 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Pihlajamäen lähiö |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Pihlajamäen lähiö | ||
| Kuvaus | ||
| Pihlajamäen lähiö on maan ensimmäisiä aluerakennuskohteita, joka on kaavoitettu 1960-luvun alussa jylhään metsämaisemaan 10 kilometrin päähän Helsingin keskustasta. Pihlajamäki on valittu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernismin merkkiteosvalikoimaan.
Pihlajamäki on kaupungista ja joukkoliikenneyhteyksistä riippuvainen asuntoalue - minkälaiseksi lähiö sittemmin yleistyi. Pihlajamäen kaavassa orastaa ensimmäisiä kertoja asemakaavasuunnittelun, teollisen rakennustekniikan ja tehokkuuden intressien yhdistyminen. Pihlajamäki asettuu Helsingissä lähiöideologian ja -rakentamisen murrosvaiheeseen. Pihlajamäen asemakaavassa on arkkitehti Olli Kivisen piirtämänä viisi noin 1500 asukkaan asuinsolua. Kuhunkin soluun kaartuu umpikatuna päättyvä asuntokatu, ja asuinrakennusten muodostaman solun keskustassa on lähimyymälä. Solujen välissä on päiväkoti, koulut on sijoitettu pohjoisosaan ja ostoskeskus sisääntuloväylälle. Alueet on rakennettu puoliksi kahden rakennusliikkeen Sosiaalisen asuntotuotanto Oy:n eli Saton ja Helsingin Asuntokeskuskunta Hakan kesken: Rapakiventien lounaispuoli on Saton rakentama ja Lauri Silvennoisen suunnittelema ja koillisosa Hakan toteuttama ja Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) asuntotuotanto-osastossa Esko Korhosen suunnittelema, alava pohjoisosa on sekä Saton että Hakan rakentama. Hakan puolella rakennukset ovat avoimen U:n muotoisia pitkiä, maaston muotojen mukaan polveilevia lamelleja, kadun varrella on viisi pistetaloa peräkkäin. Saton puolella pitkät nelikerroksiset lamellit reunustavat lähes suorina jyrkän kallion laitaa. Ylempänä kallion kukkuloilla on kymmenen 8-kerroksista pistetaloa, joista avautuvat huikeat näköalat aina merelle asti. Alueelle on tyypillistä toisto, samaa asuntotyyppiä on satoja, pisimmässä lamellissa on 18 porrashuonetta. Alueiden arkkitehtuurissa konkretisoituu siirtymä rakennustekniikan ja arkkitehtuurin kehitysvaiheesta toiseen. Hakan alueen suurmuottitekniikka hyödyntää vielä 1950-luvun perinnettä, Saton puolen täyselementtitekniikka ja arkkitehtuuri, sen mittakaava ja sommittelu sekä virtaviivaisuus ja tehokkuustavoittelu, ovat viitoittaneet tulevaa rakentamista. Pihlajamäessä kalliot ja väkkärämännyt ovat keskeisiä maisema-arkkitehtonisia elementtejä ja vastapooleja kalliosta kohoaville suoraviivaisille valkoisille rakennusmassoille. Rakennusmassat ovat isoja, samoin niiden väliin jäävät luontoalueet. Jyrkimmät ja jylhimmät maastokohdat on jätetty rakentamatta. Alueen 1970-luvulta alkanut täydennysrakentaminen on säilyttänyt alkuperäisen asemakaavan perussommitelman, mutta muuttanut asuinsolujen reuna-alueita ja ostoskeskuksen lähiympäristöä. |
||
| Historia | ||
| Aluerakentamisella tarkoitetaan kaupungin, pankkien ja rakennusliikkeiden välistä yhteistyötä ja sopimusta kokonaisen uuden asuinalueen eli lähiön rakentamisesta, siihen nivoutuu myös ARAVA-järjestelmä ja asuntosäästäminen. Aluerakentamisen asuntosäästöjärjestelmää sovellettiin ensi kerran Kaivokselassa ja Pihlajamäessä. Pihlajamäki jaettiin tasan poliittisin perustein "oikeistolaisten ja vasemmistolaisten" intressipiirien, kuten rakennusliikkeideen, pankkien, osuusliikkeiden ja vakuutuslaitosten kesken. Aluerakentamisella haettiin ratkaisua kaupungistuvan maan suurten ikäluokkien asuntopulaan.
Pihlajamäen kaava laadittiin 1959-1964, asuinrakentaminen valmistui 1964. Kaavan koillisosan – ns. Hakan puolen - kaavoitus ja rakennussuunnittelu eteni yhteistyössä KK:n asuntotuotanto-osaston kanssa. Esko Korhonen oli aiemmin suunnitellut mm. Hakan Roihuvuoren asuntoalueen kaavan ja rakennukset. Lounaisosan – Saton puolen kaavan ja suunnittelun viimeisteli 1960 järjestetty arkkitehtikilpailu, jonka voitti arkkitehti Lauri Silvennoinen. |
||
| Lisätietoa | ||
| Esko Korhonen, Hakan asuntoalue, Pihlajamäki. Arkkitehti 1964/10-11.
Lauri Silvennoinen, Pihlajamäki, Saton alue. Arkkitehti 1964/10-11. Vilhelm Helander ja Simo Rista, Suomalainen rakennustaide. 1989. Riitta Hurme, Suomalainen lähiö Tapiolasta Pihlajamäkeen. Suomen Tiedeseuran julkaisu 142. Helsinki 1991. Johanna Hankonen, Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Tampere 1994. Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002. Riitta Salastie (toim.), Pihlajamäen arvot ja aatteet - suojelun viitekehystä hakemassa. Pihlajamäen inventoinnit, osa 1. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu 2003:5. Pihlajamäen maisemaselvitys. Pihlajamäen inventoinnit osa III. Suunnittelutoimisto Molino Oy. |
||
| kohteeseen sisältyy: asuinkerrostalo; kaava-alue; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Pihlajamäen kerrostaloaluetta. Miika Karttunen 2007. |
Pihlajamäen kerrostaloaluetta. Miika Karttunen 2007. |
Pihlajamäen kirkko. Miika Karttunen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU