 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Käpylän puutaloalueet ja Käärmetalo |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Käpylän puutaloalueet ja Käärmetalo | ||
| Kuvaus | ||
| Helsingin Käpylässä sijaitsevat asuinalueet Puu-Käpylä ja Käpylän länsiosa sekä Käärmetalo ovat Olympiakylän ja Kisakylän rinnalla keskeisiä kohteita suomalaisen sosiaalisen asuntotuotannon, asuinalueiden asemakaavoituksen ja asuntosuunnittelun sekä -rakentamisen historiassa. Mäkelänkadun varrella sijaitseva arkkitehti Yrjö Lindegrenin suunnittelema Käärmetalo kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan.
Puu-Käpylän ja Käpylän länsiosan puutaloalueiden rakentamisen taustalla vaikuttavat samat yhteiskunnalliset, arkkitehtoniset ja kaavoitukselliset pyrkimykset. Molemmat ovat 1900-luvun alun teollistumisen myötä syntynyttä asuntopulaa ratkaisemaan perustettuja rakennustaiteellisesti ja sosiaalisesti ensiluokkaisia työväestön asuntoalueita, joissa yhdistyvät englantilainen puutarhakaupunki-ideologia ja suomalainen puukaupunkiperinne. Niiden yhtenäinen kaupunkikuva liittyy 1920-luvun suomalaisen kaupunkisuunnittelun ihanteisiin. Puu-Käpylän puutarhakaupunginosan kaava perustuu väljästi rakennettuihin yhteispihallisiin kortteleihin. 1920-luvun alussa rakennetun alueen halki kulkevan pääpuistokadun eli Pohjolankadun varrella ja lähiympäristössä ovat Helsingin Kansanasunnot Oy:n rakentamat yleensä neljän asunnon vuokratalot. Asunto-osuuskuntien Käpylä ja Käpy toteuttamat alkujaan kahden perheen talot sijaitsevat reuna-alueilla. Arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelemissa maavärein maalatuissa puutaloissa on klassisesta arkkitehtuurista tuttuja yksityiskohtia. Arkkitehti Akseli Toivosen kehittämä standardoitu elementtirakenne on mahdollistanut talojen nopean rakentamisen vähäisellä työvoimalla. Puu-Käpylässä on maan ensimmäinen kaupunkikeskustan ulkopuolelle tehty "lähiökirkko". Vaaleaksi rapatun kirkon siipirakennuksen edessä on puutarhamainen piha. Kirkon sisäänkäyntipäädyn oikealta laidalta nousee matala kellotorni. Kirkko- ja seurakuntasali ovat yhdistettävissä. Mäkelänkatu erottaa Puu-Käpylän ja Käpylän länsipuolen, jossa asuintalot ovat asukkaiden rakentamia. 1920-luvun puolivälissä vaihtelevaan maastoon taitavasti sovitetut puiset asuinrakennukset ovat tien varressa ja kortteleiden keskellä on laaja yksityispihoista muodostuva vihervyöhyke. Yhtenäisen kaupunkikuvan rakentumista ovat ohjanneet julkisivukaaviot. Useimmat Länsi-Käpylän rakennuspiirustukset ovat tunnettujen arkkitehtien signeeramia. Noin 120:lla tontilla olevat yhden ja kahden perheen omakotitalot ovat hyvin säilyneet ja säilyttäneet ominaispiirteensä. Sosiaaliseen asuntotuotantoon lukeutuva, arkkitehti Yrjö Lindegrenin suunnittelema ns. Käärmetalo on Helsingin kaupungin rakennuttama. Maastonmuotoja ja edullisia ilmansuuntia seuraileva vapaamuotoinen Käärmetalo on 1949 säädetyn arava-lain mukaan rahoitetussa ja suunnitellussa nk. suurperheisten asuinrakennusryhmässä on lähes 200 asuntoa. Huoneistojen väliset poikittaiset kantavat väliseinät jäsentävät rakennuksen julkisivuja. Palvelurakennuksessa on päiväkoti, pesutupa, sauna ja uima-allas. Luonnonkivimuuri rajaa vaihtelevan asuinmiljöön Mäkelänkadusta. |
||
| Historia | ||
| Käpylä rakennettiin suurimmaksi osaksi Kumpulan kartanon maille. Helsingin kaupunki oli ostanut 1893 Kumpulan eli Gumtäcktin säteritilan.
Käpylän puutarhakaupunki perustui ideaan vihreästä esikaupungista raitiovaunulinjan päässä kivikaupungista ja sen keskustasta. Toteutuksen taustalla oli Helsingin kaupungin 1917 Asuntoreformiyhdistyksen aloitteesta perustama puolikunnallisen asuntoyhtiö, Helsingin Kansanasunnot Oy. Arkkitehdit Birger Brunila ja Otto-Iivari Meurman laativat 1917 Käpylän alueelle ensimmäisen virallisen järjestelyehdotuksen, jonka katuverkosto jäi pääosin voimaan samojen suunnittelijoiden 1920 valmistuneeseen Puu-Käpylän lopulliseen järjestelyehdotukseen. Arkkitehti Akseli Toivonen suunnitteli standardirakenteita, joiden ansiosta Käpylän puutalot voitiin pystyttää nopeasti, neljän huoneiston talo parissa viikossa. Toivosta kiinnostivat asuntotuotannon kehittämis- ja standardisointihankkeet. Hän toimi mm. Helsingin Kansanasunnot Oy:n taloudenhoitajana. Puutarhakaupungin arkkitehdiksi kutsuttiin 1920 Martti Välikangas, joka ratkaisi talojen sijoittelun maastoon sekä suunnitteli asuintalot standardirakenteiden puitteissa. Istutussuunnitelmista vastasi Elisabeth Koch. Jokaiselle perheelle annettiin oma puutarhapalsta avarasti järjestetyssä korttelissa. Puu-Käpylä toteutui kaupungilta vuokratulle maalle edullisen lainoituksen turvin kolmessa vaiheessa 1920-luvun alussa. Asunto-osuuskuntien erilaisiin talotyyppeihin rakennettiin 1920-1925 kaikkiaan yli 500 asuntoa. Käpylän kirkosta pidetyn arkkitehtikilpailun voiton jakoivat arkkitehdit Martti Välikangas ja Ilmari Sutinen. Kirkko valmistui 1930 Sutisen laatimien piirustusten mukaan. Alueen laidalle Sampsantielle rakennutti Helsingin kaupunki työntekijöilleen Helsingin Virkamiesasunto-osakeyhtiön kivitalot. Puu-Käpylään suunniteltiin 1960-luvulla tehokkaampaa rakentamista, mutta pitkän kansalaisvastustuksen jälkeen Käpylä sai säilyttävän asemakaavan 1971. Seuraavana vuonna aloitetut korjaustyöt suunnitteli arkkitehti Bengt Lundsten. Käpylän länsiosan eli Mäkelänkadun, Koskelantien, valtion rautatiealueen ja Louhenpuiston välisen alueen 1921 hyväksytyn järjestelyehdotuksen laati myös Birger Brunila. Asemakaavalain myötä siitä tuli myös läntisen Käpylän asemakaava 1937. Rakentamisessa noudatettiin 1920 hyväksyttyä rakennusjärjestystä. Länsi-Käpylässä asukkaat rakensivat kaupungin vuokratonteille. Rakentamiseen kaupunki myönsi omakotilainan. Käpylän länsiosan rakennuspiirustuksia allekirjoittivat Martti Välikangas, Akseli Toivonen, Hilding Ekelund, Martti Paalanen, Uno Moberg ja Pehr-Edvin Enehielm. Käpylän työväentalo valmistui 1926. Toisen maailmansodan jälkeistä asuntopulaa ja rakentamista helpottamaan laadittiin 1949 arava-laki. Helsingissä Käpylä oli yksi uudisrakentamiskohde, jossa hyödynnettiin valtion tukea. Käärmetaloksi nimetty rakennus kuului tähän rakennuskauteen ja valmistui 1951. Pihasuunnitelmat laati todennäköisesti Elisabeth Koch. Peruskorjaukset 1984-1986 suunnitteli arkkitehti Erik Kråkström. |
||
| Lisätietoa | ||
| Käpylän puutarhakaupunginosa 50 vuotta. Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino 1970.
Eija Tuomela (toim.), Käpylä - hymykuoppa Helsingin poskessa. Käpylä seura ry, Helsingin kaupunginosayhdistysten liitto ja Helsingin kaupunki 1987. Käpylän kirkko. Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Helsinki 1999. Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, do.co.mo.mo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002. Marja Terttu Knapas, Soile Tirilä, Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30. Helsinki 2006. |
||
| kohteeseen sisältyy: asuinkerrostalo; kaava-alue; katutila; kaupungin asuintalo; kirkko; koulu; pihapiiri; seurantalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Käpylän puutaloaluetta. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Mikkoau 2015. |
Käpylän puutaloaluetta. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Saandraa 2017. |
Käpylän kirkko. Soile Tirilä . |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU