på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Porvoo Uusimaa
Vanha Porvoo ja Porvoon linnamäki
 
Kuvaus
Porvoo on yksi Suomen kuudesta keskiajalla perustetusta kaupungista. Vanhassa Porvoossa on hyvin säilynyt keskiaikainen asemakaava, katuverkosto ja tonttirakenne. Aluetta leimaavat kapeiden kadunvarsien tiiviisti rakennetut pihapiirit, joiden rakennuskanta on pääosin 1700-luvulta. Vanha Porvoo jokimaisemineen ja linnamäkineen on osa suomalaista kansallismaisemaa.

Porvoon keskiaikaisperäinen kaupunki on rakentunut Porvoonjoen varteen Linnamäelle rakennetun puolustuslinnan eteläpuolelle. Asemakaavaa leimaa neljä joen suuntaista katua ja jyrkkää rinnettä alas laskeutuvat sivukadut. Suuri Rantatie Turusta Viipuriin kulki kaupungin läpi, ohi Kirkkotorin. Tonttirakenne on epäsäännöllinen ja tontit on rakennettu hyvin tiiviisti. Rakennuskanta on keskiaikaista kirkkoa lukuun ottamatta pääosin vuosien 1760 ja 1820 välisenä aikana rakennettua. Jokirannassa on kahdellatoista tontilla tiivis makasiinirivistö, joka muodostaa jalustan historialliselle kaupungille.

Julkiset rakennukset, kirkko, tuomiokapituli (ent. lukio), pappila ja raatihuone ovat kukin huomattavia maamerkkejä, Vanhan Porvoon tärkeitä tunnuksia. Keskiaikaiseen, 1400-luvulla nykyhahmonsa saaneeseen tuomiokirkkoon liittyy rakennushistorialtaan monijaksoinen kellotorni. Kirkkopihassa on myös pieni 1747 rakennettu puinen kirkko suomalaista seurakuntaa varten.

Tuomiokapitulin talo on rakennettu arkkitehti Samuel Bernerin suunitelmien mukaan 1756-1758. Vastaavaa, joskin yksinkertaisempaa barokkiklassismia edustavat myös rakennusmestari Gotthard Flensborgin raatihuone (1763-1764) ja kuusi yksityistaloa. Muu rakennuskanta on historiallisen kaupungin tyypilliseen tapaan kauppiasporvariston, käsityöläisten, virkamiesten ja työväestön tarpeidensa mukaan pystyttämiä. Varakkaimpien omistajien tontit ovat rantakortteleissa ja kirkon ympärillä, tonttien ja rakennusten koko pienenee kaupungin laitoja kohden.

Asemakaava katuverkostoineen, Raatihuoneen- ja Kirkkotoreineen sekä tonttirakenteineen on keskiaikaista juurta. Lukuisten tulipalojen jälkeen on aina pyritty jossain määrin suoristamaan ja leventämään katuja, mutta perusrakenne on keskiaikainen. Eteläisin kolmannes 1800-luvun alkuun kasvaneesta Vanhasta Porvoosta on jäänyt empirevaiheen regleerauksen alle.

Puurakennuskanta on muutamia kaupunginosan pohjoislaidan taloja lukuun ottamatta rakennettu puolen vuosisadan aikana 1760 palon jälkeen. Paloa edeltää muutamia kellareita. Tonteilla on yksi- tai kaksikerroksisen asuinrakennuksen ohella omistajan varallisuudesta ja elinkeinosta riippuen ulkorakennuksia, esim. leivintupia, makasiineja ja aittoja tai karjasuojia, jotka kuvastavat rakennusvaiheen puoliagraarista talousmuotoa. Aidattujen tonttien katusivulla on portti. Kadut ja kauppakartanoiden pihat on kivetty mukulakivillä. Arkkitehtuuria leimaavat kustavilaiset ja klassismin peruspiirteet, mutta kaksisataavuotinen intensiivinen käyttö on tuonut muutoksia sekä ulkoasuun että sisätiloihin. 1700-luvun mansardikatot ovat pääosin hävinneet rakennusjärjestysmääräysten vuoksi.

1760-palon jälkeen suosittiin paloturvallisuus- ja edustavuussyistä kivitaloja: Porvooseen nousikin kuusi yksityistä kaksikerroksista kivitaloa. 1900-luvulla on kaupunginosaan pystytetty parisenkymmentä uudisrakennusta pyrkien sovittamaan ne mahdollisimman hyvin historialliseen kaupunkimiljööseen, jota on tietoisesti vaalittu 1900-luvun alusta lähtien.

Porvoon Linnamäen keskiaikainen linnanpaikka sijaitsee Porvoon keskiaikaisen kaupungin luoteispuolella, Porvoonjoen itärannalla. Linnan lisäksi muinaisjäännöskokonaisuuteen kuuluvat varhaiseen rautakauteen ajoittuva Pikkulinnamäen kalmisto ja historiallisella ajalla käytössä ollut Maarinlahden muodostama luonnonsatama. Iso- ja Pikkulinnamäki ovat mäntyvaltaisia sorakumpareita. Porvoon Linnamäen alue on ollut vuosisatojen ajan suosittu nähtävyys- ja käyntikohde.

Linnamäen näkyvät rakennejäänteet ovat keskiajalta, jolloin mäki varustettiin vallein ja todennäköisesti puusta tehdyn paalutuksin. Vallit kuivahautoineen ovat edelleen helposti havaittavissa.
 
Historia
Porvoon kaupungin varhaiskehityksessä on havaittavissa kolme vaihetta, joita määrittävät ensin kirkko, sitten linna ja viimein kaupunki. Kirkko rakennettiin 1320-luvun alussa. Linna perustettiin ilmeisesti 1370-luvulla linnaläänin tukikohdaksi ja kaupunki noin vuonna 1380 korvaaman korkeammalla joen varressa sijainneen Saksalan kauppapaikan.

Porvoonjokilaakson asutus on itäisen Uudenmaan vanhinta. Porvoon linnamäellä on ollut tärkeä merkitys seudun puolustushistoriassa. Linnamäen varustaminen ajoittunee 1300-luvun loppupuolelle, Albrekt Mecklenburgilaisen hallitsijakaudelle, jolloin hallintoa luonnehti uusien linnojen ja linnoitusten rakentaminen. Linnan rakentaja oli todennäköisesti Bo Joninpoika Gripin seuraaja Jeppe Djäkn, joka sai 1387 kuninkaalta luvan rakentaa linnoja ja linnoituksia. Lupa todennäköisesti peruutettiin vuoden 1396 tienoilla, joten linnamäen linnoitus- ja käyttöaika jää hyvin lyhyeksi, mihin viittaa myös kaivaustutkimusten niukat löydöt. Porvoon Linnanmäen kohtalo oli todennäköisesti sama kuin muidenkin Albrekt Mecklenburgilaisen ajan pienten linnojen. Se jätettiin autioksi ja hävitettiin 1398 Nyköpingissä tehdyn päätöksen mukaisesti.

Ison vihan jälkeen Porvoosta tuli hiippakunta- ja lukiokaupunki. Kaupunki paloi suurimmaksi osaksi 1760. Kauppiaat asuttivat torien ja jokirannan tontit, virkamiehet seuraavan kehän niiden ympärillä, käsityöläiset kaupungin eteläosan, suojelusmiehet keskittyivät vaikeasti rakennettaville, kallioisille syrjätonteille ja kaikkein köyhimmät seurakunnan maalle tulliaidan ulkopuolelle. Tontit olivat jo vanhastaan pieniä. Se johti 1700-luvun lopulla kaksikerroksiseen rakentamiseen, mikä kiellettiin 1800-luvulla. Vauras porvaristo pyrki yhdistämään tontteja tilatarpeidensa vuoksi.

Vanha Porvoo sai jo 1936 suojelukaavan, joka uudistettiin perusteellisesti 1967-1975. Tuolloin vahvistettu asemakaava loi edellytykset vanhan kaupungin korjaus- ja kehittämistoimille.
 
Lisätietoa
Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar. Dresden 1845.

C.J. Gardberg, Kaupunkilaitos keskiajalla ja uuden ajan alussa. Suomen kaupunkilaitoksen historia 1. Keskiajalta 1870-luvulle. Suomen Kaupunkiliitto. Vantaa 1981.

Markus Hiekkanen, Borgå. Medeltida städer. Museiverket 1981.

Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö 66/1992.

Kansallismaisema. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki 1993.
Elisa El Harouny, Olli-Pekka Riipinen, Kaija Santaholma ja Timo Tuomi, Suomalaisia puukaupunkeja. Porvoo. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Helsinki 1996.

Juhani Kostet, Cartographia urbanium Finnicarum. Suomen kaupunkien kaupunkikartaografia 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. Monumenta Cartographica Septentrionalia. Rovaniemi 1997.

Carl Jacob Gardberg, Gamla staden i Borgå. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, nr 625. Helsingfors 2000.

Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, arkeologian osasto 2001.

Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1117. 2007.
 
kohteeseen sisältyy:  kaava-alue; kauppa- ja liikerakennus; kaupungin asuintalo; kirkko; pappila; raatihuone; tori;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Vanhaa Porvoota, joenrannan makasiineja.

Jokivarren rantamakasiinit taustallaan Porvoon keskiaikainen kaupunki kirkkoineen.
 
Kartta: Vanha Porvoo ja Porvoon linnamäki
 
© Museovirasto 2009