 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Hietaniemen hautausmaat |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Hietaniemen hautausmaat | ||
| Kuvaus | ||
| Lapinlahdessa, Hietaniemessä ja Taivallahdessa sijaitsee laaja ja ainutlaatuinen eri uskontokuntien hautausmaakokonaisuus. Hautausmaat ilmentävät Helsingin kaupunkihistorian kehitystä sekä hautausmaa-, muistomerkki- ja puistosuunnittelun ihanteita 1800-luvun alusta nykypäivään. Hietaniemen evankelis-luterilaista hautausmaata vaalitaan kansallishautausmaana ja sinne on haudattu tieteen ja taiteen, kulttuuri- ja talouselämän sekä valtionhallinnon merkkihenkilöitä.
Hautausmaiden vanhin osa on etelässä sijaitseva Lapinlahden hautausmaa. Siellä ovat rinnakkain 1800-luvun alkupuolella perustetut ortodoksien, islaminuskoisten ja juutalaisten hautausmaat, jotka ovat syntyneet Viaporin linnoituksen suuren monikansallisen sotilaskeskittymän takia. Lapinlahden hautausmaista vanhin on ortodoksinen hautausmaa, jonne on haudattu mm. Viaporin päällystöä sekä ortodoksisen seurakunnan jäseniä. Lapinlahden ortodoksisen hautausmaan länsipuolella on Suomen sotaväen ja Islam-seurakunnan hautausmaat sekä vanha juutalainen hautausmaa. Helsingin vanhin käytössä oleva, alaltaan lähes 30 hehtaarin laajuinen evankelis-luterilainen hautausmaa on rakentunut kolmessa päävaiheessa: vanhin osa on heti ortodoksisen hautausmaan pohjoispuolella oleva tiivis nk. Lapinlahden hautausmaa 1800-luvun alusta, seuraavaksi on perustettu Lapinlahden rantaan ja Hietaniemenkadulle ulottuva nk. uusi alue, jonka puutarhataiteellisesti monipuolinen kokonaisuus on rakentunut keskellä kulkevan suoran tien ”Stora gången” molemmin puolin. Alueista nuorin on Hietaniemen kärkeen 1930-luvulla perustettu muotopuutarhatyyliin toteutettu Hietaniemen alue, jonne myös sankarihaudat on sijoitettu ja jossa vanhan keskikäytävän päätteenä on siunauskappeli kolumbaarioineen. Hietaniemen evankelis-luterilainen hautausmaakokonaisuus on muodostunut vähitellen, uusia hautakortteleita on suunniteltu ja otettu käyttöön tarpeen mukaan. Eri aikoina perustettujen kortteleiden ilmeeseen ovat vaikuttaneet käytännölliset hautaamista koskevat näkökohdat, toisaalta arkkitehtoniset ja puutarhataiteelliset pyrkimykset. Hautausmaiden hautamuistomerkit kuvastavat hautauskulttuuria ja sen kehitystä. Moniin hautakiviin liittyy taideteoksia, kiveen upotettuja reliefejä tai veistoksia, esimerkiksi Sakari Topeliuksen hautapaaden päällä on Walter Runebergin muotoilema enkeli. Hautausmaan vanhimmassa osassa Lapinlahden hautausmaalla on Taiteilijakukkula, jonne on haudattu mm. Alvar Aalto, Akseli Gallen-Kallela ja Mika Waltari. Hietaniemen alueelle on haudattu mm. kaikki edesmenneet Suomen tasavallan presidentit P.E. Svinhufvudia ja Kyösti Kalliota lukuun ottamatta. Hietaniemen alueella oleva viime sotien sankarihauta-alue on laajuudessaan Suomen suurin. Hautausmaan julkisista veistoksista mainittakoon kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen Sankariristi. Sankarihaudat ja armeijan ylipäällikkö marsalkka Mannerheimin hautamuistomerkki ovat seremoniallisten kunnianosoitusten kohde. Taivallahdessa Hietaniemenkadun pohjoispuolella on tiivis hautausmaa-alue, jossa sijaitsevat evankelis-luterilainen Hietaniemen uurnalehto, Uusi juutalainen hautausmaa, yksityisen ortodoksiseurakunnan Pyhän Nikolauksen seurakunnan hautausmaa sekä Krematoriosäätiön ylläpitämä kappeli kolumbaarioineen. 1800-luvun alussa venäläisiä sotilaita varten perustettu ortodoksinen sotilashautausmaa on ollut käytössä Taivallahden rannalla itsenäisyyden alkuun asti, hautakivet ovat nykyään avoimella puistoalueella. |
||
| Historia | ||
| Ennen hautausmaiden perustamista Hietaniemeen Viaporin linnoituksen vainajat haudattiin vuodesta 1809 Bulevardin varrella sijainneeseen venäläiseen sotilashautausmaahan, joka oli käytössä 1810-luvun puoliväliin.
Hietaniemen hautausmaiden vanhimpiin kuuluvat Lapinlahden eri uskontokuntien vierekkäiset hautausmaat perustettiin alkujaan Viaporin linnoituksen tarpeisiin. Vuonna 1815 käyttöönotettu ortodoksinen hautausmaa perustettiin upseereita ja päällystöä sekä ortodoksista papistoa ja siviilejä varten. Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin 1827. Viaporin vainajat haudattiin alueen itäpuolelle ja seurakunnan jäsenet länsipuolelle. Hautausmaalle rakennettiin Pyhän Eliaan kappeli (1851) ja arkkitehti Ivan Kudrjavzevin suunnittelema Profeetta Eliaan kirkko (1954). Lapinlahden ortodoksihautausmaan länsipuolelle tuli 1833 evankelis-luterilainen hautausmaa Venäjän armeijan suomalaisille joukoille. Kaartin seurakunnan 1914 lakkauttamisen jälkeen alueelle alettiin haudata seurakuntaan kuuluneiden jälkeläisiä sekä jääkäreitä. Viereinen islaminuskoisten hautausmaa perustettiin 1830-luvulla Viaporin turkinsukuisille tataareille. Virallisesti islamilainen hautausmaa otettiin käyttöön 1871. Uskonnonvapauslain 1922 jälkeen muslimit perustivat 1925 Islam-seurakunnan ja hautausmaa on turkinsukuisen tataariyhteisön käytössä. Islamilaisen hautausmaan vieressä on Viaporin juutalaisia varten perustettu vanha juutalainen hautausmaa. Ortodokseja, miehistöä ja aliupseereita, haudattiin erilleen Taivallahden rannalle 1826 perustettuun sotilashautausmaahan. Venäläisen sotaväen ja Töölön sotasairaalan tarpeisiin luovutettu hautausmaa oli käytössä itsenäisyyden alkuaikoihin saakka. Helsingin maistraatti luovutti 1828 "kristityn luterilaisen uskonnon täkäläisille tunnustajille" hautausmaan ortodoksisen hautausmaan naapurista. Hautausmaa korvasi nykyisen Vanhan kirkon puistossa sijainnutta täyteen haudattua Kampin hautausmaata. Lapinlahteen 1872 valmistuneen kappelin suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer. Mechelininkadun varrella oleva tiilinen vahtimestarin asuintalo (Höijer) valmistui 1901 ja sitä laajennettiin 1916 (arkkitehti Waldemar Aspelin). Vuonna 1858 maistraatti antoi Lapinlahden pohjoisrannalta alueen evankelis-luterilaisen hautausmaan laajentamiseksi. Uusi hautausmaa vihittiin käyttöön 1864. Ensimmäiset vainajat haudattiin 1866, jolloin monin paikoin paljaalle rantakalliolle rakennettu hautausmaa oli valmis. Uudelle hautausmaalle haudattiin 1870-luvun loppuun saakka pääosin köyhäintaloissa ja sairaaloissa kuolleita kaupunkilaisia rivihautoihin. Varakkaampi väestö alkoi haudata vainajiaan alueelle 1880-luvulla. Uusi juutalainen hautausmaa venäläisen sotaväen hautausmaan läheltä Taivallahdesta luovutettiin ”autuaasti kuolleiden juutalaisten hyväntekeväisyysseuralle” 1895. Helsingin juutalainen seurakunta rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 1918. Suomen Ruumiinpolttoyhdistys perustettiin 1889 ja maan ensimmäinen krematorio valmistui Hietaniemen hautausmaan pohjoispuolelle 1926 yhdistykselle 1915 alkaen vuokratulle alueelle. Arkkitehti Bertel Liljeqvistin piirtämän kappelin viereen perustettiin kolumbaario. Kaupungin väkiluvun kasvaessa evankelis-luterilainen kirkkovaltuusto anoi kaupungilta 1929 lisämaata Uuden hautausmaan ja Taivallahden väliseltä alueelta. 6 hehtaarin lisämaan rakennustyöt alkoivat 1930, suunnittelusta vastasi arkkitehti Albert Nyberg, työhön osallistui myös puutarha-arkkitehti Paul Olsson, jonka isä Svante Olsson oli 1902 laatinut aiemman laajennuksen puutarhasuunnitelman. Kalliot louhittiin ja niistä rakennettiin paikoitellen lähes kymmenen metriä korkea muuri alueen ympäri. Sisäpuolen täyttömerihiekka tuotiin Pihlajasaaren edustalta. Hietaniemen alue vihittiin käyttöön 1931 ja arkkitehti Albert Nybergin suunnitelma siunauskappeli 1933, huoltorakennus valmistui 1967 arkkitehtina Erkki Heloma. Sankarihauta-alueen suunnittelusta vastasi arkkitehti Arvo Muroma ja hänen jälkeensä arkkitehti Matti Siitonen. Sankarihautoihin haudattiin 3164 suomalaista ja 121 saksalaista sotilasta. Sankarihauta-alueeseen kuuluu myös Kadonneitten muuri, johon on kaiverrettu 734:n rintamalle jääneen helsinkiläisen nimi. Yksityisen ortodoksiseurakunnan Taivallahdessa sijaitseva hautausmaa otettiin käyttöön 1934. Vuonna 1949 käyttöön otetun uurnalehdon suunnittelusta vastasi Helsingin hautausmaiden tarkastaja Ola Mannström. |
||
| Lisätietoa | ||
| Ernst Nordström, Taidetta Helsingin hautausmaalla. Helsinki 1940.
Esa Santakari. Helsingin seurakuntien hautausmaat ja hautauskäytäntö. Kehityksen kärjessä usein vähän jäljessä. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906-1980. Helsingin ev.-lut. seurakuntien seurakuntayhtymä. Helsinki 1980. Marja Pehkonen, Epitafium unohdetuille vainajille. Kuolleitten kaupunki. Narinkka. Helsigin kaupunginmuseon vuosikirja 1988. Timo Kantonen, Hietaniemen hautausmaa kulttuurihistoriallisena ympäristönä. Selvitysmoniste 1993. Ranja Hautamäki, Hietaniemen hautausmaa. Hortus Fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; puisto; siunauskappeli; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Ortodoksisen hautausmaan Profeetta Eliaan kirkko. Museovirasto Museiverket 2017. |
Hautamuistomerkkejä 1800-luvulta Hietaniemen hautausmaalla. Saara Vilhunen 2007. |
Lapinlahden hautausmaan 1872 valmistunut kappeli. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Sami Väätänen 2018. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU