Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Helsinki Uusimaa

Kansanpuistot Korkeasaari ja Seurasaari

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kansanpuistot Korkeasaari ja Seurasaari
Kuvaus
Korkeasaaressa ja Seurasaaressa on säilynyt 1800-luvun lopulta maan ensimmäisten kansanpuistojen kulttuuriympäristöä sekä kansanpuistojen yhteyteen perustetut valtakunnalliset nähtävyyskohteet eläintarha ja ulkoilmamuseo.

Korkeasaaren ja Seurasaaren näihin päiviin säilyneet ”kasvattavan ja tervehenkisen” vapaa-ajanvieton periaatteet ovat peräisin 1871 perustetulta Helsingin anniskeluyhtiöltä. Yhtiön perintöä ovat niin ikään kansanpuistojen tarpeisiin rakennetut korkeatasoiset ulkoiset puitteetkin puistoista ja poluista rakennuksiin.

Korkeasaaren, varhaisimman kansanpuiston, huvilamainen puistoravintola vuodelta 1884 on yhä käytössä. Pronssinen pukkiveistos ravintolan yhteydessä on vuodelta 1892. Muita kansanpuiston varhaisajalta säilyneitä rakennuksia ovat odotushuone (1887) ja saarenvartijan rakennus (1890). Eläintenpidon historiasta muistuttavat kiviset Karhulinnat (1903 ja 1905) ja Jääkarhulinna (1914). Samalta ajalta on eläintarhan intendentin asuintalo (1902).

Seurasaari on Helsingin toinen kansanpuisto, jonka varhaisvaiheesta ovat säilyneet paitsi tieverkko näköalapaikkoineen, portaikkoineen ja penkkeineen myös aikalaisten norjalaistyylisiksi kuvailemat rakennukset, kuten metsänvartijan talo saaren pohjoisosassa, ravintola puistoineen saaren keskiosassa sekä isännän talo saaren eteläkärjessä, kaikki vuodelta 1890. Juhlakenttä on eteläkärjen metsä- ja puistolampialueen pohjoispuolella. Saaren länsirannalla on meriuimala. Saareen johtava puinen silta levähdyspaviljonkeineen noudattelee arkkitehti Mieritzin 1891 suunnitteleman ensimmäisen sillan muotoa.

Seurasaaren ulkomuseossa, joka keskittyy saaren itäosaan, esitellään useita kymmeniä Suomen maakunnille tyypillisiä puurakennuksia ja rakennusryhmiä sisätiloineen 1600-luvun lopulta 1900-luvulle. Täydellisen pihapiirin kaikkine rakennuksineen muodostavat Niemelän torppa Konginkankaalta ja Antin umpipihatalo Säkylästä. Säätyläisten elämää valaisevat 1700-luvulta peräisin olevat Kahiluodon kartano Taivassalosta sekä Iisalmen pappila. Vanhin rakennus on 1686 valmistunut Karunan puukirkko. Lisäksi Seurasaareen on siirretty mm. Kurssin talo Kuortaneelta, Ivars Närpiöstä, Selkämä Pieksämäeltä, Halla Hyrynsalmelta sekä Pertinotsa Raja-Karjalasta. Savitaipaleen aitat on siirretty museoon 2002.
 
Historia
Huviretket, ulkoilu ja huvilaelämä olivat 1800-luvun lopulla osa kaupunkilaisten vapaa-ajanviettokulttuuria. Yhdistykset organisoivat tervehenkistä vapaa-ajantoimintaa ja aktiivinen toiminta hyväntekeväisyysjärjestöissä oli 1880-1890 -luvuilla ylempien sosiaaliluokkien harrastus. Erikoisasemassa hyväntekeväisyyttä harjoittavista yrityksistä oli Helsingin anniskeluyhtiö, joka toimi yhteistyössä kaupungin viranomaisten kanssa. 1871 perustettu yhtiö sai kaupungilta alkoholijuomien anniskelu- ja vähittäismyyntioikeuden vuoden 1873 väkijuomalain uudistamisen jälkeen. Yhtiön tarkoituksena oli myös ”perustaa työväenluokan tarpeisiin tarkoitettuja ravitsemusliikkeitä”.

Yhtiön voitto käytettiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin, kuten kansanpuistoihin. Puistoihin liittyivät valistavat, terveyttä ja raittiutta korostavat tavoitteet ja organisoitu ohjelma. Ensimmäiset kansanpuistot perustettiin 1800-luvun lopulla Korkeasaareen ja Seurasaareen. Arkkitehteina olivat Theodor Höijer, Theodor Decker ja Frithiof Mieritz. Anniskeluyhtiö luopui kansanpuistoista 1919 kieltolain voimaanastumisen jälkeen.

KORKEASAARI oli jo 1800-luvun alkupuolella kaupunkilaisten retkeilykohde, jonne saariston höyrylaivaliikenne kulki 1860-luvulta. Saaressa oli ravintola, mutta väkijuomien väärinkäytön takia kaupunki tarjosi omistamansa saaren vuokralle Helsingin anniskeluyhtiölle kansanpuistoksi. Yhtiön ensimmäinen kansanpuisto perustettiin 1883 ja arkkitehti Höijer ja kaupunginpuutarhuri Jernström laativat kansanpuiston käytön yleissuunnitelman. Ensin valmistuivat mm. Höijerin ravintola 1884, laituri, käymälä, näköalapaviljonki, uimahuone. 1887-88 rakennettiin mm. odotushuone (Decker 1887), keilarata (Mieritz 1888), pesutupa (Decker). Saarta istutettiin, teitä ja polkuja tehtiin.

Pian syntyi ajatus pienen eläinkokoelman sijoittamisesta Korkeasaareen. Anniskeluyhtiön edustaja Fabritius esitti Tukholman ja Kööpenhaminan eläintarhoihin tutustuttuaan eläintarhan perustamista ja 1888 saarelle rakennettiin ensimmäiset eläinhäkit. Varsinaisen eläintarhan anniskeluyhtiö perusti 1889.

Eläintilojen rakentamisen jälkeen Korkeasaari sai ensimmäisen karhun 1888 ja jääkarhun 1890. Anniskeluyhtiö perusti myös kivinäyttelyn 1905 sekä opetuskasvitarhan 1910-luvulla. Anniskeluyhtiön luovuttua kansanpuistoista, Helsingin kaupunki otti eläintarhan haltuunsa. 1930-luvulla rakennettiin uusia isoja eläintiloja. Leijonalinna, myöhempi Paviaanilinna (Apinalinna) valmistui 1935. Uusi Karhulinna valmistui olympiavuodeksi 1952 ja apinatalo 1956. Ensimmäinen Kissalaakso valmistui 1962. Eläintarhaa täydennysrakennettiin jatkuvasti.

Eläintarhaan kuljettiin kesällä vesitse ja talvella jäätietä. Säännöllinen lauttaliikenne aloitettiin 1949. Ympäri vuoden eläintarha on ollut avoinna vuodesta 1974, jolloin valmistui ensimmäinen silta Mustikkamaalta.

SEURASAARI oli Meilahden tilan vanha laidunsaari, joka siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen 1871. Helsingin kaupunki vuokrasi saaren 1889 Helsingin anniskeluosakeyhtiölle kansanpuistoksi. Uusi nimi Seurasaari juontui saaren käytöstä seurueiden retkikohteena.

Anniskeluyhtiö kehitti saaren virkistyskäyttöä ja rakennutti saareen lähes 30 rakennusta. Arkkitehti Frithiof Mieritz ja insinööri Oskar Sundberg voittivat 1889 saaren käyttösuunnitelmasta järjestetyn kilpailun, ympäristösuunnitelma oli Suomen puutarhayhdistyksen puutarhurin Erik Zetterlöfin laatima. Kansanpuistoon rakennettiin ensin mm. höyrylaivalaituri, tanssilava ja kaivoja. Luonnonympäristöä muokattiin ja saareen tuli myös puistomaisia alueita. Aiemman savenoton takia syntyneet kuopat padottiin lammiksi ja niiden läheisyyteen rakennettiin Isännän talo pihapiireineen. Mieritzin suunnittelema hirsiravintola valmistui 1890, samoin metsänvartijan talo sillan viereen. Samoilta ajoilta on kiertävä tieverkko, johon liittyi näköalapaikkoja ja portaikkoja ja penkkejä. Silta valmistui 1892. Juhlakenttä rakennettiin 1890-luvun lopulla. Uusi tanssipaviljonki ja puhvetti rakennettiin n. 1900, mutta ne eivät ole säilyneet. Meriuimalan, erilliset miehille ja naisille, anniskeluyhtiö rakensi 1906. Uimalaitosta uudistettiin 1926-1927 ja Gunnar Taucherin suunnitelmin 1930-luvun lopussa. Nykyuimala on pääpiirteissään vuodelta 1955.

Ajatus kokonaisten rakennusten siirtämisestä museoon syntyi Pohjoismaissa puurakennustekniikan mahdollistamana. Tukholman Skansen perustettiin 1891. Suomessa kansatieteilijä A.O. Heikel, Seurasaaren ulkomuseon tuleva intendentti esitti ajatuksen kansatieteellisestä ulkomuseosta 1902. Kiinnostus kohdistui Seurasaareen, jonne ulkomuseo perustettiin 1909. Ulkomuseolle varattavasta alueesta sovittiin anniskeluyhtiön kanssa. Saareen siirrettiin ensimmäiseksi taiteilija Akseli Gallen-Kallelan ja arkkitehti Yrjö Blomstedtin Konginkankaalta löytämät Niemelän torpan rakennukset.
 
Lisätietoa
Marja Terttu Knapas, Korkeasaari, Seurasaari - helsinkiläisten ensimmäiset kansanpuistot. Helsinki-Seura 1980.

Raija Järvelä-Hynynen, Seurasaaren ulkomuseo. Opas. Museovirasto 1997.

Raisa Kiljunen-Siirola, Mariikka Manninen, Riitta Salastie (toim.), Seurasaari. Puistohistoriallinen selvitys ja yleissuunnitelma. Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto 1999:11.

Marja Terttu Knapas, Korkeasaari ja Seurasaari. Helsingin ensimmäiset kansanpuistot. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001.

Seurasaaren www-sivut https://www.kansallismuseo.fi/fi/seurasaarenulkomuseo/etusivu (haettu 7.1.2019).
 
kohteeseen sisältyy:  matkailurakennus; museo; muu kulttuurirakennus; puisto; silta;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Karunan kirkko Seurasaaren ulkomuseosta. Soile Tirilä 1999
Karunan kirkko Seurasaaren ulkomuseosta. Soile Tirilä 1999.
Seurasaaren ulkoilmamuseon rakennusryhmä. Soile Tirilä
Seurasaaren ulkoilmamuseon rakennusryhmä. Soile Tirilä .
Seurasaaren ulkomuseo, Pertinotsa ja länsisuomalaiset aitat. Saara Vilhunen 2007
Seurasaaren ulkomuseo, Pertinotsa ja länsisuomalaiset aitat. Saara Vilhunen 2007.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009