på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Helsinki Uusimaa
Etu-Töölön kaupunginosa
Kuvaus
Etu-Töölön asuinkaupunginosa ilmentää hyvin 1900-luvun alkupuolen kaupunkisuunnittelulle ominaisimpia tavoitteita: alueen asemakaava heijastelee orgaanisen kaupunkisuunnittelun ja rakentamistapa yhtenäisen kaupunkikuvan ihanteita. Kaupunginosassa on monia kansallisesti merkittäviä julkisia rakennuksia kuten Eduskuntatalo, Suomen kansallismuseo sekä kirkkoja, kouluja ja oppilaitoksia, joista Helsingin kauppakorkeakoulu kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernismin merkkiteosvalikoimaan.

Etu-Töölön asemakaava on 1900-luvun alussa vaikuttaneiden vanhemman ja nuoremman arkkitehtisukupolven tavoitteiden kompromissi. Arkkitehti Lars Sonckin tavoittelema vaihtelevuus ja katunäkymien yllätyksellisyys on lopullisessa kaavassa laimentunut vanhemman polven arvostamien rationaalisten näkökohtien vuoksi: katulinjat ovat suorempia, kadut, korttelit ja tontit kooltaan yhdenmukaisempia ja suurempia.

Etu-Töölön katukuvan yhtenäisyys perustuu 1923 laadittuun julkisivukaavioon, joka määrittelee kattokulman, julkisivun perusjaon ja aukotuksen. Alueella on isoja suljettuja suurkorttelipihoja sekä puistoja ja istutuksia avartamassa korkeaa ja yhteen rakennettua katunäkymää. Pääasiassa kuusikerroksisten kerrostalojen arkkitehtuurissa näkyy muutos pelkistetympään jugendin koristeellisuuden jälkeen. Osa julkisivuista on rapattuja, osa tiilipintaisia. 1930-luvulla valmistuneissa rakennuksissa on myös funktionalismin tunnusmerkkejä, kuten maan ensimmäisessä taiteilijakodissa, Lallukassa.

Eduskuntatalo ja Suomen Kansallismuseo ovat Mannerheimintien varressa. Arkkitehtien Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen suunnittelema Suomen kansallismuseo, jonka ulkohahmoa leimaavat Suomen historiasta tutut arkkitehtuuriaiheet, on kivimuurin myötäilemällä puistomaisella tontilla. Kansallismuseon eteläpuolella oleva Eduskuntatalo on monessa mielessä Suomen itsenäisyyden alkuajan tärkein julkinen rakennustehtävä. Itsenäisyyden ja kansanvallan monumentiksi rakennettu Eduskuntatalo on arkkitehti J.S. Sirénin johdolla toteutettu kokonaistaideteos, jossa rakennustaide, taideteollisuus, taidekäsityö ja kuvataide muodostavat yhdenmukaisen, arkkitehtuurin ehdoista lähtevän kokonaisuuden. Neljäntoista kookkaan pylvään leimaaman pääjulkisivun leveää monumentaaliportaikkoa reunustavat matalat terassit. Rakennuksen sisätilat ryhmittyvät tärkeimmän sisätilan, kupolin kattaman pyöreän istuntosalin ympärille. Päärakennuksen lisäksi eduskunnan käytössä on mm. laajennus ja lisärakennus.

Eduskuntatalon naapurissa oleva Taidehalli on maan ensimmäinen taiteilijajärjestöjen omistama epäkaupallinen ja museoinstituutioista riippumaton vaihtuvien näyttelyiden näyttelytila.

Etu-Töölön säteittäisten katujen keskipisteen muodostaa Temppeliaukio, jolla sijaitsee 1960-luvulla kalliokumpareen sisään louhittu Temppeliaukion kirkko. Yhtenäisten talomuurien ympäröimän, silloisen Taivallahden seurakunnan kirkon salin sisäseinät ovat peruskalliota tai louhoskivimuuria. Kirkkosalia kattava, säteittäisillä elementtipalkeilla kallioon tuettu kupoli on sisältä verhottu ohuilla kuparinauhoilla. Muista alueen kirkoista mainittakoon Olaus Petrin kirkko, joka seurakuntatiloineen on pienimittakaavainen rakennusryhmä maastollisesti vaihtelevassa kaupunkirakenteessa. 1920-luvun klassismin kirkkoarkkitehtuurin tapaan italialaisten maalaiskirkkojen yksinkertaisesta arkkitehtuurista vaikutteita ottaneessa kirkossa on kapea, korkea runkohuone sekä korkea campanile-tyyppinen kellotorni. Kirkkoon liittyy pienen pihan ympärille ryhmittyvät seurakuntasalit, kirjasto, virasto ja pappila.

Etu-Töölössä on monia kouluja ja oppilaitoksia, kuten Minervaskolan, venäläinen poikakoulu (nykyinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseon näyttelytila), Helsingin konservatorio (nykyinen musiikkiyliopisto Sibelius-Akatemia) sekä Svenska handelshögskolan ja Helsingin kauppakorkeakoulu.
 
Historia
Pohjoiseurooppalainen kaupunkisuunnittelukeskustelu oli vilkasta 1800-luvun lopussa. Kasvavissa teollisuuskaupungeissa, kuten Helsingissä, arkkitehdit halusivat ottaa kaavoituksen insinööreiltä arkkitehtien tehtäväksi.

Suomen ensimmäinen asemakaavakilpailu järjestettiin Töölön asemakaavasta arkkitehti Lars Sonckin aloitteesta 1898. Lars Sonck oli Camillo Sitten kaupunkisuunnitteluihanteiden ensimmäisiä puolestapuhujia Suomessa. Sitteläiselle koulukunnalle oli ominaista kaupunkitilaan kohdistuva taiteellinen kunnianhimo ja vapaamuotoinen, maaperän muodot huomioiva asemakaava, jossa pyrittiin irtautumaan säännöllisestä ruutukaavasta sekä katuverkon ja aukioiden kaavamaisuudesta. Jatkokilpailun jälkeen lopullisen kaavan laativat yhdessä kilpailun ensi vaiheessa menestyneet arkkitehdit Lars Sonck ja Gustaf Nyström, joka toi kaavatyöhön mm. tavoitteensa tehokkaammasta liikenneverkosta. Kaava vahvistettiin 1906. Kaavan vahvistamisen yhteydessä muodostettiin Helsingin XIII ja XIV kaupunginosa (Etu-Töölö ja Taka-Töölö).

Töölö rakennettiin keskiluokan asuinkaupunginosaksi, samaan aikaan rakennettiin Kallio työväestön kaupunginosaksi. Alueen ensimmäiset korttelit rakennettiin 1910-luvun alussa. Asemakaava-arkkitehtina toiminut Bertel Jung uudisti Töölön kaavaa 1916. Arkkitehtuurin yksinkertaistuessa kohti 1920-luvun klassismia myös asemakaavoitus palasi säännöllisempiin muotoihin. Puistot ja istutukset sekä julkiset rakennukset saivat Jungin suunnitelmassa myös aikaisempaa enemmän tilaa. Läntisimmät korttelit Hietaniemen puoleisessa osassa rakennettiin 1930-luvulla. Birger Brunila kaavoitti 1930-luvulla toteutuneen Hesperian esplanadin.

Kansallismuseon rakentamisesta 1901-1902 järjestetyn suunnittelukilpailun voittanut arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren ja Saarinen laati lopulliset piirustukset 1904. Varsinainen rakennustyö tehtiin 1906-1910. Sisustustyöt, piha-alueen viimeistely (istutukset ja kiveykset) ja muurin rakentaminen jatkuivat vuoteen 1916. Piharakennus valmistui 1917. Museo avattiin yleisölle vaiheittain vuosina 1916, 1920 ja 1923.

Eduskuntatalon sijoituksesta järjestettiin kilpailu 1923, kun uutta yksikamarista eduskuntaa varten tarvittiin uusi rakennus, jonka sijoittamisesta Säätytalon yhteyteen luovuttiin. Rakennus nousi kilpailussa kolmanneksi sijoittuneelle paikalle Töölön kaupunginosaan uuden keskustan keskeiseksi monumentiksi. Eduskuntatalon suunnittelukilpailun 1924 voitti arkkitehtitoimisto Borg - Sirén - Åberg. Lopullinen päätös eduskuntatalon rakentamisesta tehtiin 1925. Rakentaminen alkoi 1926 arkkitehti J.S.Sirénin piirustusten mukaan ja talo vihittiin käyttöön 7.3.1931. Eduskuntatalon laajennus toteutettiin vuosina 1972-1978 Ola Laihon, Pekka Pitkäsen ja Ilpo Raunion yleisessä arkkitehtuurikilpailussa voittaneen ehdotuksen mukaan. Myös Hilding Ekelundin suunnittelema, 1952 valmistunut entinen Kaupunkiliiton talo on 1980-luvulta alkaen kuulunut eduskunnalle. Arkkitehtitoimisto Helin & Co:n suunnittelema lisärakennus Pikkuparlamentti valmistui 2004 Kampin puolelle.

Helsingin Taidehalli rakennettiin Suomen Taiteilijaseuran aloitteesta 1928. Sen suunnittelivat Hilding Ekelund ja Jarl Eklund. Valmistuessaan Taidehalli oli tilajaon, mittakaavan ja salien valaistusolosuhteitten ansiosta uudenaikainen näyttelytila. Lallukan 1933 valmistuneen taiteilijakodin ansioituneille taiteilijoille suunnitteli Gösta Juslén.

Temppeliaukiota suunniteltiin kaupunginosan kirkon rakennuspaikaksi jo Töölön 1906 vahvistetussa asemakaavassa. Ensimmäinen arkkitehtikilpailu järjestettiin 1932 ja uusi 1936, mutta arkkitehti J.S. Sirénin suunnitelman toteuttaminen keskeytyi talvisodan syttymiseen 1939. Vuonna 1961 pidetyn kolmannen arkkitehtikilpailun voittanut Timo ja Tuomo Suomalaisen ehdotus toteutettiin supistetussa muodossa 1968-1969.

Olaus Petrin kirkosta pidettiin Ruotsissa 1926 arkkitehtikilpailu. Sen voitti arkkitehti Ture Ryberg ja kirkko valmistui 1932. Upsalan arkkihiippakunnan alaisuuteen oli perustettu 1922 ruotsalainen Olaus Petrin seurakunta, jonka toimialue käsitti koko Suomen.

Minervaskolan, 1889 perustettu Privata svenska flickskolan, muutti 1929 arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelundin piirtämään kouluun. Luonnontieteellisen museon rakennus valmistui 1913 venäläiseksi poikakouluksi. Itsenäistymisen jälkeen se siirtyi armeijan käyttöön ja 1923 Helsingin yliopisto sijoitti rakennukseen eläintieteelliset kokoelmansa. Sibelius-Akatemia, Suomen ainoa musiikkikorkeakoulu, perustettiin Helsingin Musiikkiopiston nimellä 1882, nimi muutettiin Helsingin konservatorioksi 1924 ja Sibelius-Akatemiaksi 1939. Arkkitehti Eino Forsman suunnitteli 1930-1931 konservatorion rakennuksen, jonne suunniteltiin Suomen ensimmäinen pelkästään musiikin esittämiseen tarkoitettu sali. Arkkitehti Kurt Simbergin suunnittelema Svenska Handelshögskolan valmistui 1953. Helsingin kauppakorkeakoulu valmistui 1950 ja sen suunnittelivat Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman.
 
Lisätietoa
Riitta Nikula, Yhtenäinen kaupunkikuva 1900-1930. Suomalaisen kaupunkirakentamisen ihanteista ja päämääristä, esimerkkeinä Helsingin Etu-Töölö ja uusi Vallila. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk H. 127. Helsinki 1981.

Sirkka Kopisto, Suomen Kansallismuseo: kansallisromanttisen kauden rakennusmonumentti. Museovirasto 1981.

Riitta Nikula, Bertel Jung - modernin kaupunkisuunnittelun käynnistäjänä. Bertel Jung, suurkaupungin hahmottaja. Helsinki 1988.

Ritva Wäre, Bertel Jungin näkemys kaupungista. Bertel Jung, suurkaupungin hahmottaja. Helsinki 1988.

J.S. Sirén, arkkitehti, archtect 1889-1961. Näyttelyjulkaisu. Suomen rakennustaiteen museo. 1989.

Liisa Marja Hakala, Pekka Suhonen (toim.), Suomen eduskunta, tausta, toiminta ja talo. 1990.

Olaus Petri kyrka. Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Kirjapaja 1999.

Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, do.co.mo.mo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002.

Liisa-Maria Hakala-Zilliacus, Suomen Eduskuntatalo. Kokonaistaideteos, itsenäisyysmonumentti ja kansallisen sovinnon representaatio. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 875, 2002.

Jaakko Okker, Simo Kärävä, Anu Seppälä, Lallukka ja Lallukan lapset. Jyväskylä 2002.

Marja Terttu Knapas, Soile Tirilä, Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30. Helsinki 2006.

Matti Liski, Niina Alapeteri, Eeva Ruoff, Hesperian esplanadi: puistohistoriallinen selvitys. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 2006:10. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, katu- ja puisto-osasto 2007.

Pinja Metsäranta, Helsingin Taidehalli on peruskorjauksen kynnyksellä. Museoviraston rakennushistorian osaston aikakauskirja 2. Helsinki 2008.
 
kohteeseen sisältyy:  asuinkerrostalo; kaava-alue; kirkko; koulu; museo; muu hallintorakennus; oppilaitos; puisto;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Eduskuntatalo.

Kansallismuseo.

Kristuskyrkan Vänrikki Stoolin kadulla.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Etu-Töölön kaupunginosa
 
© Museovirasto 2009