Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Loviisa Uusimaa

Pernajan kirkko ja pappila

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Pernajan kirkko ja pappila
Kuvaus
Keskiaikainen Pyhälle Mikaelille omistettu harmaakivikirkko on Pernajanlahden itärannalle Suuren Rantatien varteen rakentuneen ja hyvin historiallisen luonteensa säilyttäneen Pernajan kirkonkylän keskipiste.

Kirkossa on valkoiseksi kalkitut seinämuurit. Päätyjen tiiliornamentiikka noudattaa Itä-Uudenmaan kirkoille tyypillisiä muotoja. Kirkkosali on kolmilaivainen; kahdeksankulmaiset tiilipintaiset pilarit jakavat sen kuuteen traveeseen. Keskilaivan kaksi itäisintä holvia on monimuotoista ns. suomalaista tähtiholvia, muut keskilaivan holveista ovat tähtiholveja, sivulaivoissa on ristiholvit. Kirkkosalissa on eri vuosisadoilta olevaa sisustusta ja esineistöä. Keskiajalta ovat triumfikrusifiksi ja Ristin tietä kuvaava alttarikaappi sekä kalkkikivinen kasteallas. Barokkityylisen saarnastuolin ovat lahjoittaneet Lorentz Creutz vanhempi ja hänen vaimonsa Elsa Duwall 1652. Kirkossa olevista hautamuistomerkeistä merkittävin on tallinnalaisen Arent Passerin työpajassa valmistettu Viipurin linnan käskynhaltija Arvid Tönnesson Wildemanin ja hänen vaimonsa Anna Björnram henkilökuvilla varustettu kalkkivinen hautalaatta. Kirkossa on seitsemän hautajaisvaakunaa, joista 1667 kuolleen Jacob Creutzin hautajaisvaakunaan kuuluu kahdeksan äidinpuolen ja kahdeksan isänpuolen sukuvaakunaa.

Kirkkotarhassa on neljä hautakappelia. Tervikin kartanolle kuuluva uusklassillinen C.L. Engelin piirtämä de Geer- ja Ehrnrooth-sukujen hautakappeli on vuodelta 1824. Sarvilahden kartanon empiretyylinen von Born-suvun kappeli vuodelta 1834 on tehty Pehr Granstedtin 1823 laatiman piirustuksen mukaan. Kaksi muuta hautakappelia ovat kuuluneet Jägerhorn- ja Grenman-suvuille.

Kirkkotarhan itäpuolella harjulla olevan korkean uusgoottilaisen kellotapulin viersssä on säilynyt vanhaa mäkitupalaisasutusta.

Sankarihauta-alue itään kaartuvan Suuren rantatien eteläpuolella on arkkitehtien Carl Frankenhaeuser ja Rafael Blomstedt suunnittelema. Piispa Mikael Agricolan patsas on kopio Emil Wikströmin Viipuriin 1908 tekemästä patsaasta.

Kirkon länsipuolella oleva pitäjäntupa on harvoja Suomessa säilyneitä.

Kirkkoherran pappila Suurelta rantatieltä etelään erkanevan kylätien varressa on keskiaikaisella paikallaan Pernajanlahden lähituntumassa. Pihapiirissä on Perniön ja Taivassalon pappiloiden tapaan kaksi eri aikakausia edustavaa pappilarakennusta. Vanhempi, mansardikattoinen pappila 1700-luvun lopulta on tyypillinen kustavilaisen kauden rakennus. Nykyinen pappila on rakennettu 1830-luvulla ja se kuvastaa empirekauden asumiskulttuuria sekä huonejaollaan että julkisivujensa arkkitehtuurilla.
 
Historia
Pernajan seurakunta mainitaan asiakirjalähteissä Porvoon kappelina 1340 ja omana kirkkopitäjänä 1363.

Kirkossa on kolme rakennusvaihetta. Sakaristo kuuluu niistä ensimmäiseen, se on ehkä jo 1300 luvun lopulla tai 1400-luvun alussa, jolta ajalta ovat kattorakenteetkin. Sakariston katon selkäpuita tukevat hoikat saksiristikot, jotka on lovettu ulompaan jalasparruun. Sakaristoon liitetyn runkohuoneen rakentaminen on ajoitettavissa kattotuolien dendrokronologisen vuosilustoselvityksen perusteella 1440-luvun alkuun. Holvaus kuuluu kolmanteen vaiheeseen, jolloin myös kirkon ikkunat ja portaalit sekä länsipääty saivat tiilimuurauksensa. Kirkon 1938-1939 arkkitehti Carl Frankenhaeuserin johdolla tehty restaurointi kuuluu edelleen Suomen onnistuneimpiin.

Uusgoottilainen tiilinen kellotorni on rakennettu 1854-1855 lääninarkkitehti Jean Wikin piirustuksen mukaan.

Pitäjäntupa oli alkuaan 1756 käräjätuvaksi tehty rakennus, joka 1870-luvulla muutettiin kirkonkylän ensimmäiseksi kouluksi. Pitäjäntupana se on toiminut 1890-luvun alusta alkaen.

Pappilan päärakennus rakennettiin 1850-1851 ja sen edeltäjä 1775-1776.
 
Lisätietoa
A.W. Rancken, Pernå kyrka, Vördade minnen i nyländsk bygd. Ekenäs 1950.

Isidor Eriksson, Pernå kyrka. Helsingfors 1953.

Olle Sirén, Pernå sockens historia II:2. Borgå 1981.

Olle Sirén, Perno sockens historia III :1-2 Lovisa 1989 ja 1996.

Selja Flink, Pernajan eteläosien rakennusinventointi 1996. Pernajan kunta 1997.

Olle Sirén, Pernå sockens historia IV. Tiden ca 1920-1999. Lovisa 1999.

Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1117. 2007.

Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
 
kohteeseen sisältyy:  kirkko; kylä; pappila; tie;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema; kirkonkylä;
 
Pernajan kirkko. Pekka Lehtinen 2017
Pernajan kirkko. Pekka Lehtinen 2017.
Pernajan kirkon holvia. Hilkka Högström 2017
Pernajan kirkon holvia. Hilkka Högström 2017.
Pernajan kirkkotarhaa ja hautakappeleita. Hilkka Högström 2017
Pernajan kirkkotarhaa ja hautakappeleita. Hilkka Högström 2017.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009