 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki Hämeenlinna | ||
Olympiarakennukset |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Olympiarakennukset | ||
| Kuvaus | ||
| Helsingin olympialaisia varten valmistuneet urheilurakennukset muodostavat kansainvälisestikin arvioituna hyvin säilyneen olympiarakennuskokonaisuuden, joka kuuluu myös kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan. Eri puolilla Helsinkiä sijaitsevat olympiarakennukset ovat sekä kansainvälisten vaatimusten mukaisia kilpaurheiluareenoita että tavallisten helsinkiläisten käyttämiä monipuolisia liikunta- ja virkistyspaikkoja. Kaikkien aikojen pienimmän olympiakaupungin urheilurakennusten pelkistetty arkkitehtuuri on periaatteiltaan yhtenäistä. Niissä on samankaltaisia betonirakenneratkaisuja, jotka on jätetty esiin, sekä pelkistettyjä kivipintoja, jotka julkisivuissa on yleensä maalattu valkoisiksi. Urheilurakennusten monipuolinen funktionaalisuus paljastuu niin suurten yleisötapahtumien kuin jokapäiväisten harrastustoimintojenkin käytössä.
Olympiakilpailupaikoista tärkein, Olympiastadion, kohoaa muiden urheilurakennusten keskipisteenä Eläintarhan liikuntapuistossa Töölössä. Olympiastadionin 72-metrinen solakka torni on olympialaisten ja suomalaisen urheilun symboli sekä yksi pääkaupungin tunnuskuvista. Rakennuksen ulkoasua leimaa valkean tornin lisäksi säännöllisin jännevälein sijoitettujen jalallisten kehäpalkkien kannattelema ulospäin levenevä katsomo. Uimastadion sijaitsee Olympiastadionin koillispuolella kallioisen luonnonpuiston keskellä. Suomen ensimmäinen maauimala - kaupunkilaisten kesäinen uimakeidas - on kolmen altaan kokonaisuus. Kaarevan teräsbetonikatsomon länsisivua hallitsee arkadimainen koko julkisivun mittainen avoin pilarikäytävähalli. Puinen kahvilarakennus rajaa aluetta pohjoislaidalla. Kumpulan maauimala rakennettiin kisojen harjoitusaltaaksi. Kisahalli Olympiastadionin lounaispuolella on suurten salien kaarihalli, joka alunperin rakennettiin messu- ja näyttelykäyttöön sekä suuria yleisötapahtumia varten. Ruskeasuon ratsastushalli hevostalleineen sijaitsee Laakson ratsastuskentältä pohjoiseen Keskuspuistossa. Pelkistetyn tyylikkäässä kaarihallissa ovat sekä ratsastusmaneesi että urheilusalit. Soutustadion sijaitsee Taivallahteen pistävällä niemellä, jonne suunniteltujen kanootti- ja souturatojen maaliviivalla on katettu betonikatsomo. Katsomon taustalla on kerhorakennus ja venevaja puusta. Velodromi on Suomen ensimmäinen viettävä pyöräilyrata Käpylän urheilupuistossa. Radan vaativat muodot on toteutettu betonista, radan lounaissivulla on katettu 2000-paikkainen katsomo. Tennispalatsi Kampissa, linja-autoaseman läheisyydessä, on saanut nimensä kaarikaton alla olleista neljästä tenniskentästä. Rakennuksessa toimii elokuvateatteri- ja museokeskus. Käpylässä kaksi asuinaluetta on rakennettu olympiaurheilijoiden majoitukseen. Koskelantien pohjoispuolella on vuoden 1940 Olympiakylä ja 1952 Kisakylä. Olympiakylä on suomalaisittain varhainen tulkinta modernistisesta asuinalueesta. Kolme- ja nelikerroksiset vaaleat asuinrakennukset ovat vapaasti kumpuilevassa maastossa ja luonnonmukaisen puuston keskellä muodostaen avoimia pihoja. Asuntojen luonnonyhteys ja valaistusolot on tarkkaan tutkittu, kuten niiden pohjakaaviotkin. Yksinkertaiset rakennukset ovat arkkitehtuuriltaan harkittuja, suhteiltaan rauhallisia. 1952 Kisakylän suunnittelussa kunnioitettiin ja hyödynnettiin 1930-luvulla onnistuneiksi osoittautuneita ratkaisuja. Espoon Otaniemessä yhdeksän opiskelijoiden asuintaloa on rakennettu ns. itäblokin urheilijoiden kisakyläksi sekä Otahalli yleisurheilun harjoitushalliksi. Olympiaterminaali Eteläsatamassa kuuluu 1952 olympialaisten rakennushankkeisiin, ja sen terminaali ja satamatalo liittyvät kaupungin satamien komeaan arkkitehtuurikehitykseen. Hämeenlinnassa ovat nykyaikaisen viisiottelun kilpailupaikat. Ahvenistossa kauniilla järvenranta-alueella on maauima-allas, pukusuoja ja kahvilarakennus. |
||
| Historia | ||
| 1930-luvulla Helsinki valmistautui järjestämään olympialaiset ja vastaanottamaan urheilijoita ja yleisöä kaikkialta maailmasta. Kaupunkiin nousi urheiluareenoita sekä erilaisia palveluita, kuten majoitus- ja liikennerakennuksia. Olympialaisilla perusteltiin koko kaupungin kohennusta. Keväällä 1940 olympiakisat peruttiin sotien takia. 1952 kesäolympialaiset järjestettiin Helsingissä. Tuolloin 1930-luvun urheilurakennukset palvelivat kisoja, katsomot usein hieman laajennettuna.
Kansainväliset urheilulajivaatimukset sanelevat olympialaisten kilpailupaikkojen suunnittelua. Itse ratojen, altaiden ja kenttien lisäksi tulevat urheilijoita, huoltoa, henkilökuntaa sekä yleisöä ja tiedotusvälineitä palvelevat tilat. Toisiinsa nähden kilpailupaikkojen tulee sijaita joustavasti liikenteellisesti sekä majoitukseen nähden. Helsingissä oli sujuvaa sijoittaa olympiarakennukset eri puolille kaupunkia urheilutarkoituksiin varattuihin puistoihin ja Keskuspuistoon. Lajivaatimusten lisäksi tutkittiin monikäyttöisyys, ei pelkästään urheiluun vaan kaikenikäisten kaupunkilaisten kuntoiluun ja virkistykseen. Urheilulaitosten rakentaminen nähtiin työ- ja kaupunkikulttuurissa yhteiskunnan velvollisuudeksi. Olympiastadionin arkkitehtikilpailuohjelmassa 1932 sanottiin, että "Stadionin tulee saada sellainen arkkitehtooninen muotoilu, joka vastaa koko maan urheilukeskuksen arvoa". Stadionista haluttiin sekä urheiluareena että kansanjuhlien pitopaikka. Kaksivaiheisen kilpailun voittivat arkkitehdit Toivo Jäntti ja Yrjö Lindegren. Rakennesuunnitelmat laati diplomi-insinööri Uuno Varjo. Maastotyöt alkoivat 1934. Stadion vihittiin käyttöön 1938, itäkatsomo oli tuolloin rakentamatta. Kun Tokio 1938 luopui vuoden 1940 olympialaisten järjestämisestä, kisat annettiin Helsingille. Stadionin itäkatsomo ja väliaikainen puukatsomolaajennus rakennettiin. 1952 olympialaisia varten betonikatsomo laajennettiin ja sitä puolestaan laajennettiin väliaikaisella puukatsomolla. Toimistot eteläkaarteeseen valmistuivat 1955 ja retkeilymaja pohjoiskaarteeseen 1961. Museosiipeä on laajennettu kolmesti vuosina 1963, 1984 ja 1992. 1980-luvulta alkaen uusi sukupolvi ja omistaja, Helsingin kaupunki, sai vastuulleen perinteikkään rakennuksen. Stadionin muutos- ja korjaustyö valmistui 1994 pääarkkitehtina Markku Aalto. Stadionin kupeessa oleva Töölön pallokenttä rakennettiin 1940 ja saatettiin loppuun vuoden 1952 olympialaisiin. Uimastadionin rakennustyöt aloitettiin 1938 suunnittelijana arkkitehti Jorma Järvi, työt keskeytyivät sotien ajaksi ja stadion viimeisteltiin 1952. Arkkitehti Pauli Salomaan johdolla suunniteltu Kumpulan maauimala valmistui 1952. Velodromi ja soutustadion rakennettiin 1940 kisoihin ja niiden katsomoita laajennettiin 1952, suunnittelija oli arkkitehti Hilding Ekelund. Soutustadion hyväksyttiin tuulisen radan takia 1952 vain melontakilpailujen pitopaikaksi. Kisahalli oli kisojen nyrkkeily-, paini- ja voimisteluareena, suunnittelijoina arkkitehdit Aarne Hytönen ja Risto Veikko Luukkonen. Rakennus valmistui 1935 ja sitä laajennettiin 1952. Tennispalatsi rakennetttiin 1940 autojen huolto- ja paikoitusrakennukseksi, mutta 1952 kisoissa kaarikaton alle rakennetut liikuntatilat olivat koripalloilun käytössä. Rakennuksen suunnitteli arkkitehtiylioppilas, rakennusmestari Helge Lundström. Ruskeasuon ratsastushallit valmistuivat 1940 kisoihin, arkkitehtina oli rakennushallituksen yliarkkitehti Martti Välikangas. Nykyinen ratsastushalli on noin puolet alkuperäisestä, toinen puoli on otettu muuhun liikuntakäyttöön. Olympia-areenat on korjattu tai niiden korjaus aloitettu 1990-luvun kuluessa. Käpylän olympiakylän yleissuunnitelmaa ja toiminnallista ohjelmaa laati arkkitehtiryhmä Alvar Aalto, Hilding Ekelund, Kaj Englund, Georg Jägerroos ja Martti Välikangas 1938. Helsingin ensimmäinen osuuskuntamuotoinen asuinalue, joka rakennettiin yhtenäisellä suunnitelmalla osuuskunta Helsingin Asuntokeskuskunta HAKA:n toimesta valmistui 1940. Kaupungin ulkosyrjälle, vapaaseen luontoon hakeutumisen mahdollistivat valmiit tiet raitiotie- ja autobussiyhteyksineen. Ensimmäisen kerran olympiakisojen historiassa urheilijat majoitettaisiin kerrostaloihin, joiden ”rationalisoidut pienasunnot” suunniteltiin huolella tulevaan asuinkäyttöön. Ensimmäisen rakennusvaiheen 600 asuntoon piti majoittaa noin 3000 miesurheilijaa. Arkkitehdit Hilding Ekelund ja Martti Välikangas tekivät yhdessä alueen piirustukset ja 1941 jälkeen valmistuneet talot suunnitteli yksin Ekelund. 1952 arkkitehti Pauli Salomaan suunnittelemaan Kisakylään mahtui viitisentuhatta vuodetta miesurheilijoille. Kisakylä oli 1952 olympialaisten suurin yksittäinen rakennushanke. Hämeenlinna valittiin nykyaikaisen viisiottelun kisapaikaksi. Lajeista uinti, maastojuoksu, ammunta ja esteratsastus suoritettiin Ahvenistolla. Kisoja varten rakennettiin Ahveniston urheilukeskus 1951 arkkitehtien Ilmari Niemeläisen ja Olavi Sahlbergin piirustusten mukaan. |
||
| Lisätietoa | ||
| Helge Nygrén, Suuri areena. Stadion-säätiö 1927-1987. Helsingin Olympiastadion 1938-1988. Stadion-säätiö 1988.
Mikko Härö, Valmistautuminen 1940 ja 1952 olympiakisoihin. Olympiakaupunki Helsinki 1952. Helsingin kaupunginmuseo 1992. Olympiarakennusten korjausperiaatteet. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja. Helsinki 1996. Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002. Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003. Lauri Putkonen ja Marja Ivars, Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hattulan kunta. Hämeenlinnan kaupunki. Hämeenlinna 2003. Hilkka Högström, Olympiastadionin torni - ylevien ihanteiden ikoni. Museoviraston rakennushistorian osaston aikakausikirja 1. Helsinki 2005. |
||
| kohteeseen sisältyy: asuinkerrostalo; kaava-alue; liikenteenrakennus; urheilurakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Olympiastadion edustallaan Wäinö Aaltosen veistämä Paavo Nurmen juoksijapatsas. Soile Tirilä 2003. |
Soutustadion. Minna Pesu 2007. |
Ruskeasuon ratsastushalli. Museovirasto 2016. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU