 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Santahamina |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Santahamina | ||
| Kuvaus | ||
| Santahaminan saaren strategisesti tärkeä sijainti Helsingin edustalla on muokannut vuosisatoja sotilaskäytössä olleen alueen kulttuuriympäristöä poikkeukselliseksi kokonaisuudeksi, jonka perustana ovat Venäjän keisarikunnan valtakunnallisen sotilasrakentamisen osana 1850 aloitetut ja 1917 asti täydennetyt tykkipatterit sekä 1910-luvulla rakennettu varuskunta. Suomen puolustusvoimien toteuttamien rakennusvaiheiden merkityksestä kertoo mm. 1940 valmistunut Kadettikoulu, joka on valittu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernismin merkkiteosvalikoimaan. Santahaminan sotilasalueen hyvin säilynyttä historiallista kerrostuneisuutta lisäävät merenkulkuun, asutushistoriaan ja sotilaalliseen toimintaan liittyvät muinaisjäännökset.
Santahaminaan johtaa pohjoisesta Hevossalmesta maantie, jonka varrella ovat keskeiset sotilasrakennukset. Venäläisen varuskunnan laaja 1910-luvun punatiilikasarmialue on rakennettu keisarikuntaa varten laadittujen tyyppipiirustusten mukaan saaren länsiosaan. Paraatikentän reunoilla on säännöllinen kasarmiryhmä, jota on 1960-luvulla täydennetty kahdella arkkitehti Pekka Rajalan suunnittelemalla kasarmilla. Paraatikentän eteläpuolella mm. yksikerroksiset talli- ja varastorakennukset, sähkö- ja radioasemat ja monikerroksiset kasarmit muodostavat erinomaisesti säilyneen kokonaisuuden. Venäläisen varuskunnan ortodoksikirkon kivijalka on paraatikentän itäpuolella. 1910-luvun alueella on myös suomalaisen kauden kasarmeja ja toimitiloja, kuten Ilmailuvoimien rakennukset 1920-luvulta, joista mainittakoon päällystökerho, asuinrakennus sekä länsirannan asuinrakennukset ja ilmailuvarikko. Ilmailuvoimien rakennuksille on ominaista sileäksi rapattu selkeälinjaisuus. Toinen rakennushistoriallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävä kokonaisuus on saaren pohjoisosassa, jossa päätiestä itään haarautuvan tien varrella ovat Kadettikoulun, nykyisen Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) rakennukset kolmesta vaiheesta. Olavi Sortan 1930-luvulla suunnittelemat modernin pelkistetyt rakennukset, kookkaat koulu- ja ruokala-juhlasalirakennukset sekä pienemmät kasarmi, kurssirakennus, asuinrakennus ja talli, ympäröivät mäntyjä kasvavaa pihaa. Kolmikerroksisen koulurakennuksen siipiosassa ovat voimistelusali, uima-allas ja sauna. Sisätiloja elävöittävät luonnon- ja keinovalon vuorovaikutus, kiiltopinnat sekä tyylitellyt sotilasaiheet. Aluetta on täydennetty pohjoisosaan lähelle rantaa 1964 valmistunein Tyyne ja Reino Lammin-Soilan suunnittelemin koulu- ja asuntolarakennuksin. Niiden ja Kadettikoulun väliin jäävällä aukiolla on Krimin sodan pommituksessa 1855 menehtyneiden sotilaiden pyramidin muotoinen hautamuistomerkki. Sen ympärillä on 1600-1700-luvuille ajoittuva hautausmaa. 1993 valmistunut Osmo Lapon piirtämä luentosali-oppilasasuntola on Kadettikoulun länsipuolella. Alueeseen kuuluu myös urheilukenttä. Varuskunta-alueen asuntoja on keskitetty saaren pohjois- ja luoteisosaan puistomaisen puuston keskelle. Päätien länsipuolella pohjoisosassa ovat alueen vanhimmat, 1850-luvun puiset sotilasrakennukset sekä 1910-luvun punatiilisiä asuinrakennuksia. Tien itäpuolella on nuorempaa rakennuskantaa omana ryhmänään: 1950-60 luvuilla valmistuneet arkkitehti Heidi Vähäkallio-Hirvelän ja arkkitehti Reino Lammin-Soilan suunnittelemat kerrostalot. Niiden välissä on kolme 1980-90-luvun asuintaloa. Alueen tuntumassa on tyyppipiirustusten mukaan 1950-luvulla valmistunut vesitorni. Santahaminan itä- ja eteläosassa on harjoitusalue, kuten Suurlahden hiekkainen ranta-alue Riviera. Alueen rakennukset, mm. 1880-luvun ruutikellarit ja 1910-luvulla rakennetut varastot ja kellarit ovat pattereittain saaren rannoilla. Tieverkosto on pääosin venäläiseltä kaudelta. Saaren keskellä on Saharaksi nimitetty hietikkoalue, joka on hakattu avoimeksi jo 1820-luvulla Viaporin tykistön ampumaleirejä varten. Itsenäisyyden ajan alussa Saharaa on käytetty Ilmailuvoimien lentokenttänä. Sisällissodan vankileirillä 1918 menehtyneiden punaisten hauta muistomerkkeineen on Saharan laidalla. Venäläisaikaiset tykkipatterit sijaitsevat ympäri saaren. Ne ovat osa Viaporin linnoituspiiriä, joka ulottui Helsingin edustan saarille. Tykkipattereita on täydennetty I maailmansodan aikaan, jolloin Santahamina on liittynyt osaksi Ahvenanmaalta Pietarin edustalle ja Viron rannikoille ulottuvaa Pietari Suurelle nimettyä meririntamaa. Tykkipattereille johtavat päätiestä haarautuvat mukulakivetyt tykkitiet. Saarella on runsaasti luonnonarvoja, kuten lehdot saaren lounaisosassa ja Rivieran rantaniityt metsineen. Varuskuntakäyttö on edesauttanut uhanalaisten eliö- ja kasvilajien säilymistä. Rannoilla on laiturirakenteita eri ajoilta. Saarta ympäröiviltä vesiltä tunnetaan mm. väyläesteitä ja hylkyjä. |
||
| Historia | ||
| Santahaminan saari sijaitsee ikivanhan purjehdusreitin varrella, ja se on ollut merenkulkijoiden pysähdyspaikka, mahdollisesti myös satama ja kauppapaikka. Saarelta on etsitty viikinkiaikaan ajoittuvia kohteita johtuen Uudenmaan rannikkoa seurailevasta ”viikinkien idäntiestä” sekä Vartiokylän keskiaikaisen linnavuoren läheisyydestä. Varmoja jäännöksiä rautakautisesta toiminnasta ei saarelta ole toistaiseksi löytynyt.
Santahaminan kylä mainitaan 1400-luvulla. Kylässä oli 1560-luvulla kaksi taloa. Kylä sijaitsi saaren länsirannalla mahdollisesti Papinlahden puretun upseerikerhon ympäristössä aina 1800-luvun alkupuolelle asti. Santahamina esiintyy runsaasti kirjallisissa lähteissä 1500-luvun puolivälissä, jolloin Kustaa Vaasa suunnitteli sitä Tallinnan kilpailijaksi rakennettavan uuden kaupungin sijaintipaikaksi. Helsinki perustettiin lopulta Vantaanjoen suulle, mutta Santahaminaan ehdittiin rakentaa aittoja. Helsingin siirtoa Vantaanjoen suusta Santahaminaan suunniteltiin 1630-luvulla, mutta kaupunki siirrettiinkin Vironniemelle. 1600-luvun puolivälissä laadittuun karttaan on saaren pohjoisosaan merkitty hautausmaa, joka sijaitsee nykyisen maanpuolustuskorkeakoulun pihassa. Paikalla tehtiin arkeologisia kaivauksia 2004 ja havaittiin, että kaikki tutkitut vainajat olivat miehiä. 1808-1809 Suomen sodassa venäläiset piirittivät Viaporia myös Santahaminasta käsin. Yhdeksän tykin patteri rakennettiin nykyiselle Radioniemelle ja lähisaareen. Viaporin antauduttua venäläiset piiritysjoukot siirtyivät pois. Santahamina liitettiin Viaporin linnoitukseen 1810-luvulla. Intensiivinen sotilaallinen toiminta alkoi Krimin sodan aikana 1850-luvulla, jolloin saarelle rakennettiin tykkipattereita pääkaupungin turvaksi osana Helsingin edustan ja Viaporin linnoitustöitä. Rakentaminen jatkui vaiheittain Venäjän vallankumoukseen saakka. Keisarikunta toteutti 1910-luvulla koko keisarikuntaan ulottuvan sotilasrakennushankkeen, joka käsitti sekä varuskuntia että linnoituksia. Hankkeen tuloksena Suomeen valmistui kymmenkunta ns. punatiilivaruskuntaa ja meri- ja maalinnoitusketju. Valikoimassa niistä ovat Santahamina, Dragsvik, Hennala, Riihimäki ja Kouvola sekä pääkaupunkia ympäröivä maa- ja merilinnoitusketju. Viaporin tykistö alkoi käyttää Santahaminaa jo 1820-luvulla leirialueena ja nimittää sitä Leirisaareksi. Jo ennen 1910-luvun punatiilivaihetta rakennettiin pääasiassa puisia majoitus- ja varastorakennuksia saaren pohjoisosaan ja jo tuolloin muotoutuneen päätien varteen. 1906 Viaporin kapina alkoi miinakomppaniassa, jonka kasarmit olivat nykyisen Maanpuolustuskorkeakoulun alueella. Kapinaan liittyvä muistomerkki on päätien pohjoispäässä. Santahaminassa oli 1918 sisällissodan punavankileiri. Sen jälkeen Santahaminaan sijoitettiin suomalainen varuskunta, jonka joukko-osastot ja toiminnot ovat vaihdelleet. Santahaminassa on ollut maavoimien ja tykistön eri joukko-osastoja ja kouluja, mm 1940-1963 Ilmatorjuntakoulu. Ilmailuvoimat aloitti toimintansa Santahaminassa 1923-1943 ja käytti Saharan ampumarataa lentokenttänä. Kadettikoulu siirtyi 1940 Niinisalosta Santahaminaan. Uusi kadettikoulu päätettiin rakentaa Santahaminaan ja arkkitehtonisen kokonaisuuden suunnitteli puolustusministeriön arkkitehti Olavi Sortta apunaan arkkitehdit Kyllikki Halme ja Irma Paasikallio. Rakentaminen aloitettiin 1939. Kadettikoulun rakennushanke kytkettiin alusta pitäen tuolloin näköpiirissä olleiden vuoden 1940 olympialaisten valmisteluun. Viitattiin urheilijoiden majoitus- ja harjoittelutilojen tarpeeseen ja uuden kadettikoulun yhteyteen saatiinkin mm. uimahalli. Suomen puolustusvoimien 1930-1940-luvun rakentaminen ilmentää nuoren kansakunnan luomaa uutta, vanhemmasta varuskuntarakentamisesta erottautuvaa arkkitehtuuria, jossa kansainväliset arkkitehtuurivaikutteet oli mukautettu suomalaisiin olosuhteisiin. |
||
| Lisätietoa | ||
| Markus Manninen, Viapori. Merilinnoitus ensimmäisessä maailmansodassa 1914–1918. Sotamuseo Helsinki 2000.
Anne Mäkinen, Suomen valkoinen sotilasarkkitehtuuri 1926-1939. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2000. Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto akatemia, do.co.mo.mo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002. Kai Heng et al., Santahaminasuunnitelma 2007. Puolustusministeriö 2007. Marko Nieminen, Santahamina, Viaporin linnoituksen itäinen lukko. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos 2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: asuinkerrostalo; hautausmaa; kasarmi; kirkko; koulu; linnoitus; muinaisjäännös; oppilaitos; piensatama; tie; urheilurakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Kasarmit paraatikentän reunoilla 1910- ja 1960-luvuilta. Museovirasto 2016. |
Kadettikoulun ruokala- ja juhlasalirakennus valmistui 1940. Museovirasto 2016. |
Kantahenkilökunnan asuinkerrostalo 1950-luvulta. Museovirasto 2016. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU