihteli 7,2 ja 9 m välillä. Bastionien holvatut, pomminkestäviksi tarkoitetut kasematit olivat takaa avonaisia ja bastionien päällä kulkivat avoimet vallikäytävät kivisine rintamuureineen. Kurtiinit muodostivat kahdessa kerroksessa holvattuja miehistö- ja huoltotiloja. 1770-luvun kuluessa linnoitus valmistui siihen asuun, mihin se ruotsalaisella kaudella jäi. Kustaa III sodan yhteydessä Svartholma saatiin tilapäiseen puolustuskuntoon 1788 täydentämällä rantavarustuksia ja tekemällä uusia pattereita. Suomen sodan syttyessä 1808 tärkeät rantavarustukset olivat vielä keskeneräisiä ja kanuunoita ja mörssäreitä oli vain kolmasosa tarvittavasta määrästä. Jo 1760-luvulla oli arvioitu, ettei linnoitukseen olisi voitu sijoittaa riittävästi tykistöä ja että eteläsivun varustukset olivat riittämättömät. Venäläiset aloittivat sodan helmikuussa 1808 ja Loviisa oli venäläisen armeijan ensimmäisen päivämarssin päämäärä. Venäläiset piirittivät pari viikkoa Svartholmaa. Tykistö ampui saarta vain harvakseltaan eikä linnoitukselle koitunut mainittavaa tuhoa. Upseeriston päätöksellä Svartholma antautui miltei ilman vastarintaa 18. maaliskuuta. Svartholmalla ei ollut enää strategista merkitystä, kun Suomi liitettiin Venäjään. Linnoitusta käytettiin osittain sotilastukikohtana ja osittain suomalaisten vankien vankilana, myöhemmin myös venäläisten poliittisten vankien vankilana. Svartholma oli kuitenkin vankilaksi sopimaton ja valitusten lopputuloksena vankila lakkautettiin ja vangit siirrettiin Suomenlinnaan vuoden 1847 alussa. Joitakin vuosia myöhemmin vietiin Svartholmaan jälleen joukko vankeja, mutta Krimin sodan puhjettua heidät siirrettiin Hämeenlinnaan. Venäläinen varuskunta jatkoi toimintaansa vuoteen 1853, jolloin linnoitus tyhjennettiin. Krimin sodan alkaessa Suomenlahden linnoitukset olivat huonossa kunnossa. Sodan uhan kasvaessa alkoi kiireellinen varustautuminen. Useita jo lakkautettuja linnakkeita aiottiin ottaa uudelleen käyttöön. Myös Svartholmaa varten tehtiin korjaussuunnitelmia. Varustuksessa ja huoltotavoissa ilmeni kuitenkin ylivoimaisia puutteita ja Svartholma päätettiin tyhjentää. Aseistus poistettiin ja puutalot sekä kivirakennusten puiset ovet ja ikkunat vietiin mantereelle. Englantilaisen laivasto-osaston saapuessa Loviisan edustalle 4. heinäkuuta 1855 Svartholma oli jo tyhjä. Seuraavana päivänä laivoista siirrettiin tuhansia kiloja ruutia linnoitukseen ja iltapäivällä se räjäytettiin raunioiksi. Raunioilta alettiin hakea rakennusmateriaalia heti räjäyttämisen jälkeen. Loviisan paloa seuranneissa jälleenrakennustöissä käytettiin raunioista purettuja tiiliä. Pohjoisen ja läntisen kurtiinien tiiliä käytettiin mm. raatihuoneen ja kirkon rakennustöissä. Purkutöiden jälkeen saarta käytettiin lähinnä laidunmaana. Muurien sortuminen jatkui kosteuden ja pakkasen vaikutuksesta. Linnoitus peittyi purkujätteen ja kasvillisuuden alle. Linnoituksesta oli 1900-luvun alussa tunnistettavissa enää osia rantavarustuksesta ja bastioneista. Museovirasto aloitti Svartholman linnoituksen suunnitelmallisen restauroinnin 1960-luvun lopulla. Toinen vaihe päälinnoituksen restauroinnista ja saaren ympäristön kohennustöistä valmistui 1998 linnoituksen 250-vuotisjuhliin. Muurinkorjauksia ja saaren kohennustöitä on tämänkin jälkeen jatkettu yhteistyössä Loviisan kaupungin kanssa. |
||
| Lisätietoa | ||
| Markus Palokangas et al. (toim.), Suomenlahden rauniolinnat. Helsinki 1977.
Olle Sirén, Loviisan kaupungin historia 1745-1995. Loviisa 1995. Svartholma. Museovirasto, Loviisan kaupunki 2002. Museovirasto verkkosivusto Linnasta linnaan http://www.fort.fi/kohteet_loviisa.html (4.3.2009). Museoviraston www-sivut, http://www.nba.fi/fi/svartholma (23.5.2009), http://museovirastorestauroi.nba.fi/svartholma.htm (4.3.2009). |
||
| kohteeseen sisältyy: linnoitus; muinaisjäännös; | ||
| ympäristön nykyluonne: merialue; | ||
Svartholman linnoitus. Hannu Vallas 1997. |
Vasemmalla Svartholman pääportti ja Bastioni Nordenskiöld. Timo-Pekka Heima 2008. |
Svartholman linnoitus, sisäpiha. Timo-Pekka Heima 2008. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU