Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Helsinki Uusimaa

Eiran kaupunginosa, Huvilakadun korttelit ja Mikael Agricolan kirkko

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Eiran kaupunginosa, Huvilakadun korttelit ja Mikael Agricolan kirkko
Kuvaus
Eiran asemakaava ilmentää hyvin 1900-luvun alun sitteläisiä kaupunkisuunnitteluihanteita, kuten Vallilan ja Etu-Töölön kaupunginosienkin asemakaavat. Eira on yhtenäinen pääosin vuosien 1910-14 välillä rakennettu kaupunginosa, johon liittyvät kiinteästi myös Huvilakadun jugend-korttelit Ullanlinnassa sekä arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan kirkko.

Eiran asemakaava heijastaa 1900-luvun alun uutta huvilakaupunginosa-ajattelua eurooppalaisessa kaupunkirakennustaiteessa. Vapaamuotoisessa asemakaavassa on pyritty irtautumaan säännöllisestä ruutukaavasta, suorista kaduista ja suorakulmaisista aukioista. Kaavan keskeisen rungon muodostaa maaston korkeimmalla kohdalla soikiomainen, istutettu Engelin aukio, sen ympärillä eri tasoilla kaartuvat katulinjat sekä rantaan johtava puistokatu.

Eiran pienkerrostalojen esikuvat ovat jugend-kauden arkkitehtuurissa, jonka muuttuminen monumentaaliseksi on havaittavissa kaupunginosan rakennuksissa. Eiran arkkitehtuuri on lähinnä nimekkäiden arkkitehtien ja rakennusmestareiden, kuten Harald Smedbergin, Selim A. Lindqvistin ja nuoremman polven arkkitehtien Jarl Eklundin ja Max Frelanderin suunnittelemaa. Sekä Eiran puisto että Engelin aukio ovat 1910-luvun merkittäviä kaupunkipuistoja, jotka on suunnitellut Svante Olsson.

Eiran kaupunginosaan rajoittuvat itäpuolella Ullanlinnassa Huvilakadun neljä korttelia, jotka ovat sovellus toisesta ajalle ominaisesta asemakaavaideasta, suurkorttelipihasta. Kadut ovat suoria ja katutila suljettu. Korttelit on rakennettu väljien pihojen, jalankulku- ja huoltokujien ympärille. Rakennuskanta muodostuu pääasiassa kolmikerroksisista, 1900-luvun alussa rakennetuista jugend-tyylisistä asuinrakennuksista, joiden tornit ja ikkunaerkkerit elävöittävät katukuvaa. Huvilakadun varrella on useiden merkittävien arkkitehtien, kuten Lars Sonckin, arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen ja Onni Tarjanteen suunnittelemia rakennuksia, mutta myös monia rakennusmestareiden piirtämiä taloja. Kansallisromanttisen Eiran sairaalan on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. Sairaalan vieressä on samalta ajalta Villa Johanna, yksi harvoista art nouveau -aikakauden kokonaistaideteoksena toteutetuista yksityistaloista Helsingin keskustassa.

Arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan tiilikirkko seurakuntatiloineen rajaa kaupunginosaa Tehtaankadun pohjoispuolella Tehtaanpuiston länsiosassa. Kirkon korkea torni on kiinteä osa kaupunginosan ja kaupungin merellistä silhuettia.
 
Historia
Arkkitehti Lars Sonck ehdotti jo 1898, että teollisuudelle varattu alue kaavoitettaisiin huvilakaupunginosaksi. Aloite ei toteutunut, mutta 1905 Lars Sonck, Bertel Jung ja Armas Lindgren ehdottivat, että perustettava yhtiö rakentaisi alueelle huvilakaupunginosan, jolle Sonck oli jo laatinut kaavaluonnoksen. Kaupunki laati alueelle lopullisen asemakaavan 1908. Suurin osa Eiran huvilakaupunginosasta rakennettiin 1910-1914. Kaupunginosaan aiotuista paritaloista tuli pienkerrostaloja, koska kaavassa ei erikseen määritelty talotyyppejä tai niiden sijainteja.

Eiranpuistikko, Helsingin ensimmäinen arkkitehtoniseen tyyliin suunniteltu istutus, toteutettiin 1915. Engelinaukio geometrisine muotoineen valmistui 1920-luvun alussa, sitä laajennettiin 1930-luvulla. Suunnitelmat laati kaupunginpuutarhuri Svante Olsson ja suunnitelmiin vaikutti myös häntä avustanut poikansa Paul Olsson.

Huvilakadun alue oli vielä 1800-luvun lopulla täysin rakentamaton. Alue kaavoitettiin lopullisesti 1906 ja rakennettiin vuoteen 1910 mennessä. Ainoastaan Huvilakatu 9-11 purettiin 1961 ja tilalle rakennettiin ajanmukainen kerrostalo.

Eiran lääkäreiden yksityissairaalan piirustukset valmistuivat 1904 ja sairaalaa laajennettiin niinikään Sonckin suunnitelmin 1910. Vaimonsa mukaan nimetyn Villa Johannan yksityiskohtiin asti ulottuneet suunnitelmat teetti liikemies Uno Staudinger arkkitehti Selim A. Lindqvistillä 1905.

Päätös Mikael Agricolan kirkon rakentamisesta Tehtaanpuistoon Albertinkadun alkupään kohdalle tehtiin 1928. Ensimmäinen arkkitehtikilpailu pidettiin 1930. Sijoituksesta ja arkkitehtuurista virinnyt keskustelu johti kuitenkin seuraavana vuonna uuteen kilpailuun, jonka voitti arkkitehti Lars Sonckin laatima ehdotus. Tällöin kirkon rakennuspaikka myös siirtyi kaupunkikuvallisista syistä lännemmäksi. Kirkko ja siihen 1933 aloitetun rakennustyön jo alettua lisätty Kankurinkadun suuntainen seurakuntatalo voimistelusaleineen valmistui 1935. Kirkon yksityiskohtaisesta suunnittelusta vastasi arkkitehti Arvo Muroma.
 
Lisätietoa
Eiran kaupunginosan asemakaavalliset perusteet. Helsingin kaupunki. Kaupunkisuunnitteluvirasto 1971.

Moorhouse, Carapetian, Ahtola-Moorhouse, Helsingin jugendarkkitehtuuri 1895-1915. Otava 1987. Helsinki.

Riitta Nikula, Bertel Jung - modernin kaupunkisuunnittelun käynnistäjänä. Bertel Jung, suurkaupungin hahmottaja. Helsinki 1988.

Ritva Wäre, Bertel Jungin näkemys kaupungista. Bertel Jung, suurkaupungin hahmottaja. Helsinki 1988.

Marja Terttu Knapas, Soile Tirilä, Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30. Helsinki 2006.
 
kohteeseen sisältyy:  asuinkerrostalo; kaava-alue; katutila; kaupungin asuintalo; kirkko; puisto; sairaala, parantola;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Katunäkymä Huvilakadulta. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Ruusukimppu 2018
Katunäkymä Huvilakadulta. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Ruusukimppu 2018.
Tehtaankatu. Saara Vilhunen 2007
Tehtaankatu. Saara Vilhunen 2007.
Eiranpuistikkoa. Soile Tirilä 1999
Eiranpuistikkoa. Soile Tirilä 1999.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009